Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät isät/miehet enää nikkaroi?
13.01.2023 |
Ennen isät ottivat lapset mukaan puuverstaalle ja opettivat nikkaroimaan ja veistelemään. Siinä tuli myös tärkeää yhteistä aikaa isän ja lapsen välillä. Nykyisät eivät osaa nikkaroida, vaan lyövät pelikoneen lapsen käteen vauvasta alkaen.
Kyllä, aloitus äitien leipomisesta inspiroi tätä aloitustani, mutta samalla olen ihan tosissani. Isien läsnäolo ja yhdessä tekeminen on äärimmäisen tärkeää lapsille. Miksi äitejä syyllistetään, kun perinteinen isämalli on kadonnut paljon laajemmalti kuin perinteinen pullantuoksuinen äiti?
Kommentit (27)
Että semmosta miesvihaa tähän perjantaihin. Eiköhän nämä aloitukset jo riitä, läskifemmari!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!
Meillä isä tekee välillä ruokaa lasten kanssa. Minä taas leivon.
Eri vuosisata. Opeta lapsesi nikkaroimaan jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!
Ei jonkun penkin nikkarointiin tarvita sen enempää tilaa kuin mitä tarvitaan pelilliseen pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti oli ihan parasta, kun isä antoi lankkuja ja erilaisia nauloja hakattavaksi silloin, kun olin alle kouluikäinen tyttö ja kuljin jatkuvasti isäni perässä.
Antoi myös sahata ja muistan sen pettymyksen, kun saha vaan pomppi lankun kulmalla eikä mennytkään läpi muutamilla sahausliikkeillä kuten isällä. :)
Miksei av:lla ole enää hauskoja ketjuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nuo lapset mukana ovat olleet puu ja metalli verstaallakin. Vanhin tytöistä ei halunnut hitsausta opetella ollenkaan eikä ole vaihtanut auton renkaitakaan.
Kyllä, aloitus äitien leipomisesta inspiroi tätä aloitustani
Ompa hyvä, että kerroit. Millään en olisikaan muuten keksityn, että sama höppänähän se tämänkin on kirjoittanut :D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!Ei jonkun penkin nikkarointiin tarvita sen enempää tilaa kuin mitä tarvitaan pelilliseen pullaa.
Muistaa vaan että ei illalla enää mitään liukujiiriä huudata. Hioma ja porakoneet ei naapuria häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!Ei jonkun penkin nikkarointiin tarvita sen enempää tilaa kuin mitä tarvitaan pelilliseen pullaa.
Nikkaroinnista syntyy kuitenkin helposti aika paljon ääntä, jota ei ehkä kerrostalossa katsota niin hyvällä. Lisäksi hienojakoista puupölyä on sitten kaikkialla, ainakin tässä meidän pienessä kerrostalokämpän olohuoneessa jos alkaisi jotain nikkaroimaan, niin olisi aikamoinen ruljanssi edessä. Sitten kun se työ todennäköisesti ei ole valmis yhdessä päivässä, on sotkua tiedossa pidempään kuin pullaa leipoessa. Kyllä nikkarointiharrastus kulkee käsi kädessä jonkinlaisen verstaan kanssa lähes aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!
Leipooko siellä kerrostalossa isä?
Minä kyllä nikkaroin. Rakentelen itse huonekalujakin. Hyllyjä ja kaappeja. Nykyisin saa kaupasta valmiiksi höylättyä lautaa, niin se on todella helppoa, mutta esimerkiksi tein myös raakalaudasta (haapaa) uuden penkin saunaan. Höylättiin, sahattiin, porattiin ja kasattiin se pojan kanssa. Laitureita, terasseja, grillikatoksia yms. on tullut myös tehtyä. Saa paljon laadukkaampaa ja uniikkia kun tekee itse.
Osaan myös muokata metallia. Rälläkkä, hitsikone ja pylväspora löytyy autotallista. Korjailen ruohonleikkureita, moottorisahoja, moottoripyöriä, traktoreita, moottorikelkkoja, jne. Tosin vain harrastuksena. Olen päivisin toimistohommissa ja siellä työkaverit ihmettelee jos kerron vaikka traktorin nostolaitteen korjauksesta. Se tuntuu olevan ihan vieras maailma työkavereille.
En jaksaisi tuollaista tehdä työkseni, mutta omia ja kavereiden laitteita mielellään korjailee. Kyllä lapsetkin oppii samalla huoltohommia. Jos joku menee rikki niin se tuodaan ensimmäisenä isille. Sitten yhdessä tutkitaan mikä meni rikki ja miten se korjataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nikkaroi mm tämän talven ja tulevien iloksi grillikodan. Tosi mukava talvipäivän ilo ja hyödyksi.
Lohdutukseksi voin kertoa että on vielä niitä käsistään käteviä isiä, jotka rakentaa talot, korjaa koneet jne. mutta valitettavasti moni mies on laiskistunut. Ei viitsitä opetella eikä tehdä, sama kai se on naisilla kotitöiden suhteen. Työelämä vie kaikki mehut ja huono talous ja ilmapiiri ilot.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti oli ihan parasta, kun isä antoi lankkuja ja erilaisia nauloja hakattavaksi silloin, kun olin alle kouluikäinen tyttö ja kuljin jatkuvasti isäni perässä.
Antoi myös sahata ja muistan sen pettymyksen, kun saha vaan pomppi lankun kulmalla eikä mennytkään läpi muutamilla sahausliikkeillä kuten isällä. :)
Olisin halunnut hitsatakkin, mutta sille isä sanoi ei. Sain kyllä tallin ovelta hitsauskypärä päässä katsoa, kun isä hitsasi. Sen jälkeen antoi minun juottaa, mikä omasta mielestäni onnistuikin ihan hyvin. :)
Missä on ne kommentit, että enää ei ole erikseen miesten ja naisten töitä?
Vai ollanko taas 1950-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kerrostalossa nikkarointi vähän hankalaa, sen sijaan leipominen kyllä onnistuu.
Ihan tosissani tähän vastaan!Ei jonkun penkin nikkarointiin tarvita sen enempää tilaa kuin mitä tarvitaan pelilliseen pullaa.
Ja naapurithan ne siitä innostuvat, kun päivät pitkät paukutellaan ja sahaillaan.
Koska nyt ei enää eletä 50 jne lukua.
Terv: 80-luvun lapsi jonka isä ei nikkaroinut