Lue keskustelun säännöt.
nyt paniikki meno istukka tai lapsivesi tutkimukseen?
26.07.2010 |
Olen 5 lapsnen 38v äiti, ja juuri soitti lääkäri ja kertoi että riskini olisi 1:95, suositteli istukkatutkimusta tai jos se ei onnistu niin sitten lapsivesitutkimus!kävin viikko sitten ultrassa näimme sikiön liikkumassa ja sain sielä niskaturvotuksen vastauksen 7mm ja sitten menin verikokeeseen. Nyt tavallaan kadutta verikoe ja toisaalta paniikki tutkimusten johdosta! Minkälainen se istukkatutkimus on? Ja tuloskin pelottaa! kaipaan kokemuksia!
Kommentit (19)
Kuulostaa oudolta, että lääkäri olisi suositellut lisätutkimuksia. Olin muutenkin luullut, että riskin ollessa kohonnut pääsisi asiasta juttelemaan kasvotusten, eikä vaan puhelimesssa.
Ap:llahan se oli 1:95:een eli selkeästi alle 250.
Ap pääsee keskustelemaan asiasta ennen näytteenottoa perinnöllisyyslääkärin kanssa (joka on huomattavasti osaavampi taho kuin nla lääkäri tai äitiyspolin tavallinen lääkäri). Vasta tuon keskustelun jälkeen ap miehineen voi tehdä päätöksen haluaako lisätutkimuksia vaiko ei.
Ap:lla on nyt noin hieman yli 1% riski saada sairas (vammainen) lapsi. Yli 99% mahdollisuus että kaikki on ok. Tokihan tässä voidaan nyt jäädä odottelemaan vaikkapa rakenneultraa mutta tiettyjä oireyhtymiä ei siinä havaita. Voi myös päättää että ei halua mennä mihinkään tutkimuksiin. Tai sitten voi mennä lapsivesi-/istukkatutkimukseen. Kokeneen tutkijan hoitaessa tutkimus sen riskit ovat alle 1% luokkaa.
Kannattaa myös muistaa että lapsivesi-/istukkatutkimuskaan ei kerro kaikkea. Jos kromosomisto on tutkitulta osaltaan ok voi vika olla geenitasolla. Tai sitten hälyttävä tulos yhdistelmäseulassa rv11-13 voi kertoa sydänviasta (ilman muuta ongelmaa) ja sydänvika todetaan vasta rakenneultrassa. Se ei näillä tutkimuksilla löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali on (viikosta riippuen) noin alle 2mm. Eli jos ei olisi tullut yhdistelmäseulan kautta kutsua lisätutkimuksiin se olisi tullut joka tapauksessa jo turvotuksesta.
Tuo turvotushan ei muuten tarkoita automaattisesti Downia. Turvotus viittaa sydänvikaan ja koska Downin syndrooman omaavilla sikiöillä on usein myös sydänvika turvotus antaa epäilyn downista. Kuitenkin kyseessä voi olla myös ihan downista riippumaton sydänvika ja se pystytään toteamaan vasta rakenneultrassa. Rakenneultrassa ei sen sijaan pystytä toteamaan downia pelkällä ultralla.
Tietenkin on myös mahdollista että ap:n sikiöllä on kaikki kunnossa turvotuksesta huolimatta. Ei kannata heittää kaikkea toivoa menemään!
Eli mikä on kantasi aborttiin ja missä tilanteissa. Jos esimerkiksi Down (yleisin kromosomipoikkeama) ei ole riittävä peruste abortoida, en lähtisi jatkotutkimuksiin (ja juuri näin päätinkin kuopuksen tilanteessa, lapsi oli onneksi terve).
Toisaalta abortoisin vaikeammat triosomiat yms. tilanteet, joissa lapsella ei ole elinmahdollisuuksia ja vammaisuuden aste on syvä. Näiden prodsnetit taas ovat selvästi pienemmät ja siksi tutkimusten riski ei minusta ole hyväksyttävissä.
Toisaalta olen kuullut pohdintaaa siitäkin, että tuo 1 % riski ei ole pelkästään toimenpiteestä johtuva, vaan siinä on se vääristymä, että tutkimuksia tehdään tilanteissa, joissa sikiössä usein on vika ja siksi nämä tapaukset myös abortoituvat normaalia yleisemmin, ihan itsestään. Toki kaikenlainen sorkkiminen lisää km-riskiä.
Nyt kun olen hetken lukenut näitä vastauksia ym. olen tullut siihen tulokseen että lisätutkimuksiin on mentävä! Koska jos lapsi tulisi syntymään saaden vaikean sydän vian joka olisi jopa mahdotonta hoitaa tai mahdollisuus olisi menehtyä tulisi kaikille vain surua ja kärsimystä. Toisaalta haluaa tietää mutta toisaalta ei! Tämä on tosi paha paikka ja sitten tulee miettiä myös omaa seovitymistä koska meillä 5 lasta ja nuorin reilun vuoden ikäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ilman muuta kannattaa mennä lisätutkimuksiin. Sydänvikojahan voidaan hoitaa jo hoitaa sikiöaikanakin, esim.rytmihäiriöitä.
