Onko teillä muiden ihmisten seurassa sellainen olo, että olette tarkkailun alaisena?
Minusta tuntuu aina siltä, että kaikki ihmiset vaan tarkkailee minua ja tekee johtopäätöksiä olemisestani. En tästä syystä kestä enää kenenkään seurassa olemista. Aina sanotaan, että ei kukaan mieti toisia ja kaikki on muka niin keskittyneitä itseensä, mutta minun mielestä asia ei ole niin. Miten te muut koette? Ja jos tuntuu, että teitä tarkkaillaan niin pystyttekö silti olemaan ihmisten seurassa normaalisti?
Kommentit (41)
Ajattelin onko minulla näin, ja jos minulla on, edellisien aloituksien tarkkailemisesta.
En todellakaan koe noin, vaikka olen opettaja, jota päivittäin tuijottaa (ainakin hetkellisesti) toistasataa nuorta. On ihan totta, että ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä omasta itsestään. Ja vaikka tiedän esimerkiksi joidenkin opettamieni nuorten huomaavan vaatteeni, kampaukseni tai meikkini, koska silloin tällöin joku niitä kommentoi ääneenkin, se on mielestäni niin kevyttä ja viatonta mielenkiintoa, ettei se millään tavalla liikuta minua tai tunnu lainkaan häiritsevältä.
En luule, että ihmiset minua tarkkailee, mutta muut toimijat kyllä esim Jumala.
Kaupungilla joskus tulee tunne, että joku seuraa mua. Joku paha vaanii ja odottaa sopivaa hetkeä iskeä.
Ei. Tarkkailen kaikkia muita ja teen aina muistiinpanot havainnoista. En tiedä miksi.
Kaikki tarkkailee kaikkia kiitävän murtosekunnin ajan; on osa evoluution mukanaan tuomaa selviytymisviettiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaupungilla joskus tulee tunne, että joku seuraa mua. Joku paha vaanii ja odottaa sopivaa hetkeä iskeä.
Skitso.
Onko sulla sosiaalista ahdistusta/sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungilla joskus tulee tunne, että joku seuraa mua. Joku paha vaanii ja odottaa sopivaa hetkeä iskeä.
Skitso.
Mieluumminkin trauman ja pelon aiheuttamaa varautumista.
Kyllä kai ihmiset toisiaan tarkkailee, varsinkin keskustelutilanteissa seurataan toisen ilmeitä ja eleitä ihan alitajuisestikin. Voi se tuntua hieman painostavaltakin.
Ei ole sellaista tunnetta. Tarkkailen itse muita.
No ei todellakaan ole sellaista tunnetta. Ja vaikka joku tarkkailisikin minua, niin mitä väliä? En ole kovin mielenkiintoinen ihminen.
Se taidatkin olla sinä ap, joka tarkkailet muita. Sinä olet se muiden kyttääjä ja arvostelija, jolla ei ole muuta elämää kuin muiden kyylääminen.
Ap, hae apua. Tuo ei ole normaalia millään tapaa. Jos et hae apua, niin sitten sinulla on tosi iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tarkkailen kaikkia muita ja teen aina muistiinpanot havainnoista. En tiedä miksi.
Tuo olisi tavallaan miele kiintoinen juttu jos muistiinpanosi olisivat oikeat ja järkevät. Olen jo nuorena haaveillut kirjoittavani kirjoja, koska tykkäsin katsoa muita ihmisiä, kuunnella heidän tarinoita ja miettiä asioita tarinoiden taustalta. Hyvälle kirjoittajalle tuollainen taito olisi varmasti kultaa ja sen kanssa saisi aikaan mielenkiintoisia kertomuksia.
On joidenkin kanssa. Löytyy tällaisia tarkkailijoita, valitettavasti. Näin 50+ ikäisenä ei asia juuri haittaa, mutta nuorempana kyllä.
T. N 50+
Mitä sinä ajattelet että tarkkailijat hyötyisivät sinun tarkkailustasi? Mitä he sillä tiedolla tekisivät? Ei tavikset kiinnosta ketään, ellet ole sitten jokin tason julkkis. Mitä epäilen tässä.
Onko näin?