Voiko yhdestä lapsesta päästä eroon ilman että muut otetaan huostaan?

Kun kaikki muut voivat hyvin mutta yksi aiheuttaa koko perheelle pahaa mieltä

Kun muut lapset osaa olla nätisti ts. on alistuneet vanhempien tahtoon, ja tämä tempperamenttisin sitten joutais pois kun sen kanssa ei pärjää!!??

Toivottavasti ette ole samaa sakkia jonka vast ikään suututin samankaltaisesta asiasta kun tokasin että älä hyvänen aika tee lisää lapsia kun et nykyistenkään kans tahdo pärjätä! Tossa tilanteessa suosittelen vahnvasti vain vanhemmille avun hakemista niin että sen yhden kanssakin pärjäisi.

Voisiko tällaisen lapsen äiti ja isä hankkia lisä-apua?

...vanhemmat väsähtää ja erityinen otetaan huostaan

"Voiko yhdestä lapsesta PÄÄSTÄ EROON....".



Sääli että olet saanut lapsia ylipäänsä. Et todellakaan ole niitä ansainnut.

Mulla on välillä ihan samat aatokset tuon mun erityistytön suhteen. On sen verran rankka hoidettava, ettei sitä vieras uskoisikaan. Ja vaikka miten yritän selittää tätä jollekin ulkopuoliselle niin vaikea se on. Kun se hänen hankaluutensa koostuu niin monista pikkujutuista: raivoamisesta, pissaisista housuista, puheen tuoton ja ymmärtämisen ongelmista, ylivilkkaudesta, tarkkaavaisuusongelmista, autistisista piirteistä, takertuvuudesta jne jne jne.



Ei noista tavallisista lapsista ole yhtään noin paljon töitä. Vaikka miten vaativia olisivatkin välillä!!! Mutta sitähän ei tavislapsen vanhempi voi uskoa! Kun ei tää erityislapsi edes paljon iloakaan tuota, on itkuinen ja mariseva.



No tää on nyt huono päivä taas. On niitä parempiakin. Ja onneksi alkaa kohta päiväkoti/eskari!

Itselläni yksi erityislapsi ja todella vaativa sellainen (ADHD). Arki on hyvin rankkaa hänen kanssaan. Pikkusisaret ovat taas rauhallisia ja ns. "normaaleja". Mutta ei tulis mieleenkään "päästä eroon" yhdestäkään :) Muita keinoja kannattaa käyttää ensin esim. tukiperhettä tai vastaavaa.

Onneksi on tosiaan näitä tukimuotoja! Esim. just päiväkoti. Se on tosi hyödyllistä sekä kuntoutusta ajatellen MUTTA myös että vanhemmat saavat hetken hengähtää! Sen olen erityisesti nyt kesällä ja lomalla huomannut. Sitä kiinnittää niin helposti huomion kaikkeen negativiseen kun jatkuvasti viettää aikaa yhdessä.

käyttäkää kuntanne tilapäishoidon palveluja, että jaksatte. Ottakaa asap yhteyttä kuntanne sosiaalitoimen vammaispalveluihin.

Jos lapsen kanssa on kotona kovin vaikeaa, niin huostaanotto ja sijoitus muualle voi olla hyväkin ratkaisu. Erityisesti ns erityislasten kohdalla tilanne usein rauhoittuu, kun lapsi asuu eri ympäristössä.SIjoittaminen muuallehan ei tarkoita sitä, että yhteys omaan perheen katkeaa. Tilapäishoito on tietenkin se ensisijainen vaihtoehto jos vaan siihen on mahdollisuus.

minä olin meidän perheessä se joka aloin oireilla perheemme kieroutunutta kommunikaatiomallia. Sen jälkeen olinkin perheemme silmätikku, vanhempien pilkan ja agression kohde. Olisin halunnut ITSE huostaanottoa, mutta siihen ei kuulemma ollut tarpeeksi näyttöä. Ap:n lapsi varmaan itsekin haluaa huostaanottoa. Ei tuollaisessa perheessä asuminen ole elämisen arvoista! Oikeasti on helpompi asua vieraiden ihmisten kanssa jotka ei välitä kuin "omien" kanssa jotka ei välitä.

Ja annetaan pois perheestä, joo, sillä laillahan ne perheen ongelmat ratkotaan... Tai jos äiti on masentunut, isä pistää äidin vaihtoon ja ottaa tilalle pirteämmän pakkauksen?

7 kyllä rakastaa ja välittää lapsestaan. On meillä hyviäkin hetkiä ja pidän sylissä ja hellittelen. Mutta tytteli on kovin haastava... Kun on neurologisia ongelmia, niin siinä eivät mitkään normaalit keinot enää auta. Toki on sitten olemassa perheitä joissa "tavallisiakin" lapsia kohdellaan kaltoin.



7 joka ajoittain väsyy tyttöönsä

Perhe- ja kasvatusneuvolasta saa keskusteluapua. Se voi antaa uusia näkökulmia miksi ko. lapsi käyttäytyy hankalasti sekä neuvoja miten tilannetta voisi parantaa. Jos taas on jokin diagnoosi, he osaavat varmasti auttaa eteenpäin saamaan juuri oikeanlaista tukea.

Jos koet että yksi lapsi on hankala, se välittyy teoissa ja puheissa. Koska lapsi tietää olevansa hankala=vähempiarvoinen, pahaolo purkautuu huonona käytöksenä. Ja TIEDÄN että on todella vaikeata katkaista tuo kehä ja alkaa huomaamaan ko. lapsessa positiivisia puolia. Mutta kun niitä tuo lapselle esiin mm. kehujen muodossa, käytöskin voi muuttua!

Apua kannatta hakea!



Olen itse ollut liki samanlaisessa tunnemyllyssä ja nyt n. puolen vuoden "työskentelyn" jälkeen tilanne paaaljon parempi!