Mielipiteenne ura- ja vauvahaaveiden yhteensovittamiseen

Eihän se ole edes varmaa, saatko sen työn.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole edes varmaa, saatko sen työn.

Tai lasta.

Hyviä pointteja. Laitan perheen edelle <3 -Ap

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Anna kohtalon päättää. Edistät uraasi kuten olet suunnitellut ja alatte yrittää lasta vaikka heti jos haluatte. Etukäteen ei kannata lyödä lukkoon toista asiaa ja luopua toisesta, voit menettää molemmat. Et voi tietää varmasti saatko työpaikkaa etkä voi tietää milloin tulet/tuletko raskaaksi. Parhaassa tapauksessa molemmat toteutuvat ja sinulla on käsissä positiivinen ongelma. Sitten joudut miettimään mitä teet, mutta se on sen ajan päätös. 

Naisjohtajilla on järjestään lapsia. Asioilla on tapana järjestyä.

Sanoisin ettei kannata jäädä odottamaan kumpaakaan.

Lasta saatatte joutua yrittämään vuosia, mistä sitä tietää? Miksei siis aloittaisi jo myt? Jos sitten tärppääkin heti niin sehän on hieno juttu.

Ylennyksiä ja virkoja kannattaa tavoitella, mutta ei suunnitella uraa tai elämää niiden perusteella. Tulevat jos tulevat ja jos yksi jää saamatta, niin sitten saa jonkun toisen myöhemmin.

Eli yritä molempia, älä odota. Tartu tilaisuuksiin äläkä suunnittele liikaa. Tulee sitten mitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Ja maalta ei noin vain palata uralle. Tuo olisi vieläpä virka, jolloin edut ja jatkuvuus huomattavat.

Itse katsoisin, saanko tuon paikan. Jatko sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei kannata jäädä odottamaan kumpaakaan.

Lasta saatatte joutua yrittämään vuosia, mistä sitä tietää? Miksei siis aloittaisi jo myt? Jos sitten tärppääkin heti niin sehän on hieno juttu.

Ylennyksiä ja virkoja kannattaa tavoitella, mutta ei suunnitella uraa tai elämää niiden perusteella. Tulevat jos tulevat ja jos yksi jää saamatta, niin sitten saa jonkun toisen myöhemmin.

Eli yritä molempia, älä odota. Tartu tilaisuuksiin äläkä suunnittele liikaa. Tulee sitten mitä tulee.

Nykyaikana urasuunnittelu on lähes mahdotonta. Maailma muuttuu nopeasti, yrityksiä kaatuu, fuusioidaan tai toimintoja lopetetaan/ulkoistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Palstan perusteella mies heittäytyy myös lapseksi vauvan synnyttyä 90 prosentin todennäköisyydellä. Kiva sitten erota, kun asuu pusikossa, ei ole urakehitystä eikä työpaikkaa katsottuna, cv:ssä aukko.

Itse tekisin kaikkeni, että saisin tuon unelmatyön. Äitiys- ja vanhempainlomat ovat kuitenkin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Ja maalta ei noin vain palata uralle. Tuo olisi vieläpä virka, jolloin edut ja jatkuvuus huomattavat.

Itse katsoisin, saanko tuon paikan. Jatko sen mukaan.

Ja sitten jos et saisi, katsoisit saatko jonkun toisen? Kunnes huomaisit että olet 45-vuotias vailla virkaa ja lasta (pahimmassa tapauksessa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Ja maalta ei noin vain palata uralle. Tuo olisi vieläpä virka, jolloin edut ja jatkuvuus huomattavat.

Itse katsoisin, saanko tuon paikan. Jatko sen mukaan.

Ja sitten jos et saisi, katsoisit saatko jonkun toisen? Kunnes huomaisit että olet 45-vuotias vailla virkaa ja lasta (pahimmassa tapauksessa).

Mikään, mikään ei estä yrittämästä lasta samalla kun edistää uraa.

