Millaista on poikamiehen elämä?

Nuorena se on usein sellaista, mutta vanhempana ei enää jaksa olla baanalla kuin satunnaisesti.

Mä olen 46-vuotias poikamies, eikä ole tuollaista. Ei kiinnosta kaverit eikä oikeastaan enää lyylitkään. Aikoinaan olisin kyllä halunnut puolison ja perheen, mutta ei niitä nyt enää. Satunnaissuhteet ei ole minua kiinnostanut koskaan, eikä baarit, yöelämä tai tinderit. Olen kai sellainen introvertti. Olen tottunut elämään itsekseni eikä se ole enää mikään masentava asia. 

Se on mukavaa leppoisaa rauhallista. Siihen pari vakipanoa vielä mukaan joita tapailee kun sopii.

Töihin, kauppaan, salille, illalla opiskelua (koska koodarina pitää pysyä kehityksessä mukana) ja PC:llä pelailua. Viikonloppuisin auton laittamista, pihatöitä tai kavereiden kanssa hengaamista. Baareissa harvoin, irtoseksi ei itseä kiinnosta.

Stressitöntä mutta yksinäistä elämää.

Vanhapoika kuolee yleensä nuorempana.

Villiä, vapaata ja kadehdittavaa!

Nostan hattua yli neljäkymppisille poikamiehille, joilla elämä hallussa eikä alkoholi ole ottanut otteeseensa.

No voiman.. no cry

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua yli neljäkymppisille poikamiehille, joilla elämä hallussa eikä alkoholi ole ottanut otteeseensa.

Omalla kohdalla alkoholin käyttö on vaan vähentynyt heti sen jälkeen kun erosin. Vaikka eipä se ollut ennenkään mitään suurkulutusta. Lopetin myös röökinpolton ja liikunta tuli taas enempi kuvioon.

Joskus on vähän yksinäisiä iltoja mutta eiköhän tähän totu. Uusia harrastuksia vaan enempi tilalle.

Sukupuolielämä hoituu nyt täysin itsekseen, mutta rehellisesti sanottuna ei suurta eroa entiseen avioliittoon kun se hoitui silloinkin ja pääasiassa itsekseen.

Aika tylsää, kaverit ovat jo perheellisiä ja menevät omissa porukoissaan, tämmöinen poikamies ei enää oikein viihdy seurassa, joilla on ihan erilaiset jutut kuin silloin aikoinaan eikä voi samaistua mihinkään ja muutenkin saa kohdallensa vähän sellaista välinpitämättömyyttä. Eikä voi uhriutua, koska kaverit kuvittelevat, että neli-viisikymppisen poikamiehen elämä olisi samanlaista kuin heillä parikymppisinä. Ei ole, setämiehet eivät ketään kiinnosta.

Olen luojalle kiitollinen siitä, että kun vei kyvyn, vei myös halun. Enää en suurin surminkaan naista huusholliin ottaisi.

onhan tää aivan parasta! Kämppä aina siisti ja sisustus just niinku haluaa! Rauhalliset ja hiljaset aamut sekä aikataulut oman pään mukaan. Kyllähä näitä piisaa...

Menen töihin, tulen töistä, kotityöt, ruuanlaittoa, ajan haaskausta miten parhaimmiten näkee - luen, pelaan, otan torkut pehmokissan kanssa, ompelen lisää hevi-bändien kangasmerkkejä farkkuliiviin, suunnitelen että väsäis seuraavaksi ns. Crust-pantsit/Crust Punk pöksyt seuraavaksi.

Välillä mennään veljen kanssa kävelemään 20km ympäri kaupungin alueita, ostetaan kaljaa matkan varrella ja puhutaan joutavia tai merkittäviä.

Välillä jonkun ystävän kanssa kaljalle.

Ittelleen sitä tässä elää.

Ei mitään erityistä, ei mitään stressiä eikä kummempia huolia.

Jos on komea ja pitkä, niin silloin se on tuollaista. Mutta kuten hyvin tiedämme, se 5 % miellyttää alle 30-vuotiaita nuoria nättejä naisia. Me muut saavat katsoa pornoa. 

M37

Yksinäistä ainakin itsellä.

Ainoa sosiaalisuus tulee siitä kun saa sovittua treffit deittisovelluksista jotka päättyvät pakkeihin ennemmin tai myöhemmin.

Paljon tulee hukattua aikaa tietokoneen edessä tai kännykkää selaten.

Urheiluun saa kuitenkin kulutettua vain tunnin tai pari.

Miksi olisi? Elämässä on muitakin asioita kuin biletys tai naiset ja vulva.

-Kapanteri.- kirjoitti:

                                                                                                    

                                                              

Vanhapoika kuolee yleensä nuorempana.

Se on tosi epäreilua mikäli kyseessäon aseksuaali jolle yksineläminen tekee parempaa kuin kaksistelu mutta jos on normaaliseksuaali joka on kuitei mielisairastunut avioitumiskyvyttömäksi niin lyhyt elämä on armoisku hänelle

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua yli neljäkymppisille poikamiehille, joilla elämä hallussa eikä alkoholi ole ottanut otteeseensa.

Entä jos on neitsypoitsumies, alkoton, työläs ja 4-kymppinen

Nelikymppisen poikamiehen elämä on kyllä kaikkea muuta kuin villiä.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisen poikamiehen elämä on kyllä kaikkea muuta kuin villiä.

se on ihan viiliä