Ääretön - selittäkää joku

Ei tietenkään kaikella ole loppua. 

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Itse en liikaa stressaisi saatika ahdistuisi äärettömyyden vuoksi. 

Painu v****n!!

Luulenpa että edes parhaat fyysikot tai matemaatikot eivät osaa kertoa sullemiten avaruus vaan jatkuu ja jatkuu ja seinää ei tule vastaan. Kieltämättä se tuntuu itsellenikin vähän jopa ahdistavalta. Kun yleensä on tottunut että kaikilla asioilla on rajat.

Henkilökohtaisesti, olen sitä mieltä että tämä elämä ja tämä ulottuvuus mitä näemme ja koemme ei ole kaikki. Uskon, että meillä on sielu. Uskon että on taivas niinkuin Raamatussa sanotaan. Minulla on oikeus uskoa. Jos keksitään laki, että kielletään uskonnot, kukaan ei minun pääni sisään näe uskonko vai en. Ellei sitten tulevaisuuden teknologia keksi aivoihin sirua jolla tämä ajatus voidaan sieltä tunnistaa.

Eli siinä että uskon on jotain samaa kuin tuossa äärettömässä.

Moni sanoo että voithan uskoa yksisarvisiin, sekin on terveempää. Silti heillä ei ole ongelmaa tuon aina ja aina jatkuvan avaruuden kanssa.

Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kolmiulottuvuudesta poikkeavia ilmiöitä. Itse asiassa aikaa ei ole olemassa, on vain ikuinen "nyt", joka ei ole koskaan alkanut ja joka ei koskaan lopu. Menneisyys ja tulevaisuus ovat illuusiota, koska niitä ei ole olemassa. Avaruus on ollut aina olemassa eikä se koskaan lopu eikä se ala mistään eikä päädy mihinkään.

Esimerkki. kirjoitti:

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Entä jos ei kävele ympyrää, jos kävelee avaruudessa suoraan eteenpäin, mitäs sitten?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kolmiulottuvuudesta poikkeavia ilmiöitä. Itse asiassa aikaa ei ole olemassa, on vain ikuinen "nyt", joka ei ole koskaan alkanut ja joka ei koskaan lopu. Menneisyys ja tulevaisuus ovat illuusiota, koska niitä ei ole olemassa. Avaruus on ollut aina olemassa eikä se koskaan lopu eikä se ala mistään eikä päädy mihinkään.

Joidenkin mielestä aika on neljäs ulottuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Entä jos ei kävele ympyrää, jos kävelee avaruudessa suoraan eteenpäin, mitäs sitten?

Ehkä se on vähän suoristettu ympyrä, mikä ei lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että edes parhaat fyysikot tai matemaatikot eivät osaa kertoa sullemiten avaruus vaan jatkuu ja jatkuu ja seinää ei tule vastaan. Kieltämättä se tuntuu itsellenikin vähän jopa ahdistavalta. Kun yleensä on tottunut että kaikilla asioilla on rajat.

Henkilökohtaisesti, olen sitä mieltä että tämä elämä ja tämä ulottuvuus mitä näemme ja koemme ei ole kaikki. Uskon, että meillä on sielu. Uskon että on taivas niinkuin Raamatussa sanotaan. Minulla on oikeus uskoa. Jos keksitään laki, että kielletään uskonnot, kukaan ei minun pääni sisään näe uskonko vai en. Ellei sitten tulevaisuuden teknologia keksi aivoihin sirua jolla tämä ajatus voidaan sieltä tunnistaa.

Eli siinä että uskon on jotain samaa kuin tuossa äärettömässä.

Moni sanoo että voithan uskoa yksisarvisiin, sekin on terveempää. Silti heillä ei ole ongelmaa tuon aina ja aina jatkuvan avaruuden kanssa.

Älyllisesti rajoittunut olet.

Esimerkki. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Entä jos ei kävele ympyrää, jos kävelee avaruudessa suoraan eteenpäin, mitäs sitten?

 

Ehkä se on vähän suoristettu ympyrä, mikä ei lopu koskaan.

Entä jos sitä ei suorista, vaan menee täsmällisesti suoraan?

