Lapsi puhuu minulle vain komentamalla
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Olen itse puhunut lapselle aina kauniisti ja rauhallisesti, mikään käskyttäjä en todellakaan ole vaan päinvastoin. Silti lapsi, joka täytti juuri neljä, puhuu minulle lähinnä komentamalla. Vaikka hän ei edes komentamalla saa tahtoaan läpi eli ei ole oppinut, että se olisi jotenkin toimiva keino saada vaatimansa asia. Minusta komentaminen ei ole ollenkaan kaunista käytöstä ja siitä pitäisi päästä heti eroon. Mutta miten? En osaa opettaa siitä pois, kun en keksi edes syytä mistä tuo tapa on tullut. Ja minusta se on nimenomaan huono tapa eikä niinkään uhmaa.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
No nyt kannattaa lässyttää ja kertoa lapselle, että tämän käytös ei kaunista.. hohhoijaa. Ilmeisesti lapsukainen on perheen pomo ja sinun lässytys ja lapsen edessä kumartelu ei asiaa paranna.
Anna lapsi adoptoitavaksi.
En tiedä mitä tarkoitat tuolla, että lapsi olisi perheen pomo. Ei hän ainakaan päätä kuin muutamasta omasta asiastaan. En myöskään kumartele lapseni edessä, mistähän senkin keksit. Ap
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.
Toistoa, toistoa ja toistoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä taahtuu, jos hän joutuu pyytämään haluamaansa asiaa niin kauan, kunnes sävy on kohtelias ja kunnioittava?
Ensin komentaa asiaa monta monta kertaa, sitten aikansa komennettuaan lopulta pyytää kauniisti. Mutta tämä ei muuta itse asiaa, sama toistuu jatkossakin. Eli komentaminen ei siitä vähene. Ap
Lapset tarvitsevat rajoja / kuria ja rakkautta. Hyvä vanhempi antaa molempia.
Aina kauniisti puhuminen lapselle ei ikävä kyllä välttämättä opeta mitään hyviä tapoja, koska lapsi oppii siihen, että tekipä hän mitä tahansa, äiti ei suutu.
Minusta lapsen kasvatuksessa on tärkeää, että myös vanhempi uskaltaa suuttua lapselle, ja uskaltaa näyttää asian, ja sanoittaa sen. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, voit sanoittaa asian: "äiti on nyt vihainen/äidillä on nyt paha mieli, koska teit noin".
Lapselle pitää antaa välineet myös toisen ihmisen tunteiden kohtaamiseen. Jos mihin tahansa käytökseen vastaus tulee vain sokerikuorrutettuna leperryksenä, lapsesta tulee avuton tunteiden kohtaamiseen.
Joskus vanhemman on kivahdettava, ärähdettävä, kiukustuttava tai ärjäistävä, jotta lapsi oppii ottamaan vastaan myös toisen ihmisen negatiiviset tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä taahtuu, jos hän joutuu pyytämään haluamaansa asiaa niin kauan, kunnes sävy on kohtelias ja kunnioittava?
Ensin komentaa asiaa monta monta kertaa, sitten aikansa komennettuaan lopulta pyytää kauniisti. Mutta tämä ei muuta itse asiaa, sama toistuu jatkossakin. Eli komentaminen ei siitä vähene. Ap
Eli testaa sua ja on löytänyt tavan ärsyttää sua. Meidän nelivuotias ei komenna, koska se ei tuota tulosta eli vain pyytämällä saa asioita mutta toisaalta komentaminen ei ärsytä mua lainkaan. Jatkat vaan sitä mitä teet, tarpeeksi testattuaan lapsi siirtyy vanhemman seuraavaan kipukohtaan. Tsemppiä! Meillä ainakin lapset löytää todella helposti mua ärsyttävät asiat ja tekee niitä, jos suuttuvat mulle tai ovat nälkäisiä tai väsyneitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Miten olisit itse kokenut, jos vanhemmat olisi lapsena puhutelleet koko ajan pehmeästi ja suostuttelevasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Niin, siippa pyytää, ei vaadi. Oletkos vähän pöljä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Etippä tunnekortit, kysy onko kirjastossa, ainakin netissä saa:
MUUMI
-14%
Muumien Tunnekortit
OT811667
Harjoittele tunnetaitoja tuttujen muumien kanssa. Muumien tunnekorttien avulla lapsi tutustuu tunteisiin. Runsas 64 kortin pakka sisältää 32 erilaista tunnetta. Korttipakka täynnä muumimaisia tunteita ja lukemattomia tarinoita!
