Lue keskustelun säännöt.
Miehiin ja poikiin kohdistuva empatiavaje sukupuolten välisen tasa-arvon esteenä
14.02.2023 |
Miesten tasa-arvo ry:n syyskokous katsoo, että keskeinen syy
siihen, että sukupuolten välistä tasa-arvoa käsiteltäessä painopiste on
naisissa, johtuu hyvin suurelta osin poikia ja miehiä kohtaan tunnetusta
empatiavajeesta. Miehiä ja poikia kohtaan tunnetaan tutkitusti vähemmän
empatiaa kuin naisia ja tyttöjä.
Sukupuolten välinen empatiavaje on keskeinen tasa-arvo-ongelma, joka asettaa
pojat ja miehet sukupuolensa perusteella heikompaan asemaan kuin tytöt ja
naiset.
Käytännössä sukupuolten välinen empatiavaje näkyy siinä,
että poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmat, kuten koulutuksellinen
epätasa-arvo, syrjäytyminen, asunnottomuus, syrjivä asevelvollisuusjärjestelmä,
isien heikko asema erotilanteissa tai lyhyempi elinajan odote jäävät
tasa-arvopolitiikassa lähestulkoon huomiotta. Tärkeämpänä pidetään vaikkapa
asunnottomien naisten tilanteen korjaamista tai vapaaehtoista asepalvelusta
suorittavien naisten kokemuksia. Vaikka miehen eläke-euro on tutkitusti
pienempi kuin naisen, on
tasa-arvoviranomaisten ja poliittisten päättäjien mielestä tasa-arvoista
parantaa nimenomaan naisten eläkkeitä ja huonontaa miesten asemaa entisestään. Vaikka
suurin osa väkivallan uhreista on miehiä, on tasa-arvopolitiikan linjana
nollatoleranssi vain naisiin kohdistuvalle väkivallalle.
Sukupuolten välinen empatiakuilu näkyy myös siinä, miten
mediassa tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä uutisoidaan ja keskustellaan. On
hyvin tavanomaista, että asunnottomuuden, syrjäytymisen tai työtapaturmien
kaltaisista ongelmista, joista miehet kärsivät selvästi enemmän kuin naiset,
kirjoitetaan mediassa korostetun sukupuolineutraalisti. Miehiin ja poikiin
kohdistuvaan syrjintään suhtaudutaan mediassa usein varsin vähättelevästi. Kun
tutkimus osoittaa, että miehiä syrjitään työnhaussa sukupuolen perusteella,
tulos voidaan ohimennen mainita, mutta ei siitä sen suurempaa numeroa tehdä.
Tyypillistä on sekin, että erilaisista onnettomuuksista, rikoksista tai
konflikteista kerrottaessa korostuu naisten ja lasten osuus ja asema
uhreina. Kun esimerkiksi islamistinen terroristijärjestö
Boko Haram kaappasi tyttöjä Nigeriassa, seurauksena oli etusivun uutisia ja
maailmanlaajuinen protesti. Samaan aikaan kaapattujen ja surmattujen poikien
kohtalo ei herättänyt juuri lainkaan kiinnostusta.
Vaikka mediassa usein esitetään kritiikkiä ns. perinteisiä sukupuolirooleja
kohtaan, niin omalla toiminnallaan media ylläpitää niitä.
Kommentit (2)
Jep. Kasvatuksesta se alkaa: opettakaa pojatkin jo varhaislapsuudesta lähtien ottamaan toiset huomioon, osallistumista ja huomaavaisuutta. Liian pitkään on näissä asioissa vaadittu liian vähän, koska pojat on poikia ja muita avuttomia tekosyitä. Ihmiset opetetaan kohtelemaan toisiaan kunnolla, siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On medialta täysin tietoinen valinta keskittyä naisten ja
tyttöjen asemaan. Miehiin kohdistuvat rikokset, vaikka ovat yleisempiä, saavat esimerkiksi
lehdissä vähemmän näkyvyyttä.
Media antaa meille tietoisesti vääristyneen kuvan todellisuudesta, minkä
seurauksena mediaa seuraavien ihmisten käsitys tasa-arvotilanteesta Suomessa ja
maailmalla on väistämättä vääristynyt. Vääristyneet käsitykset johtavat
vääristyneeseen politiikkaan.
Empatiavajeeseen liittyy psykologian tutkimuksissa havaittu
Women are Wonderful-vaikutus (WOW), jolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset, ja
etenkin naiset, yhdistävät mielessään useammin positiivisia ominaisuuksia naisiin
kuin miehiin. Tasa-arvokeskustelussa
sukupuolten välisistä eroista on tämän vaikutuksen seurauksena hyväksyttävää
puhua ainoastaan silloin, jos toteaa naisten olevan tavalla tai toisella
parempia kuin miehet.
Miesten tasa-arvo ry:n syyskokous näkee, että kokonaisuutena
sukupuolten välinen empatiavaje ja WOW tekevät yhteiskunnastamme gynosentrisen.
Tämä tarkoittaa sitä, että naisten halut ja tahto on asetettu yhteiskunnassa
etusijalle. Juuri tästä syystä viranomaisten, poliitikkojen ja median pitäisi
olla erityisen tarkkoina tasa-arvoon liittyviä aiheita käsitellessään. Ongelman
hoitamisessa ensimmäinen askel on aina ongelman olemassaolon tunnistaminen ja
tunnustaminen. Vain siten voimme ylittää tasa-arvokeskustelussa ja
politiikassa empatiavajeen ja WOW-vaikutuksen aiheuttaman vääristymän.