Tiedättekö puolisonne menneisyydestä aivan kaiken? Entiset suhteet ja niin poispäin
Mieheni sanoo, että ei niitä jaksa muistella ja nyt minua on alkanut mietityttää, että miksi ei halua puhua menneisyydestään. Olen hänelle kertonut itsestäni kaiken, mutta kun kyselen vaikka lukioaikaisesta tyttöystävästä niin hän vain sanoo, että ei halua muistella sellaisia, vaikka siitäkin on jo kohta 20 vuotta aikaa! Miksi ei kerro? Mitä muuta ei ole kertonut?
Kommentit (35)
Kyllä tiedän. Ollaan oltu yhdessä 17-vuotiaasta saakka ja mieheni ei ole edes seurustellut ennen minua kenenkään kanssa.
Naisten villeistä vuosista pitää pystyä kysymään.
Ei villin naisen takia viitsi pilata elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten villeistä vuosista pitää pystyä kysymään.
Ei villin naisen takia viitsi pilata elämäänsä.
Tämä.
Ei näitä pääse pakoon, kyllä sitä pitää voida kysyä.
Kysymyshän on vain preferenssistä.
En tiedä. Minua edeltäneen tyttöystävän nimen tiedän, mutta en paljon muuta. On hän jotain kertonut, kuten minäkin omasta menneisyydestäni. Molemmilla on ollut nuoruus seikkailuineen, eikä siinä mitään. Nyt ollaan rauhallisemmassa elämänvaiheessa.
En tiedä. Kahdesta on vähän puhunut, mutta muista ei ole hajuakaan. Hän on opiskellut ulkomailla, joten varmasti aika riehakasta opiskelijaelämää on siellä viettänyt.
Ei ole. Aikuisten tasapainoisessa suhteessa ei tarvitse muistella ja ruotia mitään pissis-ajan hoitoja.
Kyllhän ne jutut liikkuu. Pitää päättää kumpaa uskoo: puolisoa vai toisia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten villeistä vuosista pitää pystyä kysymään.
Ei villin naisen takia viitsi pilata elämäänsä.
Tämä.
Ei näitä pääse pakoon, kyllä sitä pitää voida kysyä.
Kysymyshän on vain preferenssistä.
Minä olen näin naisena aina kerennyt itse kysymään että mitä mieltä tapailtava mies on toisen menneisyydestä noin ylipäätään, että saako sellaista olla ja millainen menneisyys on hyihyi.
Näiden vastausten perusteella olen sitten itse päättänyt jatkosta.
Kaikki miehet ovat muuten vakuuttaneet ensin että ei ole mitään väliä menneellä, mutta muutama on sitten myöhemmässä vaiheessa alkanut utelemaan selvästi mustasukkaisena, ja juttu on jäänyt sitten siinä vaiheessa siihen.
Kertoi kun oltiin parhaita ystäviä ennen suhdetta. Lähinnä päissään kyllä itkeskeli silloinkin. Seurustelun alkamisen jälkeen pudotti osan puheenaiheista pois sekä tuntuu välttelevän muutenkin teemoja, joista ajattelee minun loukkaantuvan. Hirveän arasti tulee aina sanomaan että eksä laittoi viestiä vaikka sitähän se on tehnyt viimeiset 10 vuotta. :D
Pääpiirteittäin varmasti.
Ei mua edes kiinnosta meitä edeltäneet seurustelut tms. Joissain yhteyksissä tulee esiin edelleenkin eli voimme jutella asioista täysin neutraalisti. Saatta sanoa ohi ajettaessa että sen ja sen tyttöystävän isä omisti aikoinaan tuon talon tms.
Työhistorian tiedän. Ystävät on yhä samoja ja kertovat kyllä nuoruuden "huippuhetkistä" mielellään
Tarpeeksi. Hän tietää ensimmäisestä liitostani ja minä hänen, molemmat myös erojen syyt. Muutakin on varmaan alkuvaiheessa kyselty, mutta ei ole erityisemmkn jäänyt mieleen eikä ole tärkeää näin 20 vuoden jälkeen.
Miksi ihmeessä pitää noin tarkkaan kertoa menneitä juttuja? Kuka edes haluaa kuulla missä ja miten on pussannut jotain edellistä tyttöystäväänsä?
Tiedän tyttöystävien lukumäärän ja ajankohdan sekä sen, että miksi juttu päättyi. Enempää en halua tietää. Tiedän jo nyt liikaa kun miesystävä meni läväyttämään yhden yksityiskohdan heidän seksielämästään.
Ei minua kiinnosta miehen entiset säädöt, tiedän kenen kanssa hän oli jonkun aikaa kihloissa ennen minua ja se riittää. Yhdessä oltu kohta 28 vuotta että mitä nyt vanhoja kaivelemaan.
mistä sen varmasti tietää onko toinen kertonut
On kertonut paljon ja liikaakin. On kertonut exänsä pettämisestä, nuoruuden seikkailuistaan ym, vaikka en ole kysynyt. En olisi halunnut kuulla. Tuli jotenkin paha mieli ihan hänen exänsä puolesta ja muutenkin.
Tuskin kukaan edes muistaa kaikkea joten kukaan ei tiedä kaikkea. Miksi niitä edes pitää ruotia? Mennyt on mennyttä. Tämän päivän teoilla on merkitystä.
Eletään nykyisyydessä eli ei tiedetä toisen menneisyydestä kaikkea. Lapsuustraumat ja perheasiat on keskusteltu, joitain teiniaikojen juttuja naurettu, muttei sen enempää ole ollut tarvetta ruotia.
En usko. En ole kiinnostunut hänen historiastaan kuin siinä tapauksessa että hän itse haluaa asiaa minulle avata. Silloin kuuntelen toki. Yleisella tasolla on puhuttu kyllä että muistatkos millaista se oli silloin teininä kun oli ekaa kertaa oikein kunnolla rakastunut.
Elämässä on tapahtunut niin paljon, ettei kertakaikkiaan voi kertoa ihan jokaista asiaa siksi, ja myöskään siksi että ei voi mitenkään muistaa kaikkea, tai sitten ei koe tarpeelliseksi muistella. Minulla oli ihana nuoruuden poikaystävä, mutta en minä häntä koskaan erityisesti muistele.