Ikäsuositus: yli 3-vuotiaille
Opi tunnetaitoja
Valmistettu Suomessa
17,11 € 19,90 €
Tunteillaan ja leikitään muumien kanssa! Muumien tunnekorttien avulla lapsi tutustuu tunteisiin. Kortteja voi käyttää apuna tunnetaitojen harjoittelussa: tunteista keskustellessa sekä omien ja toisten tunteiden nimeämisen ja tunnistamisen opettelussa. Runsaassa 64 kortin pakassa on kortit 32 erilaiselle tunteelle. Pakka sisältää tunnekorttien lisäksi 16 Muumi-hahmokorttia ja 16 kirjainkorttia. Tunnekorttien mukana tulee myös käytännönläheinen ohjevihko, jossa on esitelty korteilla tehtäviä harjoituksia. Pelejä ja leikkejä voi keksiä myös itse! Tunnetaidot, ilmaisutaito ja kielitietoisuus karttuvat hauskojen tunnekorttien parissa leikkien!
Värikkäissä korteissa on ihania Tove Janssonin alkuperäiskuvituksia.
Ikäsuositus: yli 3-vuotiaille
Pakkauksen mitat: 18,5 x 11 x 3,5 cm
Avainlipputuote on tehty Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Niin, siippa pyytää, ei vaadi. Oletkos vähän pöljä?
Ite oot, tuossahan lukee. "SAISKOS"
Ap. Oletko kertonut, että se on lapsen etu myös tulevaisuudessa , että käyttäytyy hyvin . Katso silmiin, kun puhut.
Ota se pois päiväkodista. Muutos näkyy viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Niin, siippa pyytää, ei vaadi. Oletkos vähän pöljä?
Ite oot, tuossahan lukee. "SAISKOS"
Voi helkkari, tarvitaankin näköjään paksua ratakiskoa että tajuat. Sinä vertasit PYYTÄVÄÄ siippaa VAATIVAAN lapseen. TA-JU-SIT-KO?
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko kertonut, että se on lapsen etu myös tulevaisuudessa , että käyttäytyy hyvin . Katso silmiin, kun puhut.
Noinkohan on tässä maailmassa tulevaisuudessa(kaan) oma etu, että katselee silmiin ja puhuu kauniisti...
Opeta sille aseteollisuuden, kaupankäynnin ja strategisen hyökkäystoiminnan perusteet. Niitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Ei millekään puutarha-alalle vaan rauta-, betoni- ja ydinvoima-alalle on kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen voi vastata vaikka: "Miten pyydetään/sanotaan kauniisti?"
Jos lapsi sanoo, ettei tiedä, niin sanot, että "saisinko maitoa". Ja sitten lapsi saa maitonsa, kun pyytää kauniisti.Toistoa, toistoa ja toistoa.
Höpöhöpö ei mitään "saisinko". Ajatteles, siippas pyytää illalla että saiskos vähän tussukkaa, niin sä sanot siihen että hakkaappa ensin motti halkoja!
Lapsen ruokailuun ei mitään ehtoja, "saanko maitoa kiitos"
Ihan käsittämätöntä tuo, että joku pyytää, saisinko tussua. Ensinnäkin aikamoinen tunnelmanlatistaja ja toisekseen, eihän se noin päin edes ole, vaan itse naisena pitää vokotella ja vietellä, että joskus saisi intiimiä läheisyyttä.
"Saanko maitoa kiitos" on minusta hyvin kohtelias pyyntö, eikä lasten tarvitse olla edes noin muodollisia.
Mitä taahtuu, jos hän joutuu pyytämään haluamaansa asiaa niin kauan, kunnes sävy on kohtelias ja kunnioittava?