mies jättää ruuanlaiton roiskeet hellalle.

ap

Olen sanonut hänelle muistaakseni asista. Sanon yhden kerran vielä, mutta sen jälkeen en tiedä mitä tekisin:

Annanko olla hänen sotkunsa?

Vai siivoanko iloisena?

Miten itse tekisitte?

Niin tuttua. Sama pätee aivan kaikkeen muuhunkin :( lautaset, kipot, kupit ja kattilat jättää lattialle koirien nuoltaviksi, vaatteet ja tavarat lojuu missä sattuu, roskat jää välillä pöydille ja lattioille. Mehua jos kaatuu pöydälle tai lattialle, niin ei pyyhi. Jos asiasta sanoo tai pyytää siivoamaan sotkut -> siivoushullu nalkuttaa.

Käytänössä ainakin noi pilaantuvat jutut joudun useimmiten siivoamaan, muuten kämpässä haisee kaatopaikalle ja mehuläntit kasvaa hometta lattioilla.

Voihan ne ruuanlaiton roiskeet jättää hellallekin, mutta ne vaan palaa siihen kiinni seuraavalla ruuanlaittokerralla. Eli annatko omaisuuden tuhoutua toisen välinpitämättömyyden vuoksi vai siivoatko toisen sotkut, kun asiasta ei voi sanoa (tai jos sanoo, on nalkuttava siivoushullu)? Tämän kysymyksen kanssa itse painiskelen vähintään viikottain.

vuosia kertonut, että roiskeet kannattaa pyyhkiä märkinä, silloin ne saa paremmin pois.

ei ne tajuu!!! parempi ku siivoot itte. ja sitäpaitsi ku murehdit moista kaks päivää ni räjähdät ja se miettii että onpa siinä vitun skitso eukko.

Mun mies on semmonen "master chef", että välineet pitää olla viimesen päälle oikeet ja mausteita hirveä määrä. Sillon harvoin kun päättää kokata, ni pitää olla just oikeet pannut, kapustat ja ainekset. Mitään ei osaa soveltaa.



Ruoanlaiton jälkeen keittiö on kuorrutettu tyhjillä purkeilla ja tölkeillä ja käytetyillä lastoilla ja kauhoilla jotka tod. näk. aivan tomaattimurskassa tms. Myös kattilakaappi on tyhjennetty lattialle jos on perimmäisen astian halunnut.mausteita löytyy hellalta, pöydiltä ja purkit jätetty sinne mihin kädestä jäänyt.



Ensitöikseni etsin sekasotkusta aina juustot, kermat ja maidot takaisin kylmään.



Silloin kun minä kokkaan, niin minun täytyy siivota kun kerran sotkinkin. Kun mies taas kokkaa, niin minun täytyy siivota kun hän kerran jo kokkasi.



Olehn monta kertaa kysynyt että mikä siinä on niin vaikeeta klaittaa purkit suoraan roskiin, Tiskit siihen hellan vieressä olevaan tiskikoneeseen, ja aineet käytönjälkeen nostaa omalle hyllylleen, niinkuin minä teen kokatessa. Silloin ei jäisi kun hellan ja pöytien pyyhkäisyt lopuksi... Huoh.

otetaan leipäpala kaapista,ekat murut mikronpäällä,seuraavat murut sivupöydällä,voitelu ym. ja viimeiset murut keittiönpöydällä. ja ei todellakaan niitä muruja siivota.



Ärsyttävin on hampaanpesut ym. en ymmärrä miten sitä hammastahnaa on ympäri allasta ja sitä kittiä on ihana putsata, jos ei sitä heti sotkenut henkilö tee.



Jos vessa tai talouspaperirulla loppuu ei todellakaan voi siihen uutta vaihtaa eli hylsy vaan ammottaa tyhjyttään. Tai maitopurkkiin jätetään ihan pieni tilkkanen, ettei sitä vaan joudu viemään muualle. ym



Saattaa ehkä joku aatella,että mikä nipo. Meitä on taloudessa kuitenkin 2aikuista ja lapsi ja minusta esim.ne murut vois herra itse korjata, koska pienistä asioista lähtee yleensä se siisteys.



No onhan tuo mies lapsen kanssa ja hoitelee niitä juttuja, mutta kyllä minä teen tämän kaiken esim.viikolla ihan yksin eli kun töihin lähden en tiedä mikä tulee olemaan lopputulos.

Ei varmana pyyhi roiskeita eikä muruja. Yleensä se tulee murustamaan heti sen jälkeen kun oon tiskannu valtavan tiskivuoren ja samalla siivonnu meidän pikkusen keittokomeron ja oon niin ylpee itestäni :D



Samoin jättää räkäpaperit sun muut lojumaan ympäri kämppää, mut ei se toistaseksi itteäni haittaa, oon itsekin melko laiska korjailemaan jälkiäni samantien. Olen myöskin työtön, mies käy töissä ja käytännössä elättää minut, joten mun mielestä on ihan reilua, että pidän kodin siistinä. Eikä meillä ole lapsiakaan, joten mitäpä mulla päivisin olis muuta tekemistä.



Asiasta kuitenkin ensimmäiseen. Kyllähän ne murut ja roiskeet ärsyttää, muutaman kerran oon sanonu mut eipä se pahemmin tehoa. En jaksa asiasta naputtaa, jätän ne murut sitte itekin siihen ja tiskauksen yhteydessä siistin paikan. Tahti kyllä tulee muuttumaan jahka pääsen töihin.