Mitenpä ap:n mies? Onko valmis vanhempainvapaalle? Laittaako muilla tavoin *perheen etusijalle

Jos kyse on julkisen virasta, johon nimitetään, niin ei se raskaus tai vauva siinä mitään haittaa. Jäät sitten vain vanhempainvapaalle normaalisti ja työt jatkuu sen jälkeen. Virkoja tulee hakuun muutenkin niin harvoin ja saanti epävarmaa, että en tosiaan sen varaan laittaisi omia perhesuunnitelmia.

Itse kävin hiljan äitiyslomalla haastattelussa johtotehtävään (en saanut, kun sen sai vt odotetusti). Töihin palattua sain yllättäen kuitenkin ylennyksen, jota ei 10 vuoteen ole näkynyt, vaikka mitä olisin tehnyt. Tiedä sitten nostiko lapsi arvoani esimieheni silmissä. Olen nainen, mutta miehillä perheellistyminen tutkitusti edistää uraa.

Työnantajalle raskaudesta pitää ilmoittaa viimeistään 2 kuukautta ennen kuin jää äitiyslomalle. Eli normaalisti menevässä raskaudessa 5. raskauskuukaudella. Sinuna odottaisin pari kuukautta ja sitten alottaisin yrittämään raskautta, mikäli se on toiveissa. Tällöin, jos tuo puolen vuoden aikajänne pitäisi paikkansa, ehtisit ottaa viran vastaan ennen kuin sinun tulee kertoa raskaudesta. Raskauden yrittämisessä voi mennä kuukausi, 4 kk, 12 kk tai vuosia, joten se on aina epävarmuustekijä, jota et voi ennustaa. Et myöskään voi tietää saatko työtä puolen vuoden sisään vai meneekö siinä sittenkin 8 kuukautta tai vuosi.

Muuttokuvion katsoisin sitten myöhemmin. En nyt ihan saanut kiinni olisiko muutto tapahtumassa töistä riippumatta vai onko kyseessä mahdolliseen lapseen sidottu tapahtuma. Kannattaa kuitenkin muistaa, että elämää on sen lapsen jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei kannata jäädä odottamaan kumpaakaan.

Lasta saatatte joutua yrittämään vuosia, mistä sitä tietää? Miksei siis aloittaisi jo myt? Jos sitten tärppääkin heti niin sehän on hieno juttu.

Ylennyksiä ja virkoja kannattaa tavoitella, mutta ei suunnitella uraa tai elämää niiden perusteella. Tulevat jos tulevat ja jos yksi jää saamatta, niin sitten saa jonkun toisen myöhemmin.

Eli yritä molempia, älä odota. Tartu tilaisuuksiin äläkä suunnittele liikaa. Tulee sitten mitä tulee.

Nykyaikana urasuunnittelu on lähes mahdotonta. Maailma muuttuu nopeasti, yrityksiä kaatuu, fuusioidaan tai toimintoja lopetetaan/ulkoistetaan.

Mutta virka on virka. Erityisesti perheelliselle todella tavoiteltava asia.

Vierailija kirjoitti:

Naisjohtajilla on järjestään lapsia. Asioilla on tapana järjestyä.

Tai sitten ei järjesty. Olin urallani menestyvä naisjohtaja, ja sain aviomieheni kanssa molempien kovin toivoman lapsen. Oli sovittu, että mies pitää pitkän vanhempainvapaan jne. No, mies jotenkin sekosi vauvan synnyttyä ja häipyi jättäen lapsen yksin vastuulleni. Lapsella oli terveysongelmia ja hän valvoi yöt vaikka mitä neuvolan tuella yritin. Isovanhemmat eivät jaksaneetkaan auttaa. Ja minun terveys alkoi pettämään kaiken stressin vuoksi. Oli pakko luopua urasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin uran edelle. Ei köyhänä äitinä mitään kivaa ole olla.

Palstan perusteella mies heittäytyy myös lapseksi vauvan synnyttyä 90 prosentin todennäköisyydellä. Kiva sitten erota, kun asuu pusikossa, ei ole urakehitystä eikä työpaikkaa katsottuna, cv:ssä aukko.

