Miten joku voi hyväksyä lapsen ruumiillisen kurittamisen?
Itse en käytä ilmaisua ruumiillinen kurittaminen, vaan sanon sitä pahoinpitelyksi, niin kuin sanottaisiin aikuisenkin kohdalla.
On täysin sairasta, että joku sallii lapseen, pieneen puolustuskyvyttömään ihmiseen, käytävän käsiksi jos hän ei käyttäydy niin kuin aikuiset haluaisivat hänen käyttäytyvän, jos hän aiheuttaa päänvaivaa käytöksellään. Aikuisten kohdalla nämä samat ihmiset useimmiten pitävät sitä tuomittavana ja pahoinpitelynä.
Kasvatustarkoituksessa tapahtuva lapsen ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty Suomessa, ollut vuodesta 1984.
Lapseen kohdistuva väkivalta on kielletty siinä missä aikuiseenkin kohdistuva väkivalta, ja tekijä syyllistyy rikokseen. Rikosilmoituksen lisäksi lapseen kohdistuvasta väkivallasta tehdään tietysti myös lastensuojeluilmoitus (se lienee ensisijainen). Myös pahoinpitelyn yritys on tuomittava rikos.
Millainen ihminen sitä paitsi yleensäkään kykenee käymään käsiksi lapseen? Miten pahasti sairas? Riepottelisi hiuksista niin kovasti kuin voimaa on ja toiminta kestäisi pitkään, ja lapsi kauhuissaan pissaisi housuun, sellainenko on jonkun mielestä sallittua ja normaalia toimintaa?!
Kommentit (78)
Ajattelepas miten yleensä lapsia kohdeltiin ennen vuotta 1984. En sano, että kaikki vanhemmat kohtelivat mutta luultavasti suurin osa maajussien ja duunarien kakarat saivat kaameaa kohtelua. Itse olen syntynyt 1950 ja jotain lapsuutta ja nuoruutta ei ollut ollenkaan. Töitä oli ja remmiä ja nyrkkiä sai päivittäin. Juuri sitä olen elämäni ihmetellyt, että isot riskit aikuiset kehtasivat hakata lapsiaan ja sitä pidettiin jopa hyveenä ja kehuttiin naapureillekin kuinka meirän kakarat saavat selkäänsä remmin solkipäällä jos eivät tottele. Jopa naapurinkin lapset saivat joskus minunkin isältäni selkäsaunan. Kukaan, ei sitten kukaan pitänyt lasten puolta koskaan. Äiti huusi, että odotas kun isä tulee saat komiasti remmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sinulle yllätyksenä, että maailmassa on myös pahoja ihmisiä?
Lähinnä ihmettelen, että millainen ihminen ajattelee lapseen kohdistuva väkivalta on vain kasvatuskeino eikä pahoinpitelyä?! Miten joku voi ajatella lapsen ihmisarvoa eri tavalla kuin aikuisen ihmisarvoa tuossa mielessä?
Ennen vanhaan ei ollut sitä tietoa lasten käyttäytymisen syistä ja kasvatuksesta, jota on nyt. Ohjeet tulivat lähinnä Raamatusta ja perinteestä. Joillain ihmisillä ja kulttuureilla ei vieläkään valitettavasti ole ajanmukaisia käsityksiä. Ennenhän kurittamista pidettiin suotavana ja vanhempi ei ollut hyvä, jos ei rangaissut normien rikkomisesta ruumiillisesti. Kestää kauan ennen kuin ylisukupolviset mallit katoavat kokonaan.
Joissain maissa on varmaan ihan sääntönä kurittaa.
Mitähän nämä ruumiillisen kurittamisen harrastajat tuumaisivat, kun heidän aikuiseksi kasvanut lapsi tulisi käymään kotona ja tekisi heille tismalleen saman kuin mitä he tekivät hänelle hänen ollessaan lapsi? Olisi kiinnostavaa kuulla olisiko se heidän mielestään ihan ok.
Noh... jos lapsesta kasvaa paskapää, niin se kärsii siitä itse myös loppuelämänsä.
Mutta periaatteellisella tasolla lapsen kurittäminen on tietysti väärin. Ja määrästä ja yksilöstä riippuen voi olla hyvinkin haitallista.
Ei ole helppoa se vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Ja se oli äiti, joka piiskasi.
Meillä isä.
Ikinä en hyväksy enkä näe siitä hyötyä olleen. Omani olen kasvattanut toisin. En voi ymmärtää lapseen käsiksi käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Noh... jos lapsesta kasvaa paskapää, niin se kärsii siitä itse myös loppuelämänsä.
Mutta periaatteellisella tasolla lapsen kurittäminen on tietysti väärin. Ja määrästä ja yksilöstä riippuen voi olla hyvinkin haitallista.
Ei ole helppoa se vanhemmuus.
