Puolisosta huolehtiminen?? mitä mieltä?
olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä 20v. siinä ajassa kasvettu yhdessä aikuisiksi, perustettu perhe ja rakennettu koti.
Siinä nyt sitten elellään yhdessä. Huomaan miettiväni usein etten tunne puolisoni tekevän asioita jotka osoittavat hänen rakkauttaan.. Samalla mietin teenkö minäkään tarpeeksi.
Mitä te teette rakkaudenosoituksena puolisolle? esim laitatte aamukahvin valmiiksi? onko ne arjen pieniä tekoja vai suuria romanttisia eleitä?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni huolehtii käytännön asioista ja arjen sujuvuudesta. Minä tuon suhteeseemme elämyksiä ja pidän hänet tyydytettynä. Kumpikin tuntee olevansa rakastettu ja saamapuolella.
millaisia elämyksiä?
Siellä taas joku nainen spekuloi permanentti sauhuten täysin joutavaa sontaa, kehittelee päässään ongelmia asioista jotka eivät ole ongelmia ja kyselee vertaistukea samanlaisilta uuveloilta.
Tämän takia erotilastot ovat mitä ovat.
Onneksi olen näin vanha, en koe, että parisuhteen tulisi olla joku elämysmatka täynnä rakkaudenosoituksia. Mieluummin älykästä keskustelua kuin jokaperjantainen kukkakimppu velvollisuudesta tuotuna.
Tuntus, että kehittelet ehdoin tahdoin (olematonta) ongelmaa.
Onhan totta että parisuhde siinä vuosien varrella arkipäiväistyy, eikä sitä toisen arvoa ajattele ja pohdi syvällisesti edes joka kuukausi. Minä laitan iltaisin aamupalakattauksen valmiiksi (ihan myös että säästän itseltäni aamulla minuutteja) mutta passaan samalla puolisoani. Ja aamuisin hän tulee valmiiseen pöytään. Viikonloppuisin hän syö pikaisesti mysliä mennessään töihin enkä ole passaamassa vaan köllimässä pitkään.
Tuo oli esimerkki pienestä arjen huomaavaisuudesta toista kohtaan.
Yhteiset lomamatkat vuosittain ovat se paikka, joka tarjoaa enemmän elämyksiä ja yhteisiä erityisiä muistoja ja kokemuksia. Eivät välttämättä ole mitään romattisia vaan patikkareissuja Lapissa, öitä teltassa tai joku ulkomaanmatka. Mutta yhteinen juttu ja tekeminen vahvistavat sitä että me olemme me. Ja tämä on meidän yhteinen elämä ja seikkailu.
Me osoitamme rakkautta toisiamme kohtaan sillä vilpittömällä halulla olla toisen kanssa. Kohtaamme ja kuulemme toisemme aidosti. Olemme toistemme parhaita ystäviä ja teemme yhdessä niin arjen askareet kuin vähän spesiaalimmatkin jutut.
Tiedätte sen, kun pitkän työpäivän jälkeen kysyy toiselta "miten sinun päiväsi meni" ja oikeasti myös haluaa kuulla vastauksen siihen.
Otan kädestä kiinni, annan suukkoja, kerron kuinka paljon häntä rakastan, kuuntelen mitä hänellä on asiaa..yksinkertaisia pieniä asioita ja välittämistä 😊
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen näin vanha, en koe, että parisuhteen tulisi olla joku elämysmatka täynnä rakkaudenosoituksia. Mieluummin älykästä keskustelua kuin jokaperjantainen kukkakimppu velvollisuudesta tuotuna.
Älykäs keskustelu on perusedellytys, ei mikään huomionosoitus toiselle tai kukkakimpun vaihtoehto. Päähän siinä räjähtäisi jos olisi tyhmä puoliso.
Mutta arjen pienet teot ja tekemättömyydet ovat tärkeitä.
Sano sinä mikä sen enemmän paljastaa kuin miehen hymy kun näkee sinut esim kun tulet töistä kotiin? Tai se kun hän kaivaa kuin pahainen pikkupoika kauppakassista sen jonkun sinun lempijutun?
Pidin hyvää huolta puolisosta, kun hän oli vakavasti sairas ja toipui monesta leikkauksesta. Onneksi hän toipui. Meillä on mukava olla yhdessä.
Onneksi ei vielä tarvitse huolehtia. Yli 50v ollaan oltu naimisissa ja kohta puolessa välissä kahdeksaa kymppiä käydään. Minä teen ruuat ja tilaan ruokakassit cittarista. Pesen lakanat yms. Ukko pesee vaatteensa ,kun harrastaa paljon liikuntaa.