Sen lisäksi lisätutkimukset saattavat ohjata ajattelemaan, että tehdään esim. suunniteltu sektio aiemmin, jos tuntuu, että lapsi on paremmassa hoidossa kohdun ulkopuolella.
Minulle verikokoeen tulosten tultua soitti neuvolan kätilö, joka oli varannut meille ajan jo seuraavaksi aamuksi sikiötutkimusyksikköön. Siellä hoitaja kertoi lapsivesitutkimuksesta (istukkabiopsiaan oli kai liian myöhäistä), riskeistä, mitä selviää yms. Sen jälkeen tapasimme lääkärin ja sikiötä ultrattiin pitkään. Sitten lääkäri kehoitti meitä vielä miettimään haluammeko tutkimuksen nyt, hiukan myöhemmin tai ei ollenkaan. Päätin lopulta olla menemättä, koska riski ei mielestäni ollut iso (verikoe vain, np-ultra ok). Hyvin sain tietoa, eikä painostettu mihinkään vaihtoehtoon, saimme todellakin itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli niskaturvotus tuo 7mm, mulla ikää reilusti, sikiön pää oli kookas ja reisi lyhyt, tehtiin istukkaverikoe, mikä oli kivulias kokemus sinänsä, tutkittiin rakenneultralla kolmiulotteisella ultralla josko sydänvika löytyisi. Lapsi oli syntyessään veltto ja kävi taas läpi kaikki mahdolliset tutkimukset ja kromosomitestit.
Kaiken tuon jälkeen poika on kohta nelivuotias terve poika, joka tosin sai vähän enemmän tehdä töitä ottaakseen ikäistensä motorisen kehityksen kiinni.
Mutta kannattaa tuossa tapauksessa kuitenkin tutkia, sillä tiedät ainakin miten hoidetaan jos on vaikkapa sydänvika tai sitten saat tuloksen kromosomit normaalit jonka minäkin aikanaan sain.
Ja eka kertaa olin alle 30v, nyt 34v. Molemissa hälytti niskapoimu+veriseula ja riski ekassa suurempi kuin sinulla nyt. Menin istukkatutkimukseen ja lapselta ultrattiin myös sydän. Ei ollut mitään vikaa, terve suloinen poika syntyi. Eipä tietysti kaikkea geenivirheitä edes tutkita, kun poika on ollut ihan normaali ja kehittynyt ikätasoa nopeammin.
Nyt tässä raskaudessa sama juttu, mut tulosta emme ole vielä nähneet. Istukkatutkimuksen vastaus oli normaali. Sydäntä ei nyt edes tutkittu. Mut kyllä mä halusin tietää jo sen vuoksi et osaisin valmistautua esim. siihen, et vauva kuolee vatsaan. Pahimmissa tapaukissahan näin käy tai kuolee heti syntymän jälkeen.
Vastausta ei voi tietää kui sinä itse.Oletko levollisempi loppuraskauden, jos käyt istukkatutkimuksessa? Jos olet, suosittelen käymään.
Eka istukkanäyte kun otettiin, minulla kävi tosi kipeää, mutta lääkärikin oli aivan hermona. Toinen meni paljon kivuttomammin, vaikka istukka oli tosi vaikeassapaikassa ja lääkäri sanoi, et jos olisin lihava, sitä ei eds voitaisi ottaa kun neula ei olisi yltänyt.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tutkimuksia ehdotettaisiin ihan ilman veriseulaakin. Sinuna menisin, sillä muutoin joudut koko raskauden pohtimaan sitä, että mikä lapsella on. Ja vaikka lapsen haluaisitkin pitää, haluat varmaan, että hänelle on kaikki tarvittava hoito saatavilla heti syntymän jälkeen.
Voihan olla, ettei vauvalla edes ole mitään hätää. Mutta itsekin huolestuisin tuosta niskaturvotuksesta jo pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia vikoja ei tutkita rutiinisti. Eikä kaikkia pystyisikään tutkimaan.
Kaikkia vikoja ei tutkita rutiinisti. Eikä kaikkia pystyisikään tutkimaan.
missään tutkimuksissa etukäteen. Joitakin taas etsitään vain jos niitä epäillään. Siis silloinkin etsitään vain sitä epäiltyä.
Olin muutenkin luullut, että riskin ollessa kohonnut pääsisi asiasta juttelemaan kasvotusten, eikä vaan puhelimesssa.
Tiedät varmaan tutkimusten riskeistä, ja siitä, että niihin meneminen on täysin sinun päätäntävallassasi. Itse olin päättänyt, että jos riski olisi ollut kohonnut, en noihin lisätutkimuksiin olisi mennyt. Olisin valmistautunut henkisesti siihen, että lapsi voi olla vammainen. Ja lapsihan voi olla vammainen, vaikka riski olisi minimaalinen, koskaan ei voi tietää.
Ultraanhan voi mennä vaikka yksityiselle.