Milloin tietää olevansa valmis taas työelämään? Uupumus/masennus.
Sairausloma on todella auttanut minua. Olen ollut nyt 2 kk tekemättä töitä ja olen jaksanut alkaa vähän jo tekemään mutta etenkin unelmoimaan päämääristä.
Ennen sairaslomaa olin aivan maassa, pelkästään kuoleman ajatteli lohdutti enkä jaksanut nousta sängystä päiviin, en laittaa ruokaa enkä käydä kaupassa. Työt kun tein, olin aivan loppu. Eka kuukausi sairaslomalla meni sängyn pohjalla suunnitellen elämän loppua.
Toinen kuukausi on mennyt jo paremmin, vähän jo alkanut reipastumaan. Käyn kaupassa ja teen ruokaa. Suunnittelen tulevaisuutta, olen käynyt kävelyllä. Tässä pohdin jo välillä miten mukavaa olisi mennä töihin ja suunnittelee mitä töitä tekisi.
Sitten yhden suorituspainotteisen päivän jälkeen tuleekin taas romahdus. Tänäänkin piti tehdä vaikka mitä mutta olin uskomattoman väsynyt aamulla. Ihan unessa ja voimat loppuu puolille päiville asti. Kävin kaupassa mutta en tiedä jaksanko tehdä nyt ruokaa. En ole syönyt mitään mutta joudun todella paljon tsemppaamaan, että teen kohta sen ruoan.
Töiden ajattelu on kamalaa ja taas itken onko minusta oikeasti enää mihinkään.
Sairauslomaa jäljellä kaksi viikkoa. Selviänköhän siihen mennessä? Voin ehkä kokeilla mutta silti pelottaa jos tämä vain toistuu.
Olen oikeasti ahkera mutta voimat vain ehtyivät.
Kommentit (11)
Itsellä vastaava tilanne oli. Aloin käydä ihan juttelemassa säännöllisesti. Sitten lisäsin pikkuhiljaa aktiviteetin määrää, otin pieniä tavoitteita joka viikolle.
Olin kyllä useita kuukausia lamaantunut, mutta sitten uskalsin lähteä kokeilemaan kuntouttavaa työtä 1pv viikossa 4h, ja selvisin siitä. Jatkoin näin jonkun aikaa ja lisäsin toisen päivän jne.
Nyt odotan töihin pääsyä!<3
Eli anna itsellesi lupa levätä, tee mielekkäitä asioita, käsittele asiat jotka painaa, ja ota tavoitteita sekä kaikki apu vastaan ja älä anna periksi!<3
Ps. Eka työpäivä ei ollut helppo enkä varsinaisesti kotona olon jälkeen halunnut palata kuin periaatteesta, mutta huomasin nauttivani kun pääsin kiinni arkeen uudestaan. Eli kannattaa kokeilla vaikka muutama tunti, ja katsoa miltä se tuntuu ja mielellään työtä josta nautit jos on mahdollista.
Masennuin aikanaan niin, että päädyin sairaalaan. Kesti 1,5 vuotta ennen kuin kykenin tekemään mitään järkevää. Lopulta päädyin kyllä työelämään, ei sitä jouten oloa loputtomiin jaksanut.
Olen eka vastaaja, lisään vielä että, kyllä sinä vielä toivut Ap ja pystyt vielä menemään töihin.
Etkä sinä ole epäonnistunut jos joudut ottamaan lisää saikkua.
Tiedän monia, joilla yksinkertaisesti tuli burnout, mutta ovat tänä päivänä oikein ahkeria työelämässä.
Se on vaan kropan tapa sanoa että: hei, aikalisä. <3
Joskus työ, arki, ja olosuhteet yleensä vaan polttaa ihmisen kuin ihmisen hetkellisesti loppuun.
Mutta oikealla kuntoutuksella uskon täysin toipumiseen.<3
En suosittele liian aikaisin menemään töihin jos ei jaksa, voi käydä kokeilemassa toki jos jaksaakin, mutta mikäli et vielä ole valmis, niin anna itsellesi aikaa toipua, niin jaksat entistä paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Olen eka vastaaja, lisään vielä että, kyllä sinä vielä toivut Ap ja pystyt vielä menemään töihin.
Etkä sinä ole epäonnistunut jos joudut ottamaan lisää saikkua.
Tiedän monia, joilla yksinkertaisesti tuli burnout, mutta ovat tänä päivänä oikein ahkeria työelämässä.
Se on vaan kropan tapa sanoa että: hei, aikalisä. <3
Joskus työ, arki, ja olosuhteet yleensä vaan polttaa ihmisen kuin ihmisen hetkellisesti loppuun.
Mutta oikealla kuntoutuksella uskon täysin toipumiseen.<3
En suosittele liian aikaisin menemään töihin jos ei jaksa, voi käydä kokeilemassa toki jos jaksaakin, mutta mikäli et vielä ole valmis, niin anna itsellesi aikaa toipua, niin jaksat entistä paremmin!
Kiitos
Onneksi olet selvinnyt ja annat myös toivo meille, jotka vasta haaveilevat toipumisesta.
Onhan tämä ollut todella vaikeaa hyväksyä koska oikeasti minä pidän työn teosta ja olen ollut ahkera mutta ne voimat vaan loppuivat. Sinnittelin tosi paljon muillakin elämän osa-alueilla vuosia enkä päässyt oikein kunnolla irtautumaan mistään ja lopulta tein päätöksen ja lopetin kaiken tekemisen. En vain enää kyennyt nousemaan ja tekemään asioita kuten ennen. Hiljaa tähän tilaan tulin.
Nyt sitten tänään tilasin kanasalaatin. Kropasta on voimat tyystin olleet loppu. Olen vähän itkenyt ja syyllistynyt itseäni vaikka ei se mihinkään vie. Aika usein hoen lopulta, että asia nyt vain on näin ja hyväksyn taas sen hetken.
Kun menen lääkärille ensi viikolla niin katson asiaa sitten millainen tila. Vähän epäilen kyllä, että jos tästä taas menen töihin niin en tiedä miten käy. Menen päivä kerrallaan.
Vaikutat mukavalta ihmiseltä, paljon hyvää jatkoosi.
-ap
Lisää sairaslomaa,ehdottomasti. Olen ollut samassa tilanteessa, lähes vuoden olin sair.lomalla. Ei kannata edes kokeilla töihin menoa jos ajatuskin masentaa,ahdistaa.
Tsemppiä!
Et oo velvollinen ihmisille selittämään, että olet ahkera. Jos joku on niin urpo, että luulee burn outia laiskuudeksi, se on hänen ongelmansa. Ootko liian kiltti ja yliselität itseäsi muille, jotta kelpaisit? Sitä kannattaa työstää, ettet uudestaan palaisi loppuun joskus.
Mä olin vuoden pois. Diagnoosit oli keskivaikea masennus ja vanhat traumat purettiin terapiassa. Paranin ja tehnyt täyttä työviikkoa jo useamman vuoden.
Ap, et kuulosta työkuntoiselta vielä.
Kuulostaa provolta, mutta oikeasti mua auttoi seksi. Kohtasin siis sattumalta miehen, joka halusi panna kanssani. Kumpikin tiedettiin, että parisuhde ei tulisi toimimaan, mutta satunnainen seksi osaavan kumppanin kanssa jotenkin sai ne olemattomat mutta ylivoimaisilta tuntuneet murheet asettumaan oikeaan perspektiiviin.
Muutama kuukausi tämän fwb-suhteen alettua olin taas täysin työkykyinen.
help