Lue keskustelun säännöt.
Näennäisesti onnellinen parisuhde, mutta puoliso ei koe oloaan tyytyväiseksi
24.01.2023 |
Kun käymme yhdessä keskustelemalla läpi elämäntilannettamme, meillä on kaikki perustarpeet ja paljon asioita, joista olla tyytyväisiä. Suhdetta on koeteltu monenlaisilla tilanteilla ja niistä on tultu yhdessä läpi. Työttömyyttä, työn ohessa opiskelua ja kiireisiä iltoja, nyt viimeisimpänä pienen lapsen tarpeiden sanelemaa arkea.
Mutta se jokin.
Puolisollani saattaa tulla eteen jokin aivan pieni asia, joka laukaisee massiivisen pahan olon hyökyaallon mikä vie päiväkausiksi murheen valtaan. Tuen parhaani mukaan. Olemme käsitelleet molempien menneisyyttä ja syitä, miksi jotkin asiat ihan normaalissa arjessa saattavat tuntuvat raskailta. Traumat voivat osaltaan vaikuttaa juuri näihin pahan olon hetkiin.
Romahtaako koko korttitalo, jos myöskin minä väsyn?
Mistä te saatte voimaa uskoa ja toimia tilanteessa, jossa ette tiedä, kestääkö puolison masennus kenties seuraavan vuoden, vuosikymmenen vai loppuelämän?
Minulla oli kovat odotukset lapsen syntymään ja sen elämää parantavaan vaikutukseen myös puolisoni osalta. Halusin myös itse lapsen, joten se ei ole taakka vaikka arki nyt muuten välillä raskasta olisikin.
Raskauden ja synnytyksen jälkeistä masennusta osasin tavallaan odottaa johtuen puolisoni taustoista. Mutta nyt kun tämä jatkuu, alan epäillä että kyse on muustakin.
Olemme hakeneet puolisolleni apua. Aion myös itse hakea vertaistukea jostain, samassa tilanteessa olevilta tai terapiasta.
Kommentit (4)
Outo ajatus että lapsi parantaisi vanhemman masennuksen.
Lapsen myötä
- unen määrä ja laatu heikkenee
- usein syödään välillä huonommin kun ei muka kerätä tekemään kunnon ruokaa
- vauvan itku stressaa
- kotitöiden määrä räjähtää
- taloudellisesti tiukempaa ku.n toisen tulot pienenee ja lapsen kulut lisänä entisten päälle
- ristiriidat puolisoiden välillä liittyen lapsenhoitoon
- parisuhteeseen panostettava aika vähenee
Ja tämän pitäisi hoitaa toisen masennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ihana asia, silti aina kriisikin, joka muuttaa perheen dynamiikkaa ja kuormittaa.
Hienosti analysoit, sillä pääsee jo pitkälle. Mutta sinäkin saat väsyä. Joskus se voi jopa kääntää tilannetta niin, että toinen löytää itsestään uusia voimia, vuorostaan.
Keskusteluapua kannattaa joka tapauksessa hakea ja saada, molemmille. Aikakin onneksi voi auttaa, oma mieheni on kroonisesti masentunut, mut päivä kerrallaan mennään. Minä olen perusyltiöonnellinen, ja siksikin jaksan.
Tsemppiä <3
Kuulostat perfektionistilta ja sekin voi stressata. Ajattele epätäydellisyyden sietoa. Että kaikessa on ripaus vastaväriä.
Älä tukahduta toista liialla analyysilla.
Tärkeintä on esim nukkuminen. Hienoa jos hoidat lasta niin puoliso saa nukuttua. Hienoa jos hän hakee apua. Traumat on käsiteltävä jotta niistä pääsee eteenpäin ja se vie aikaa.
Lapsen tulo perheeseen jne...
Tilanteesta ei enää pääsekään karkuun. Oletko varma, että puolisollasi ei ole ajatuksia erosta?