No, voi sun kanssais..eikö ole muuta narinaa kuin mies joka tekee ruokaa..olet kyllä narttu.

Jätä sellainen mies ja ota parempi.

Silloin kun minä kokkaan, niin minun täytyy siivota kun kerran sotkinkin. Kun mies taas kokkaa, niin minun täytyy siivota kun hän kerran jo kokkasi.

Meillä mies tosin kokkaa useimmiten, joten en ole liiemmin viitsinyt valittaa. Mutta kaikki sotkut roskien roskiin laittamisesta astioiden pesuun ja hellan siivoamiseen jää aina minulle.

Eli annatko omaisuuden tuhoutua toisen välinpitämättömyyden vuoksi vai siivoatko toisen sotkut, kun asiasta ei voi sanoa (tai jos sanoo, on nalkuttava siivoushullu)? Tämän kysymyksen kanssa itse painiskelen vähintään viikottain.

Pahinta on että mies hinkuaa kovasti remonttia, siis pintojen täysremonttia koko asuntoon. Minä yritän kitistä että MIKÄ JÄRKI kun kaikki pistetään paskaksi kuitenkin parissa vuodessa. Mehut pyyhitään sukkaan jne ja annetaan kaiken valua parketin sisään. Yritin ehdottaa että tehdään se remontti sitten kun ollaan pois muuttamassa eikä nyt että saadaan tuhottua kaikki hyvissä ajoin ennen myyntiä. Minä olen vittumainen paska ja hän on oikeassa.

Ostimme elämämme uuden hellan melko uuteen kämppäämme. Vanha oli niin vanha, että eräänä aamuna se vain lakkasi toimimasta.



Kului vuosi, kului kaksi. Eräänä päivänä sain ajatuksen, että pesisin hellan. Raaputin rasvarenkaat pois, hinkkasin levyt ja mustasin ne.



Mies tuli kotiin. Iloitsi kovin hellasta, oli jo pitkään surrut uuden hellan alamäkeä ja rämettymistä vanhan näköiseksi.



Sanoin, että jos se on noin vaivannut, niin miksei hän ole pessyt sitä itse. Hän sanoi, ettei ole tiennyt, että helloja voi pestä. Oli hän siitä emalista roiskeita pyyhkinyt, mutta enempää ei ollut osannut tehdä.



Nyt mieheni siis tietää, että hellan voi pestä. Minä olen pessyt sen tämän episodin jälkeen jo 2 kertaa, mies ei kertaakaan. Hänelle riittää tietoisuus siitä, että sen voi pestä ja että hella on kaiken rasvan alla puhdas.



Hellamme on nyt 7 vuotta vanha. Olemme edelleen hyvin onnellinen aviopari, ja harrastamme high cooking -ruoanlaittoa useita kertoja viikossa.



Vastaan kysymyksiin, jos niitä herää.

marttakerhon vinkit kehään=miehen koulutusvinkki eli se joka sotkee se siivoaa, mutta yleensä miehet ei keittiössä siivoa eli ???

kokkais, mutta ei ja muutenkin hoitelen koko talouden että jotenkin hommat pysyy käsissä. Onnea teille kenen miehet edes tekee ruokaa. Olisi muuten ihanaa.



No nyt mies on lomalla ja ehkä luulisi että elämä olisi helpompaa. No ei enemmän sotkua,päivärytmit sekasin ym. Ainut hyvä puoli on se,että vie nyt sitten lapsen ulkoilemaan, mutta ei se silti hiffaa,että minä pyöritän tämän koko rumban normisti päivällä yksin.



Tyttäreni 3,5 on jo homman ymmärtänyt eli se pyytää ostamaan äitille kukkia:) eli nykyään saan niitä muulloinkin,kun merkkipäivänä.

Nämä on mun mielestä niitä turhia asioita joilla saadaan vaikka avioero aikaiseksi kun siitä tarpeeksi iso asia tehdään.



Kannattaa valita taistelunsa eli miettiä mitkä asiat siinä parisuhteessa on ne kulmakivet joista haluat pitää kiinni.



Yhdeksän vuoden kokemuksella voin sanoa että anna roiskeiden olla ja jollet voi antaa niin pyyhi ne itse. Teet ison asian sitten jostain oikeasti sulle tärkeestä asiasta, pienet on suhteen ongelmat jos tämä on sellainen, ja hyvähän se oliskin.

Nämä on mun mielestä niitä turhia asioita joilla saadaan vaikka avioero aikaiseksi kun siitä tarpeeksi iso asia tehdään.

ja toinen ei. jos jollain on intoa ja aikaa passata miestään ja siivoa sen sotkut niin se on sitten aivan hänen valintansa.

eihän sitä hellaa voi kuumana mennä pyyhkimään. Pyyhin sen sitten ruokailun jälkeen (jos muistan).

meillä mies paistaa joka aamu pekonia ja sitä rasvaa on metrin säteellä ja vana hellalta pöytään. Ja se haju!!!!

akkakin meillä tekee, jatkuvasti saa motkottaa...

meillä kun mies ei juuri kotitöitä tee, niin olisin ikionnelinen jo siitä että tekisi edes ruokaa.

olisin varmasti niin iloinen etten huomaisi edes roiskeita! :D