Kuvittele matkaavasi mukavasti avaruusaluksessa pimeässä avaruudessa, tähtien valossa. Eteen tulee seinämä, sen toisella puolella avaruus jatkuu. Jotenkin jatkat matkaa ja pitkän matkan jälkeen tulee taas seinämä, jonka takana on avaruutta etc. Ja voit tutkia näin eri paikkoja. Tai ehkä olevaisuutemme ja tietoisuutemme luo paikkoja ja menee niihin, siksi näet kaiken laajana ja tutkittavana. Matrixeja. Voi olla kuplia avaruudessa eli universumikuplat. Ja muuta kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että edes parhaat fyysikot tai matemaatikot eivät osaa kertoa sullemiten avaruus vaan jatkuu ja jatkuu ja seinää ei tule vastaan. Kieltämättä se tuntuu itsellenikin vähän jopa ahdistavalta. Kun yleensä on tottunut että kaikilla asioilla on rajat.

Henkilökohtaisesti, olen sitä mieltä että tämä elämä ja tämä ulottuvuus mitä näemme ja koemme ei ole kaikki. Uskon, että meillä on sielu. Uskon että on taivas niinkuin Raamatussa sanotaan. Minulla on oikeus uskoa. Jos keksitään laki, että kielletään uskonnot, kukaan ei minun pääni sisään näe uskonko vai en. Ellei sitten tulevaisuuden teknologia keksi aivoihin sirua jolla tämä ajatus voidaan sieltä tunnistaa.

Eli siinä että uskon on jotain samaa kuin tuossa äärettömässä.

Moni sanoo että voithan uskoa yksisarvisiin, sekin on terveempää. Silti heillä ei ole ongelmaa tuon aina ja aina jatkuvan avaruuden kanssa.

Älyllisesti rajoittunut olet.

Tarkoitatko että älyllisesti rajoituneempi kuin..? Eikö me kaikki olla? Perustelisitko, sillä en tiedä mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Entä jos ei kävele ympyrää, jos kävelee avaruudessa suoraan eteenpäin, mitäs sitten?

 

Ehkä se on vähän suoristettu ympyrä, mikä ei lopu koskaan.

Entä jos sitä ei suorista, vaan menee täsmällisesti suoraan?

Ihmiset varmaan ajattelevat ja tuntevat tästä asiasta eri tavoin. Minun on helppo mieltää äärettemyyden käsite tosin kuin aloittajan.

Tässä vähän katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kolmiulottuvuudesta poikkeavia ilmiöitä. Itse asiassa aikaa ei ole olemassa, on vain ikuinen "nyt", joka ei ole koskaan alkanut ja joka ei koskaan lopu. Menneisyys ja tulevaisuus ovat illuusiota, koska niitä ei ole olemassa. Avaruus on ollut aina olemassa eikä se koskaan lopu eikä se ala mistään eikä päädy mihinkään.

Tästä litaniasta on totta vai 1. lause ja sekin osittain.

Asiaan perehtyneet voivat käsitellä muita ulottuvuuksia matemaattisesti.

Äärettömän voi käsittää tietyissä tilanteessa varsin hyvin.

Äätetön sähkönvastus eli resistanssi tarkoittaa sitä, että virtapiiri on poikki, virtaa ei kulje ollenkaan.

Joissain tilanteissa ääretön edustaa mahdotonta.

Esim. massallisen kappaleen kiihdytys valon nopeuteen tarkoittaisi, että pitäisi käyttää ääretön määrä energiaa.

Mission impossible siis.

Mikään ei ole ääretön, ei edes avaruus.

Ja niille jotka pitävät avaruutta pallomaisena niin ennen pitkään palaisit alkupisteeseen.

Ja mitä on tunnetun kaikkeuden ulkopuolella? Ei yhtikäs mitään. Aivan sama kysymys kuin kysyisi oikeasti sokealta mitä se näkee, ei näe yhtikäs mitään kun ei ole mitään millä nähdä.

Siellä missä menee meidän kaikkeuden fyysiset rajat ei ole ihmisellä tai millään muulla mahdollisuutta edetä. Ei ole mitään mikä pitäisi kasassa kaikkeutta eli haviäisitte välittömästi.

Esimerkki. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. kirjoitti:

Ajattele vaikka, että kävelet ympyrää. Milloin se loppuu? Miksi sen ylipäätään pitäisi loppua?

Entä jos ei kävele ympyrää, jos kävelee avaruudessa suoraan eteenpäin, mitäs sitten?

 

Ehkä se on vähän suoristettu ympyrä, mikä ei lopu koskaan.

Entä jos sitä ei suorista, vaan menee täsmällisesti suoraan?

Ihmiset varmaan ajattelevat ja tuntevat tästä asiasta eri tavoin. Minun on helppo mieltää äärettemyyden käsite tosin kuin aloittajan.

No mikset kerro meille sitten?

Kuinka suureksi universumi laajenee jos vain odotamme äärettömän pitkän ajan?