Vaikuttaako asunto mielialaasi?

joudumme asumaan ahtaasti vanhassa kerrostalo-osakkeessamme. Remppaakin pitäis tehdä, mutta kun ei riitä rahat. Ystäviäkään en kehtaa pyytää kylään, kun häpeän asuntoamme.

Jos asunto olisi rumalla alueella/ruma itsessään, en viihtyisi ja kokisin itseni varmasti allapäin olevaksi aina asunnon julkisivun nähdessäni.



Jos asunto olisi rumasti sisustettu, en viihtyisi myöskään, vaan hitaasti valuisin kohti koomaa. Ei puhvinahkasohvia kiitos.



Jos asunnossa on likaista saan myös samanlaisen mielialanvaihtelun. Joko skitsahdan tai sitten mielialani virittyy matalammille asteikoille. Pakko on siivota, pakko. En kestäisi likaisuutta. Mitään ylihygieenistä geometristä järjestelmää en huoneistoni sisuksilta vaadi kuitenkaan.

Asuimme toissa vuonna vanhassa kerrostalossa, jossa oleva vuokra-asuntomme oli vain osin remontoitu uudenaikaiseksi. Keittiössä oli kunnon vesihana (yksiotesekoittaja), mutta vanhanaikaiset lavuaarit, joista vain toiseen sai tulpan pohjaan. Oli hankalaa tiskata, kun piti ottaa avuksi vati - ja tietenkään paikkaa tiskikoneelle ei ollut. Tiskipöydän kansi oli myös sellainen, ettei siinä ollut laitaa, vaan pöydälle roiskunut vesi valui lattialle ja tiskaaja saikin seistä sitten vesilammikossa. Erittäin ärsyttävää ja ahdistavaa.



Kylpyhuoneessa oli vanhat vesihanat ja lavuaari, ja jopa siis kylmälle ja kuumalle vedelle omat hanansa eri laidoissa lavuaaria. Pese siinä sitten kätesi joko tulikuumalla tai jääkylmällä vedellä! Lavuaari oli myös noin polven korkeudella... Suihkun hanassa oli omat "ruuvinsa" kylmälle ja kuumalle vedelle. Veden paine oli huono, joten lämpötilaa ja vedentuloa piti säätää parinkymmenen sekunnin välein, ettei jäädy suihkuun. Jopa vielä ärsyttävämpää ja ahdistavampaa kuin keittiössä!



Muutenkin asunto oli surkea, ikkunat jäätyivät sisäpuolelta talvella ja ikkunanpielistä rapisi maali lattialle. Yläkertaan kuuli, jos alakerrassa naapuri yski tai aivasteli. Lisäksi ns. talonmies, joka oli oikeasti entinen talonmies ja sittemmin vain isännöitsijän mies ja yhden asunnon omistaja, teki omituisia tempauksia ja häiriköi asukkaita. Että eipä ollut kivaa ja oltiin todella onnellisia, kun päästiin muuttamaan sieltä pois! Vajaa vuosi ehdittiin siinä asua ja se oli aikoinaan pakko vuokrata, kun parempaakaan ei saatu ja oli kiire päästä jonnekin asumaan siinä kaupungissa.

ahdisti

Kotiin on aina kiva tulla; valoisaa, isot ikkunat, merinäköala ja aina siistiä ;-).

Tulen lähes aina hyvälle tuulelle, kun katselen ympärilleni kotonani. Edellinenkin kotimme oli ihana, mutta tästä nykyisestä on vielä hienot näköalatkin. En väsy koskaan katselemaan maisemaa.

Joskus kun koti on puunattu tosi tarkkaan (vieraita tulossa) ja kaikki on laitettu vimpan päälle, tarjottavat odottaa jääkaapissa valmiina ja pöydällä on kukkia, niin tunnen kyllä oloni tosi hyväksi. Silloin jotenkin näkee sen oman kodin vieraiden silmin ja on tosi tyytyväinen!



Ei meillä ikinä hirveää sotkua pääse tulemaan, mutta sekin vähä sitten häiritsee.

ja olen tyytyväinen



nyt teetettiin vielä lasitettu parveke ja sekin on loistava, vaikka maksoikin maltaita ( 2000 e...)



t. nro 5

Vaikka en itse oppinut sitä kuin vasta viime asunnossamme. Se oli omistusasunto, talo joka oli rakennettu 70-luvulla ja oli siinä kunnossakin. Lisäksi sijainti oli aivan kamala, lähellä vilkkaasti liikennöityä tietä ja kaukana kaikesta.



Miehen takia me se talo ostettiin. Se halus enemmän tilaa. Vaikka olimme molemmat vähän skeptisiä sijainnin ja talon kunnon suhteen. No, oikeassapa olin, ei kestänyt kauaa ennen kuin aloin ahdistua paikassa kunnolla!



Syitä oli just monia: pitkät etäisyydet kaikkialle, ei kivoja naapureita, talo kovan rempan tarpeessa ja mies halusi tehdä kaiken itse, meille syntyi vauva ja tunsin itseni eristäytyneeksi.



Pesutupa oli kellarissa, vaikeaa kun oli lapsia. Pestä en voinut kuin silloin kun mies oli kotona. Lämmintä vettä ei myöskään tullut, jos kukaan ei polttanut puita kattilassa. Joten usein lämmintä vettä ei ollut kun olisi pitänyt pestä kakkapyllyjä:). No siihenkin olisin tottunut mutta kun oli noita muitakin seikkoja!



Alkoi tosissaan ahdistaa ja uskon että olin jopa vaikeasti masentunutkin. Kovasti yritin viihtyä. Viime talvena pistimme talon myyntiin (mies ei olisi ensin halunnut myydä!!) ja onneksi ostajakin löytyi!



Nykyään olen todella tyytyväinen vaikka asummekin vuokrakolmiossa. Tämä on tilapäistä, talomme rakentuu par'aikaa aivan ihanalle paikalle! En voisi olla tyytyväisempi.



Jokaisella talolla/asunnolla on todellakin oma henkensä. En voisi todellakaan viihtyä jokaisessa paikassa!

Olen asunut monissa eri paikoissa ja yhden kerran asuimme sitten eräässä rivariasunnossa, joka oli kyllä ihan kivan kokoinen meille kahdelle, mutta hyvin synkkä ja pimeä asunto. Aurinko ei paistanut sinne koskaan ja tuli tosi ahdistava tunne itselle. Onneksi ei tarvinnut asua siinä edes vuotta, kun muutimme muualle. Yleensä kotini on ollut siellä, missä omat tutut huonekalut yms., mutta tätä asuntoa en koskaan tuntenut kodikseni.

rivitaloasunnostamme ja mietin, kuinka onnellinen olen, kun saa katsoa näin miellyttäviä näkymiä edellisen kerrostaloasunnon vastapäisen seinän sijaan :-)