Itse tekisin kaikkeni, että saisin tuon unelmatyön. Äitiys- ja vanhempainlomat ovat kuitenkin olemassa.

Olen nähnyt näitä tapauksia liian monta läheltä ja etäämpää.

Pahimmillaan useampi pieni erityislapsi, joita isä ei halua tavata ollenkaan, äidillä ei mitään muuta mahdollisuutta kuin olla täysin tukien ja ulkopuolisen avun varassa vuosia, kunnes täysipäiväinen työ onnistuu edes jotenkin.

Isä tekee terveitä lapsia uuden naisen kanssa ja maksaa minimoit.

Kannattaa miettiä sitä omaa uraa ja turvaa.

Siis sä odotat 6 kk päästä tapahtuvaa ylennystä? Ei oo totta. Oletko sä tässä maailmassa mitenkään mukana? Jollei tämä sinulle "luvattu" positio ole jokin lähiesimiespositio tai team leader (eli sama kuin perus työntekijä) niin joka ikinen, joka uraa tekee tietää, että noi 6 kk päähän suunnitellut ylenemiset ja muutokset on ihan sama kuin niitä ei tapahdu. Ne on vain sanahelinää. Yrityksessä tulee tapahtumaan niin paljon 6 kk aikana, että sä et edes tiedä työskenteletkö siellä silloin vai onko yritys myyty, sinut potkittu pihalle jostain syystä tai muuten vain pidetty yt-neuvottelut ja "luvattu" paikka onkin otettu pois tai palkataan joku muu siihen tai saat sen luvatun paikan. Niin kauan kun vakituisen työsuhteen työsopimusta kyseiseen paikkaan ei ole allekirjoitettu niin älä missään nimessä tee suunnitelmia sitä silmälläpitäen.

Eikö Suomessa edelleenkään tueta työntekijän perhe-elämää ja uraa? Eikö työnantajat ole vieläkään siihen päässeet? Milloinhan suomalaiset mammat ymmärtää, että se sun ulospusertama jälkeläinen ei ole este sun uralle, vaan sinä itse olet? Sinä itse mahdollisesti sabotoit urasi kun olet työelämässä ja on lapsia. Työnantajaa ei haittaa, vaikka lapsi olisi usein kipeänä kunhan teet työsi hyvin silloin kun olet töissä ja olet luotettava työntekijä. Sillä miehet saavat myös urakehitystä, vaikka heillä olisikin lapsia. Vanhempainvapaa ei ole este urakehitykselle, se on niin mitätön aika kun olet poissa. Ellet käytä sitä maksimia kolmea vuotta ja jätä kehittämättä itseäsi sinä aikana. Ei kukaan työelämässäkään voi vain olla paikallaan kolmea vuotta ja kuvitella saavansa ylennyksiä ja parempia paikkoja.

Ja ei, en ole trolli, en trollaile. En ole misogynisti, vaan tasa-arvon kannattaja. Naiset ihmeellisesti lapsen pullautettua unohtavat oman elämänsä ja syyttävät siitä yhteiskuntaa. Se, että olet äitiysvapaalla yhdeksän kuukautta ei tarkoita, että urasi on pilalla. Tai se, että olet päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa vähän useammin kotona kun hän on sairas.

T. kolmen lapsen äiti ja vaimo miehelle. Viisi portaisessa organisaatiossa neljännes porras ja johtaja. Alaisia 15.

Otat sen viran ja katsot sitten. Jos se kerran jo kesään mennessä ratkeaa. Asiat lutviutuvat kyllä, eikä niitä voi ihan pilkuntarkasti suunnitella.

Tottakai tavoittelet molempia. Sekä virkaa että perhettä. Tuo vinkki että odota pari kk ja sitten ala yrittää lasta on hyvä, mutta älä enää sen kauempaa lykkää lapsihaavetta, kun ikää jo on. Ehdit kyllä kehittää uraasi sittenkin, kun lapset on isompia. Minä olen ikäisesi, mutta lapset jo isompia - käytännössä olen tehnyt koko työurani perheellisenä. Hyvin sujuu.