No silloinhan siitä lapsesta vasta paskapää kasvaakin, jos joutuu lapsena väkivallan kohteeksi. Hän nimittäin käyttää sitä itse, jos nyt ei vielä ole tullut ilmi niin jossain vaiheessa tulee se tilanne. Ei siis välttämättä omiin lapsiin kohdistuvaa vaan muihin, aikuisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh... jos lapsesta kasvaa paskapää, niin se kärsii siitä itse myös loppuelämänsä.
Mutta periaatteellisella tasolla lapsen kurittäminen on tietysti väärin. Ja määrästä ja yksilöstä riippuen voi olla hyvinkin haitallista.
Ei ole helppoa se vanhemmuus.
No silloinhan siitä lapsesta vasta paskapää kasvaakin, jos joutuu lapsena väkivallan kohteeksi. Hän nimittäin käyttää sitä itse, jos nyt ei vielä ole tullut ilmi niin jossain vaiheessa tulee se tilanne. Ei siis välttämättä omiin lapsiin kohdistuvaa vaan muihin, aikuisiin ihmisiin.
No varmasti jos on sellainen luonne. Kaikilla ei ole.
Yksioikoisuus on huonoa vanhemmuutta. Eikä se, että väkivaltaisuus on vielä huonompaa, ole mikään onnistumisen tae.
En hyväksy lapsen lyömistä. Mutta joissakin tapauksissa ymmärrän, miksi tiettyä lasta tartutaan niskahiuksista (ilman mitään tolkutonta repimistä). Ja tämä ei todellakaan ole mikään yleisohje.
Jep. Kävelen myös välillä liikenteessä punaisia päin.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä ruumiillisen kurittamisen harrastajat tuumaisivat, kun heidän aikuiseksi kasvanut lapsi tulisi käymään kotona ja tekisi heille tismalleen saman kuin mitä he tekivät hänelle hänen ollessaan lapsi? Olisi kiinnostavaa kuulla olisiko se heidän mielestään ihan ok.
Tämä!
Itse asiassa, aina joskus kun lukee näitä järkyttäviä ja murheellisia uutisia, että aikamiespoika tai -tyttö on pahoinpidellyt tai jopa tappanut vanhan äitinsä tai isänsä, jotenkin toivoo, että voi kun edes tässä olisi taustalla lapsuudessa koetun pahoinpitelyn kosto.
Molemmissa tapauksessa isompi ja vahvempi pahoinpitelee pienempää ja heikompaa.
Aivan yhtä hyväksyttävää.
samaa mietin itsekin. Sairasta lyödä tai kurittaa omia lapsiaan!!!
Heikkojen ihmisten paskapuhetta.
No näkeehän sen yhteiskunnastakin.
Pienet läpsimiset housujen päälle, luunapit ym eivät edes satu. Tarkoitus on todella kasvattaa ja sekös on nykyvanhemmille KAUHEA ASIA!
Lapseen kohdistuva väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta nähdäkseni nämä kaksi asiaa:
1) Puutteellinen/virheellinen käsitys ihmismielen toiminnasta ja/tai turhautuminen omaan kyvyttömyyteen. On varmaankin jonkin verran niitä, joita ei ole saavuttanut tieto siitä että rangaistuksen kovuus ei edesauta toivottua käytöstä juurikaan ja että se aiheuttaa kasan uusia ongelmia.
2) Oma väkivaltahistoria. Itse väkivallan kohteeksi joutuneella on valmiiksi epänormaali suhde väkivaltaan, ja voi olla vaikea nähdä sitä sellaisena kuin se on, koska silloin näkisi myös miten väärin itse on tullut kohdelluksi lapsena.
Kyllä tukistaa voi. Mites saat uhmaikäisen ADHD-lapsen kuuntelemaan järkipuhetta?
Tukistaminen toimii, eikä jätä lapselle traumoja, jos se tapahtuu aiheesta.
Kyllä pikkuriiviöillekin rajat pitää laittaa.
Ei koskaan kuriteta eikä sanota vastaan -> Koskela.
Ennen vanhaan ei persereikiä valkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Lapseen kohdistuva väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta nähdäkseni nämä kaksi asiaa:
1) Puutteellinen/virheellinen käsitys ihmismielen toiminnasta ja/tai turhautuminen omaan kyvyttömyyteen. On varmaankin jonkin verran niitä, joita ei ole saavuttanut tieto siitä että rangaistuksen kovuus ei edesauta toivottua käytöstä juurikaan ja että se aiheuttaa kasan uusia ongelmia.
2) Oma väkivaltahistoria. Itse väkivallan kohteeksi joutuneella on valmiiksi epänormaali suhde väkivaltaan, ja voi olla vaikea nähdä sitä sellaisena kuin se on, koska silloin näkisi myös miten väärin itse on tullut kohdelluksi lapsena.
Lässyn, lässyn, lää!
Tuliko sinulle yllätyksenä, että maailmassa on myös pahoja ihmisiä?