Onko sellaista kuin "väärä ajoitus" (parisuhde)?
Onko väärä ajoitus aina pelkkä tekosyy, kun huomaa, että henkilö, jota tapailee, ei kiinnosta riittävästi, vai voiko suhde lähteä myöhemmin toimimaan?
Jos esimerkiksi molempien eroista on kulunut tosi vähän aikaa ja surutyö on kesken, korjaako erillään vietetty aika mitään ja onko uudella alulla mahdollisuuksia onnistua? Mielenkiinnolla kuulisin kokemuksia, joko omakohtaisia tai tuttavapiiristä.
En itse nyt muista muita kuin Niinatar-liikkeen Niinan, joka erosi miehestään, mutta kolmen kuukauden jälkeen löysivät taas toisensa ja asuvat nyt yhdessä. Ovatko peräti naimisissakin.
Kommentit (6)
Niina Kuhta on niin nopea liikkeissään, että kolmannet häät jo tulossa.
En ota tuon muijan ihmissuhteista mitään selvää, kun megahäät tuntuvat
olevan ainoa päämäärä.
Kylmä tosiasia, että ei se toinen vain ole sopiva ja kiinnosta tarpeeksi, jos täytyy ajoitukseen vedota.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä tosiasia, että ei se toinen vain ole sopiva ja kiinnosta tarpeeksi, jos täytyy ajoitukseen vedota.
Mulla yhden baaritutun kanssa vaan kesti kasvaa aikuiseksi ja kasvettiin eri aikaan. Eli ekat pari vuotta kumpaakaan ei kiinnostanut vakava seurustelu. Oltiin aikamme fwb, kunnes sitten mä tapasin toisen. Ollaan edelleen kavereita ja aiheesta on keskusteltu. Mun olis pitänyt odottaa tätä kaveria 12 vuotta, sitten olisin hänet saanut :) No, en odottanut.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin aikanaan tinderissä mielenkiintoiseen mieheen, tavattiin kerran mutta hän löi jarrut päälle kun olikin kuulemma ero kesken eksän kanssa eikä ollut varma haluaako eksä hänet takaisin. Vihjaili että jos odottelen, hän sitten kertoo mitä päättää. Puolen vuoden päästä alkoi uusi viestittely, mitä kuuluu josko taas tavattaisiin. Ei tavattu, koska olin jo tavannut toisen, paljon paremman ja minulle sopivamman.
Eli se mahdollinen suhde ainakin kaatui siihen, että tämä kuvitteli voivansa pitää kahta vaihtoehtoa ja valita ajan kanssa. Et voi asettaa toiselle ihmiselle aikaikkunoita tai jättää odottamaan. Ja onneksi meni noin, mies jonka myöhemmin tapasin on kaikin tavoin ihanin.
Hieman samanlainen kokemus, paitsi että tapailin vain hetken aikaa toista ja oli taas saaravilla.
Mies oli selvästi innoissaan, mutta ei hän siltikään osannut käytännössä päättää mitä haluaa.
En oiken usko tuollaiseen jos ei tiedä niin ei tiedä vielä myöhemminkään.
Ei väärä ajoitus ole mikään tekosyy, kyllä se voi olla ihan oikea syy. Mutta voi olla, että se ajoitus ei ole ikinä oikea, koska ei sitä toista voi vaatia odottamaan. Mutta onhan näitä juttuja nuoruuden rakkauksista, jotka päätyvät uudestaan yhteen vanhoilla päivillä.
Törmäsin aikanaan tinderissä mielenkiintoiseen mieheen, tavattiin kerran mutta hän löi jarrut päälle kun olikin kuulemma ero kesken eksän kanssa eikä ollut varma haluaako eksä hänet takaisin. Vihjaili että jos odottelen, hän sitten kertoo mitä päättää. Puolen vuoden päästä alkoi uusi viestittely, mitä kuuluu josko taas tavattaisiin. Ei tavattu, koska olin jo tavannut toisen, paljon paremman ja minulle sopivamman.
Eli se mahdollinen suhde ainakin kaatui siihen, että tämä kuvitteli voivansa pitää kahta vaihtoehtoa ja valita ajan kanssa. Et voi asettaa toiselle ihmiselle aikaikkunoita tai jättää odottamaan. Ja onneksi meni noin, mies jonka myöhemmin tapasin on kaikin tavoin ihanin.