Mikä idea on siinä, että psykoterapeutti on hiljaa?

Sama kun puhuis seinille.

Millaista puhumista odottaisit terapeutilta, mikä puhe mielestäsi auttaa?

Helppo työ.  Kysypä siltä jotain mitä oot puhunut,  niin huomaat että se ei ole edes kuunnellut. Itellä meni aika pitkään kunnes tajusin että eihän se oo edes kuunnellut mitä sanoin. Ei muistanut juurikaan mitään. 

Saattaa olla nukahtanut.

Ehkä pyritään saamaan asiakas ärsyyntymään ja raivon vallassa paljastamaan todelliset ajatuksensa? En tiedä, mutta toimivaa se ei ole.

Ei sen pitäisi olla sitä. Et saa apua, jos toinen ei sano koskaan mitään. Hyvä terapeutti osaa puhua vastavuoroisesti edes jotain ja antaa uusia näkökulmia, muttei sellaisia jotka ahdistavat tai väkisin. Kuuntelee myös. Esimerkiksi erotessa väkivaltaisesta miehestä, pitää käydä joitakin asioita läpi jotka vaivaavat naista ja tuoda esiin seikkoja. 

Psykoterapiahan ei perustu mihinkään varmennettavaan tieteeseen. Se on myös aatteen pohjalta syntynyttä humpuukia, kuten transagenda.

Olen aina ihmetellyt samaa. Kuinkahan moni terapeutti onkaan terapiaistunnon aikana nukahtanut tuoliinsa?

Oletko itse hiljaa? Myös sinulla on vastuu puhua ja avautua. Toki terapeutin tulee kysyä kysymyksiä ja kommentoida kertomiasi asioita ja vietävä keskustelua eteenpäin, mutta hänelle on annettava asioita, joihin tarttua > Sinun täytyy kertoa jotain.

Jos puhetta haluat kuunnella niin mene vaalitilaisuuteen.

Kannattaakin puhua koiralleen tai nallelleen tai viherkasville- sama efekti mutta ilmaista.

Jos asiakas haluaa psykoterapeutilta neuvoja, on parempi ja myös halvempaa ottaa itselleen joku personal trainer tai henkinen valmentaja/ guru. Tällaisia on tarjolla vaikka kuinka paljon. On mielenvalmentajia, henkisen valmentamisen akatemian käyneitä, enkeliterapeutteja, yksisarvishoitajia, psyykkinen valmennus (TeamMental), Toivon tuuli, Namaste - rakastu elämääsi jne. jne.

Tähän päälle vielä kaikkien kirkkokuntien tarjoama hengellinen tuki, joogat jne.

Heillä puhetta piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse hiljaa? Myös sinulla on vastuu puhua ja avautua. Toki terapeutin tulee kysyä kysymyksiä ja kommentoida kertomiasi asioita ja vietävä keskustelua eteenpäin, mutta hänelle on annettava asioita, joihin tarttua > Sinun täytyy kertoa jotain.

Tarkoitan tilannetta, jossa potilas kirjaimellisesti puhuu yksin seinille. Terapeutti nuokkuu tuolissa ja vääntelehtii silloin tällöin korjaten asentoaan. Ei kommentoi, ei kysy, ei puhu. Potilas puhuu yksin lähes koko terapian ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse hiljaa? Myös sinulla on vastuu puhua ja avautua. Toki terapeutin tulee kysyä kysymyksiä ja kommentoida kertomiasi asioita ja vietävä keskustelua eteenpäin, mutta hänelle on annettava asioita, joihin tarttua > Sinun täytyy kertoa jotain.

Tarkoitan tilannetta, jossa potilas kirjaimellisesti puhuu yksin seinille. Terapeutti nuokkuu tuolissa ja vääntelehtii silloin tällöin korjaten asentoaan. Ei kommentoi, ei kysy, ei puhu. Potilas puhuu yksin lähes koko terapian ajan.

No sitten vaihtaisin terapeuttia. Ei tuollaisesta yksinpuhelusta ole hyötyä.

Jos haluat aktiivisempaa otetta terapeutin taholta, niin sitten kannattaa valita joku kognitiivinen suuntaus, ei psykodynaamista.

Mutta psykoterapeutin tärkein tehtävä on kuitenkin olla aktiivinen kiinnostunut kuuntelija, jolle voit luottamuksella kertoa elämästäsi. Kun sanoitat omaa elämääsi, kokemuksiasi ja tunteitasi, niin alat tulla tietoisemmaksi niistä: itsetuntemuksesi kasvaa ja voit tehdä tietoisempia valintoja.

Tarkoitus on siis, että asiakas on siis pääsääntöisesti äänessä, ei terapeutti.

Itse juttelen hk makkaralle vaivani ennenkuin teurastan sen. Ei kerro juttuja eteenpäin

Hiljaisuus riippuu varmaan siitä, millaista

psykologista suuntausta edustaa. Esimerkiksi

joissain suuntauksissa pyritään antamaan tilaa

potilaan omille ajatuksille ja halutaan minimoida

terapeutin omien subjektiivisten tunteiden

vaikutusta potilaaseen. Tässä on varmaan

erilaisia koulukuntia ja eivätkä kaikki

terapeutit varmaan ole hiljaisia.