Oletko onnellinen?

koska mies jätti mut kuin nallin kalliolle

koska olen jäämässä suurperheen yksinhuoltajaksi:(

koska olen tyytyväinen siihen mitä on eli terveisiin lapsiin ja maailman parhaaseen mieheen

Olen onnellinen. Nyt on kesä, lämmintä ja lomaa, ei työhuolia eikä stressiä. Ihana perhe eli mies ja maailman rakkain tytär. Rahaa on riittävästi omiin menoihin (ei paljon matkustella tms.) ja koti on ihana, iso ja rauhallisella seudulla.



Paljon siis onnen aiheita.



Onneton olen toisinaan pienten terveyshuolten vuoksi, ja tuo nykyajan työelämä ei todellakaan tuo mitään suuria onnen tunteita. Kunpa siis joskus löytäisi unelmatyönsä.

Minulla on jatkuva huoli sairaasta lapsesta. Minulla on pieni sjoitettu lapsi kasvattevana vielä "vanhoilla" päivilläni. Mutta olen onnellinen. Olen onnellinen siksi, että minulla on ihana mies, turvallinen koti ja kaikki perustarpeet olemassa. Siis olen perusonnellinen ja varmaan yleensäkin positiivinen luonne.

Olen jatkuvasti moniin asioihin tyytymätön ja siksi onnellinen. Se kun merkitsee, että minulla on vielä paljon tehtävää tässä elämässä. Asioiden parantaminen ja edistäminen tuottavat minulle onnen tunnetta, oli kyse sitten työstä, parisuhteesta, perheestä tai omasta itsestä.



Tavoitteen saavuttaminen tuntuu hyvältä hetken, siihen pyrkiminen niin kauan kuin pyrkimistä kestää (poisluettuna lyhyet ahdistusvaiheet, joita tulee aina kun yrittää saada aikaan jotakin haastavaa).



Olen onnellinen myös siitä, että tämä elämänohje sopii jokaiselle ihmiselle. Omista kyvyistä ja taitotasosta riippumatta jokaiselle löytyy tavoitteita, joita kohti voi pyrkiä, ja jotka voi myös saavuttaa. Onni siis ei ole kiinni siitä, omistaako enemmän tai vähemmän kuin muut tai onko jossakin asiassa parempi tai huonompi kuin muut, tai onko elämä helppoa vai rankkaa. On ihana tunne aina kun joku omista ystävistä ymmärtää jutun juonen ja hänestäkin tulee onnellinen!