Lue keskustelun säännöt.
Subjektiivisen päivähoidon vastustajille
02.02.2023 |
Onko se teistä hyvä tilanne, että kouluun tulisi lapsia, jotka eivät osaa yhtään suomea, eivät osaa käyttäytyä lapsiryhmässä, eivät osaa syödä sellaisia ruokia, mitä laitoskeittiömme tarjoavat tässä maassa, eivät osaa odottaa vuoroaan ja onko edes kaikilta vaipatkaan pois? Millä ajattelitte, että opettajat selviävät näistä haasteista?
Kommentit (5)
Samaa mieltä ekan kommentoijan kanssa. Virikelapsille pitäisi kyllä riittää max neljä tuntia kodin ulkopuolista viihdykettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja tekee lasun seitsemän vuotiaasta jolla on vaipat jalassa ja lastensuojelu jatkaa siitä.
Jotain vastuuta nyt siitä kasvatuksesta sinne kotiinkin.
Miten niin eivät osaa syödä laitoskeittöidemme tarjoamaa ruokaa?
Ihan samalla tavalla sitä syödään, kuin muutakin ruokaa. Ja jos se ei kelpaa, voipi olla vaikka syömättä.
Onkos AP tyystin unohtanut esikoulun?
Sehän tuli pakolliseksi ja siellä noita asioita opetellaan, jos ne ovat vieraita. Ei sen lisäksi tarvitse päivähoidossa olla ilman oikeaa tarvetta tuntiakaan.
Minä vastustan.
Vähintäänkin loma-aikoina ja aivan erityisesti päivystysaikoina (eli kesäloma, syysloma, joululoma, talviloma) pitäisi virikelapsilta evätä pääsy päiväkotiin ja hoitoon pääsisivät vain ne, joilla siihen tarvetta on.
Lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi olla tuntimäärältään rajattu ja niin, että päiväkoti ilmoittaa sopivat hoitoajat perheille (eli virikelapset olisivat paikalla porrastetusti, tai miten ryhmät itse asian parhaiten kokisivat. Moni virikelapsi on 8-10h päivittäin päiväkodissa, myös kaikki loma-ajat. Pahimmillaan vielä täysin puolikuntoisena, viime yönä oksentaneena, suppo takapuolessa...
Oma lapseni aloitti oman päiväkotitaipaleensa puolipäiväisenä. Hän oli puolipäiväisten omassa ryhmässä, joka aukesi aamulla klo 8 ja meni kiinni klo 12. Koko päivän ajan hlömitoitus oli kohdillaan, toisin kuin 6-17 auki olevissa päiväkodeissa, joiden ryhmissä kaikki kolme työntekijää ovat paikalla 2-3h (= ulkoilu, ruokailu, lepoaika). Vieraskieliset lapset oppivat vuoden aikana jokainen puhumaan ymmärrettävää suomea, vaikka ryhmässä oli vain 3 suomalaislasta. Oppivat myös hyvin paikallisia tapoja, sillä henkilökunnalla oli aivan erilailla aikaa käytettävissään ja paljon järjestivät koko perheen juttuja ja osallistivat perheitä muutenkin. Tuosta ryhmästä lapseni puhuu välillä vieläkin vaikka on jo koululainen ja jäi se aika ihanaksi muistoksi koko perheelle mieleen.