Sopiiko kunnianhimoinen ja kunnianhimoton kumppaneiksi?
Pitääkö suhteessa olla samankaltaisia? Vai haittaako se yhtään mitään.
Tapailemani tyyppi haluaa jatkuvasti kehittyä yrittäjänä, opiskelee paljon ja kaipaa vaihtelua työn saralla. Omaa jatkuvaa tiedon janoa työtään kohtaan.
Itse olen tavallinen duunari, joka viihdyn ja olen ihan hyvä työssäni. En kaipaa vaihtelua siihen, enkä halua opiskella alaani lisää. Tuleeko suhde kaatumaan vai voiko asiat tasapainottaa toisiaan? Pitääkö kunnianhimoinen sitä "kunnianhimotonta" tylsänä?
Kommentit (3)
Itse tuollaisena, en nyt tiedä kunnianhimoisena, mutta jatkuvasti eteenpäin menevänä ihmisenä (koko ajan pitää olla jotain pientä yritystoimintaa tai harrastuksessa tulee kehittyä tai tosiaan opiskelen paljon ja kaikenlaista) en sietäisi pidemmässä juoksussa sitä, että toinen on pelkässä tyytyväisyyden tilassa.
Joskus sopii, joskus ei.
Kahden eteenpäin pyrkivän uraihmisen elämä yhdessä voi olla haastavaa. Molemmat pyrkivät omaan suuntaansa.
Toisaalta kun kumpikaan ei ole kunnianhimoinen, ei ole materiaalista hyvää. Elämä junnaa paikallaan.
En osaa sanoa, mutta minuun ihastuu jostain syystä usein juuri tuollaiset kunnianhimoiset ja eteenpäin uralla/harrastuksissa menevät dynaamiset tyypit, vaikka itse olen hidas, jämähtänyt ja jumissa oleva haahuiluun taipuvainen av-mamma.
Kuulemma kanssani tulee rauhallinen olo ja on helppo pysähtyä, latautua tms. En tiedä sitten, voi olla että tuollaiset tyypit kaipaa tässä asiassa nimenomaan vastavoimaa.