Itsekeskeinen ja miellyttäjä saman aikaisesti? maanantain pohdiskeluja

Ainakin itse teen toisille palveluksia, koska auttamisesta tulee hyvä fiilis. En sen takia että ihmiset tykkäisivät minusta enemmän. Vaikka auttaisit toistak kuinka, voi hän nykyaikana ärsyyntyä sinusta hyvinkin pienen asian takia.

Nämä piirteet kulkevat ihan tyypillisesti käsi kädessä, siis liittyvät samaan problematiikkaan. Esimerkiksi narsisteille on hyvin tärkeää miellyttää muita ja saada hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, itse asiassa se on suorastaan elinehto heille.

Millainen lapsuuskodin dynamiikka?

Saatat olla läheisriippuvainen miellyttäjä, siihen liittyy myös jonkinasteisia narsistisia piirteitä, mikä on tietysti loogisesti ihan ymmärrettävää. Olet vääntänyt itsesi solmuun muita miellyttääksesi ja sitten toisaalta et osaa pitää puoliasi terveesti vaan tarvitaan joku narsistinen romahdus, että alat pitää puoliasi tai sitten syyllistyt heti, kun alat terveesti miettiä itseäsi ja tarpeitasi ja niiden täyttämistä. 

Täällä on se joku ketju läheisriippuvuudesta, oletko sitä lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Millainen lapsuuskodin dynamiikka?

Saatat olla läheisriippuvainen miellyttäjä, siihen liittyy myös jonkinasteisia narsistisia piirteitä, mikä on tietysti loogisesti ihan ymmärrettävää. Olet vääntänyt itsesi solmuun muita miellyttääksesi ja sitten toisaalta et osaa pitää puoliasi terveesti vaan tarvitaan joku narsistinen romahdus, että alat pitää puoliasi tai sitten syyllistyt heti, kun alat terveesti miettiä itseäsi ja tarpeitasi ja niiden täyttämistä. 

Lapsuuden kodin dynamiikka on ollut sellainen, että olen perheen nuorin ja siksi ikäänkuin myös ikuisesti se tyhmin ja lapsellisin.  Äitini on hyvin empaattinen ja lempeä tapaus, mutta ei erityisen herkkä luonne. Äitini kuitenkaan ei osaa puhua tunteistaan erityisemmin ja piilottaa kaikki ikävät tunteet.  On todella pidetty ihminen kaikissa piireissä.

Isäni on melko narsistinen persoona, hän oli ja on edelleen kritisoimassa aivan kaikkea ja haluaa aina löytää asioista virheitä ja negatiivisia puolia.  Tämä on hänen huumoriaan.  Itseään hän ei kuitenkaan koskaan tarkastele suurennuslasin alla vaan saa olla totaalinen epäonnistuja elämässä ja voi silti arvostella muita miten paljon lystää.  Isä on myös omalla tavallaan herkkä, mutta kätkee tunteensa. Hermostuu helposti, mutta ei silti ole mikään riehuja, puhuu lähinnä kovalla äänellä. Isällä on myös tapana manipuloida ihmisiä. Välit isääni ovat aika kylmät.  Isä ei pidä yhteyttä enää ja itse en edes uskalla soittaa hänelle vaikka haluaisin.

Sitten minä, hyvin ristiriitainen ja kieroon kasvanut, tunnistan käytöksestäni narsistisia piirteitä ja samalla kauhistun niistä. Ennen en ole niitä havainnut, mutta vastuun lisääntyessä elämän varrella niitä on alkanut tajuamaan. 

Tuntuu noidan kehältä, mutta en ole luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on se joku ketju läheisriippuvuudesta, oletko sitä lukenut?

Täytyypä tsekata.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse teen toisille palveluksia, koska auttamisesta tulee hyvä fiilis. En sen takia että ihmiset tykkäisivät minusta enemmän. Vaikka auttaisit toistak kuinka, voi hän nykyaikana ärsyyntyä sinusta hyvinkin pienen asian takia.

Itsekin olen kokenut tällaista auttamisen riemua joskus muinoin, mutta tuntuu kuin tuo tapa ajatella olisi kolhiintunut matkanvarrella ja tunteet menneet solmuun.  Nyt jos yrittää samaa alkaa kyseenalaistamaan itseään siitä, että mikä on se motiivi miksi tekee näin. Ja että miltä minkäkin pitäisi tuntua, ikään kuin omat tunteet olisivat vääriä eikä niihin voisi luottaa.

mammuli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse teen toisille palveluksia, koska auttamisesta tulee hyvä fiilis. En sen takia että ihmiset tykkäisivät minusta enemmän. Vaikka auttaisit toistak kuinka, voi hän nykyaikana ärsyyntyä sinusta hyvinkin pienen asian takia.

Itsekin olen kokenut tällaista auttamisen riemua joskus muinoin, mutta tuntuu kuin tuo tapa ajatella olisi kolhiintunut matkanvarrella ja tunteet menneet solmuun.  Nyt jos yrittää samaa alkaa kyseenalaistamaan itseään siitä, että mikä on se motiivi miksi tekee näin. Ja että miltä minkäkin pitäisi tuntua, ikään kuin omat tunteet olisivat vääriä eikä niihin voisi luottaa.

Itselläni tuo analyysi on sinällään helppoa. Autan mielelläni ihmisiä, vaikka tiedän että en saa apua jos tarvitsen. 

Ylipäätänsä olen yrittänyt olla parempi ihminen, myös muille ihmisille. Tuo ei ole mielestäni itsekästä käytöstä, jos haluaa että ihmiset kokevat minut miellyttävänä ihmisenä.