Ei ole kumpikaan toista passannut koko elämän aikana. Se tekee ,kummalta se suju luonnikkaammin.
Olen organisaattori, enkä ole tuota ruuan tekemistä yms siihen liittyvää kokenut miksikään muuksi , kuin pikku askareeksi. Täytyyhän sitä jotain muutakin tehdä kuin käydä salilla,lenkillä ja jumpata. Superpaljon tulee luettua kaikenlaista tapletilta ja kuunneltua podcasteja, äänikirjoja ja spotifystä
Ei tarvi tehdä mitään erityistä toisen eteen, kun kumpikin pitää siisteydestä huolta.
Sitten olisi rankkaa, jos joutuu omaishoitajaksi-huh.
Olen itse kotona ja ruoan laitan ja kahvit keitän kun tulee töistä kotia. En stressaa miettimällä miten itselleni luonteen vastaisesti pitäis toiselle jatkuvasti sanallisesti kertoa tunteistaan. Arki sujuu jouhevasti, molemmat tekee omat juttunsa. Älä tee ongelmaa asiasta.
Tiedän useita pariskuntia, jotka selvästi vain nälvivät toisilleen ja rutinoituneesti hoitavat sen osan hommista (erikseen), minkä ovat tottuneet hoitamaan. Monesti nämä ovat sellaisia, että tietää, että rahasta on tiukkaa, tai rahat on epätasaisesti jakautuneet, jolloin erossa toinen joutuisi maksamaan tasinkoa toiselle ja toinen elämään eron jälkeen pienillä tuloilla. Kumpikaan ei siis halua erota.
En kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miten Suomessa kukaan jää taloudellisten syiden takia suhteeseen. Nuo ovat siis niin elämäänsä kyllästyneen oloisia ja heidän seuransa on vaivaannuttavaa, kun puhuvat toisilleen ja toisistaan rumasti.
Että ei kaikki tee varmasti mitään mainittavaa puolisonsa eteen. Onneksi on niitäkin, ketkä tekee, ettei kaikki täällä ole ihan persiille ammuttuja karhuja.
Vierailija kirjoitti:
Siellä taas joku nainen spekuloi permanentti sauhuten täysin joutavaa sontaa, kehittelee päässään ongelmia asioista jotka eivät ole ongelmia ja kyselee vertaistukea samanlaisilta uuveloilta.
Tämän takia erotilastot ovat mitä ovat.
Eihän se ole keksitty ongelma, jos puolisoiden odotukset liiton suhteen eivät vastaa toisiaan. Sillä ei ole väliä, mitä ne odotukset ovat, vaan jos ne eivät kohtaa on olemassa ongelma. Jokainen saa odottaa mitä haluaa, ja pettyä odotuksiin, jos haluaa. Ei odotusten suhteen ole sääntöjä.
Minä keitän kahvit ja laitan voileivät aamulla tai milloin nyt tuntuukin että olisi aiheellista syödä.
Laitan ruoat lautaselle, lämmitän hänelle vaikken itse juuri silloin söisikään.
Tämmöisiä pieniä asioita odottaisin myös.
En halua kukkakimppuja, (olen kyllä pari kertaa saanut), mutta jos kaupasta tuo jotain herkkuani, niin se on kiva juttu. Ilahtuisin siis vaikka nakkipaketista.
Tässä asiassa on tärkeää ymmärtää toisen rakkauden kieli. Minulla se on kosketus tai sanat, miehelläni teot. Vaikka mies kuinka tekisi ruokaa, siivoaisi tms niin kaikkein paras tapa tunnustaa rakkautta on kun hän koskettaa tai puhuu minulle kauniita. Vastaavasti puolisolle on ihan turha leperrellä vaan paras rakkaudenosoitus hänelle on se kun tekee hyvää ruokaa, leipoo tai vaikka siivoaa talon yllätykseksi.
mielenkiintoista kuulla millaista erilaisilla pareilla on.
Paljon on meidänkin suhteessa noita pieniä tekemisen arjen juttuja.
Kuitenkin kaipaisin enemmän sitä aikaa ja tekemistä kahdestaan. Tuntuu kuin vuosien saatossa olisi kummallekin omat jutut tulleet tavaksi, mutta yhteiset jutut vähentyneet.
Hyvä pointti tuo mikä on kenellekin se välittämisen muoto.. toiselle kosketus ja sanat ja toiselle teot..
Puolisoni huolehtii käytännön asioista ja arjen sujuvuudesta. Minä tuon suhteeseemme elämyksiä ja pidän hänet tyydytettynä. Kumpikin tuntee olevansa rakastettu ja saamapuolella.