Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko kukaan alemmuuskompleksia miehensä exästä..?
15.07.2010 |
Minulla ei yleensä ole mitenkaan heikko itsetunto, mutta aina valilla tunnen itseni nollaksi, kun kuulen juttuja siita kuinka hienosta miehen exalla menee. Juttuja ei voi olla kuulematta, kun miehen ja hanen exansa lapsi tietenkin kay meilla paljon. (Meilla on lampimat valit)
Mina olen kotiaiti, vaatimattomalla koulutuksella, iloitsen niista elaman pienista asioista. Meilla on aika pieni koti, mutta mahdumme siina ihan kivasti asumaan eika pihakaan ole hassumpi. Olen osani valinnut ja iloitsen lapsistani sanoinkuvaamattoman paljon, vaikka arki usein onkin ankea ja lasten kinaa taynna, mutta aina valilla tuntuu silta etta en ole saanut elamassani mitaan aikaan ja tunnen itseni tyhjantoimittajaksi.
Miehen exalla on yliopistotutkinto, hanella on hieno, hyvapalkkainen tyopaikka ja upea talo, hyvapalkkaisen miehensa kanssa. Heilla on varaa kalliiseen elamantyyliin ja suureen taloon. Hanella tuntuu olevan paljon menestyvia ideoita ja hankintoja.
Vahemmastakin alkaisi tuntea itsensa nollaksi. Onko muita samantapaisessa tilanteessa..?
Tai jos on joku, josta aiemmin tuntui nain, mutta sitten sait itsestasi jotain todella hienoa irti, miten sen teit..?
Olisi niin hienoa jos minunkin lapseni voisivat olla minusta ylpeita. Toivon, etta he viela voivatkin. Ja yritan kovasti elaa elamaani meidan oman kaavamme mukaan, mutta joskus tuntuu silta etta yritan skarpata vain etta voisin sen exankin rinnalla vahan loistaa.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu jo vahan paremmalle. Yritan nyt entista kovemmin vain keskittya lapsiini, ja kasvattaa heista onnellisia ja hyvia ihmisia !
Se olkoon elamantehtavani. :-)
Ymmärrän täysin sinua. Miehelläni ja ex:llään ei ole yhteisiä lapsia, mutta esim. yhteisten kummilapsien kautta ex kuitenkin pysyy tietyllä tavalla suvun elämässä. Ennenkuin tapasin mieheni, olin melko lailla tyytyväinen itseeni, tiesin että on uraihmisiä, enkä koskaan ollut kenellekään siitä kateellinen, koska olin saanut mitä halusin. Minulla on yliopistotutkinto ja vakituinen työpaikka, jopa täsmälleen siltä alalta johon olen halunnut. SILTI tunnen itseni mitättömäksi, mieheni ex on tohtori ja reissaa ympäri maailmaa. Meidän elämämme ison perheen kanssa ei tunnu aina kovin hohdokkaalta. Ja ei, en vaihtaisi elämääni, kyse on vain alemmuuden tunteesta. Ehkä tämä joskus helpottaa =) Tsemppiä!
ja olin heidän eronsa ainut "järkevä" syy, jota kukaan ulkopuolinen ei varmasti ymmärtänyt. Minulla oli tuolloin kaksi pientä lasta ja olihan se todella erikoista että mies jätti fiksun ja kauniin puolisonsa tälläisen keskinkertaisesti kouluttautuneen kahden lapsen äidin takia.
miten paljon AIKAA sinulla on perheellesi? Lapsesi ovat takuulla onnellisia siitä ja arvostavat sitä vielä vuosienkin päästä. Perheelle ei menestyminen työelämässä yleensä merkitse niin paljoa, enemmänkin he näkevät sen kääntöpuolen, stressin ja tehdyt tunnit yms. yms.
Pää pystyyn, sinä olet tehnyt kestävän valinnan ja sen merkitys vain kasvaa vuosien myötä.