Nykyään kaikilla on joku adhd-diagnoosi
Itse puhuin 20v sitten psykiatrille asiasta Yths:llä. Alisuoriutumista, keskittymiskyvyttömyyttä jne. Ei ottanut mitenkään tosissaan ja torppasi heti asian jatkotutkimuksetkin. Sapettaa. Nyt ikää 50v eli ihan sama mikä vaiva enää on.
Kommentit (2)
Diagnoosikynnys ADHD:ssa ainakin on madaltunut huomattavasti, eikä käytännössä moni diagnooseja tekevä lääkäri enää esimerkiksi vaadi tietoa lapsuudenaikaisista haasteista.
Neuroepätyypillisyyksistä puhutaan tosi paljon ja ihmiset ovat vakuuttuneita omasta diagnoosistaan ennen selvittelyihin hakeutumista. Toisaalta objektiivista tapaa diagnoosiin ei ole vaan diagnoosi perustuu potilaan kertomaan. Esim. ADHD:n ongelmat lievinä ja ajoittaisina ovat tosi yleisiä. Tiedostamattaan ihminen voi korostaa oirekuvaa, jos on itse diagnoosista kovin vakuuttunut.
ADHD on yhtäaikaa alidiagnosointu esim. vankilapopulaatiossa ja päihdepotilailla, mutta ylidiagnosointi keski-ikäisillä asiantuntijoilla, joilla hyvä pääsy tutkimuksiin esim. työterveyden kautta.
Kyllä itselläkin sai mennä rauhassa opinnot penkin alle ja mistään ei tullut mitään. Nyt 45-vuotiaana saatu dg ja lääkitys. Elämänlaatu parantunut huomattavasti. Kannattaa tutkituttaa vanhempanakin, eikä jumittua katkeruuteen.
Sama se on tilanne tässä ikäluokassa monen muunkin asian kanssa, jotka nyt osataan ottaa huomioon, lukihäiriöt jne.