Minkä ikäinen olit, kun ensimmäinen sinulle tosi tärkeä ihminen kuoli?
Kommentit (30)
51-vuotias minäkin, viime joulukuussa.
30v mummo ja 36 kun pappa. Molemmat korvasivat mulle vanhemmat.
Olin 19 kun isomummo kuoli. Olin 5-vuotias kun äidinisä kuoli mutta hän ei ollut minulle yhtä läheinen kuin isomummo oli.
25v kun samanikäinen ystäväni kuoli.
Vierailija kirjoitti:
9 v. Mummo.
Täsmälleen samat!
Muut kolme isovanhempaa jäivät pakostakin etäisiksi, koska olivat kuolleet 8, 9 ja 25 vuotta ennen syntymääni.
Olin 12 -vuotias, kun rakas mummoni kuoli. Edelleen ikävöin häntä, hän oli ainut ihminen, joka rakasti minua ehdoitta
Olin 8v kun toinen mummo kuoli, 12v kun toinen ja vähän yli 20v kun isoisäni kuolivat. Heistä kukaan ei kuitenkaan ollut minulle kovin läheinen, nähtiin harvoin, ei edes joka vuosi ja he jäivät kaikki aika etäisiksi minulle. Paha kolaus oli 31v:na kun lapseni kuoli.
Kirkan kuolema on surettanut eniten. Ei sukulaisten tai tuttujen.
Olin 3- vuotias Sukulaiseni kuoli 13.4.1976 Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä. Ja on vuosien välissä kuollut paljon
Sukulaisia ja ystäviä Oma Äitini kuoli samana päivänä kun oli tätini hautajaispäivä olin jo 29-v,
Ja serkkuni viime vuonna 53 - vuotiaan kuoli.
Olin 5 vuotta, kun naapurissa asunut isoisä kuoli. Lähimmät ovat isä, ystävä, kaksi isovanhempaa (niitä kahta muuta en ehtinyt edes tuntea), viisi tätiä, kaksi setää, kolme enoa ja heidän puolisoitaan jne. (Ja kyllä, olen ollut läheinen kaikkien heidän kanssaan.)
Olen nyt 56 v ja osallistunut noin 30 hautajaisiin sekä lisäksi olen avoimella kutsulla käynyt muutamissa siunaustilaisuuksissa kirkossa osallistumatta muuten hautajaisiin. Minkäs sille voi, paljon tätejä, setiä ja enoja, lapsuuden naapureita, ystäviä jne.
16-vuotiaana toinen vaarini kuoli. Hän oli todella kiltti ihminen ja oli hoitanut paljon minua ja pikku-siskoani.
Olen 38v ja vielä ei ole todella läheisiä ja tärkeitä onneksi kuollut. Vain isomummoja ja -pappoja, joita en väheksy, mutta he eivät koskaan tulleet niin läheisiksi sillä olivat jo hyvin iäkkäitä ollessani lapsi.
33-vuotias. Olen nuorin serkku molempien vanhempien puolelta, joten en ehtinyt muodostaa kovin läheisiä välejä isovanhempiini ja vanhempieni isosisaruksiin. Mutta tuo mies, joka kuoli ollessani 33, oli tavallaan yhden avioliiton kautta sukua, ja oli rakas ystäväni siitä asti kun olin pieni tyttö. Kesti vuosia toipua pahimmasta surusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 38v ja vielä ei ole todella läheisiä ja tärkeitä onneksi kuollut. Vain isomummoja ja -pappoja, joita en väheksy, mutta he eivät koskaan tulleet niin läheisiksi sillä olivat jo hyvin iäkkäitä ollessani lapsi.
Anteeksi tökerö ilmaisu. Vahingossa liitin tuon tärkeitä. Ovat tietysti tärkeitä, mutta meille ei vain ehtinyt kehittyä samanlaista suhdetta.
6v. kun mummo kuoli. Siitä kaksi vuotta eteenpäin kuoli isä.
9 v. Mummo.