Olenko liian kiltti, kun minulle saa sanoa ihan mitä vain.

tee vastakysymys. esim. joku tiedustelee jotain sinua loukkaavaa, esim.



k: oletko päässyt lihomaan viime näkemän?'

v: enpä ole, mutta oletkos sinä?



tai



k: kylläpä sinulla on pieni/littana/terävä nenä!

v: joo, voi olla mutta oletkos katsonut peilistä omaasi?



got the idea?

syystä että jätän kaikki huomautukset omaan arvottomuuteensa enkä viitsi nähdä sitä vaivaa että vastaisin ääliöille. En halua laskeutua heidän kanssaan samalle tasolle.

kyllä ihan pimeä, koska en haluaisi kuitenkaan loukata vaikka jälkeen päin aina mietin mitä olisi pitänyt sanoa. ap

tee vastakysymys. esim. joku tiedustelee jotain sinua loukkaavaa, esim.

k: oletko päässyt lihomaan viime näkemän?'

v: enpä ole, mutta oletkos sinä?

tai

k: kylläpä sinulla on pieni/littana/terävä nenä!

v: joo, voi olla mutta oletkos katsonut peilistä omaasi?

got the idea?

jossa kysytään "Mikä luonnehäiriö sopii sinulle parhaiten". Löydät sieltä luultavasti itsesi.

Kiltisti otat kaiken vastaan ja kiität suunnilleen nöyränä päälle. Sisimmässäsi otat asiat raskaasti, haudot niitä ja katkeroidut helposti. Tyypillistä käytöstä meiltä naisilta. Olen itse juuri tuollainen. Asiat kasaantuu sisään, kun pitää aina olla miellyttävä.

Minä olen tässä asiassa myös ikuisessti tyhmä.



kerta toisensa jälkeen minä lamaannun ja joka kerta loukkaus tulee aivan yllättäen, odottamatta. ja silloin lamaannun. ja mietin, että eihän se voinut tarkoittaa. se oli varmasti vahinko. ym. ja sitten tilanne on ohi, enkä voi antaa takaisin, vaikka ihan helposti uskaltaisin jos haluaisin loukata toista. uskaltaisin ja keksisinkin, olen mielestäni ihan verbaalinen.



Mutta miten voi joka kerta loukkaus tulla niin yllätyksenä? eli jotenkin käsittämätöntä minulle, että joku haluaa loukata minua, vaikka en ole tahallisesti itse kenellekään ilkeä. Olen jonkin verran itseriittoinen ja omahyväinen ja viihdyn itsekseni, pidän omasta vartalosta, olen mielestäni älykkäs ja kaunis. Hyvä perhe ja ihanat lapset.

Kiltisti otat kaiken vastaan ja kiität suunnilleen nöyränä päälle. Sisimmässäsi otat asiat raskaasti, haudot niitä ja katkeroidut helposti. Tyypillistä käytöstä meiltä naisilta. Olen itse juuri tuollainen. Asiat kasaantuu sisään, kun pitää aina olla miellyttävä.

kasvatuksessa.



Pääsin siitä eroon kun mitta tuli täyteen ja tahdoin (kuten sinä nyt) muuttua. Kiltti olen edelleen, jos minulle ollaan kilttejä, mutta osaan olla ilkeille myös tosi napakka.



Lisäksi nykyään tunnistan aiempaa herkemmin sen milloin joku oikeasti vittuilee ja milloin on kyse jostain tahattomasta. Ennen pistin kaiken "ei se varmaan tarkoittanut mitään pahaa..." -piikkiin.



Nyt jälkikäteen itseäni enemmän ihmettelen niitä inhottavia ihmisiä jotka purkaa kaiket patoutumansa kiltteihin ihmisiin!

miten pääsit eroon liiasta kiltteydestä? Mitta tuli täyteen, mutta miten pystyit omaksumaan uuden käyttäytymismallin?

Minunkin mittani on alkanut täyttyä...

kasvatuksessa. Pääsin siitä eroon kun mitta tuli täyteen ja tahdoin (kuten sinä nyt) muuttua. Kiltti olen edelleen, jos minulle ollaan kilttejä, mutta osaan olla ilkeille myös tosi napakka. Lisäksi nykyään tunnistan aiempaa herkemmin sen milloin joku oikeasti vittuilee ja milloin on kyse jostain tahattomasta. Ennen pistin kaiken "ei se varmaan tarkoittanut mitään pahaa..." -piikkiin. Nyt jälkikäteen itseäni enemmän ihmettelen niitä inhottavia ihmisiä jotka purkaa kaiket patoutumansa kiltteihin ihmisiin!

että ei loukkaa takaisin vaan sanoo jotain tyyliin "olipas tuo ikävästi sanottu" tmv. tilanteeseen sopivaa. Itse olen ajatellut käyttää vastaavaa, kun joku asiakaspalvelija v-ttuilee seuraavan kerran eli ystävällisellä äänellä tiedustelen, olenko tehnyt jotain ikävää, kun toinen on niin epäystävällinen.

kasvatuksessa. Pääsin siitä eroon kun mitta tuli täyteen ja tahdoin (kuten sinä nyt) muuttua. Kiltti olen edelleen, jos minulle ollaan kilttejä, mutta osaan olla ilkeille myös tosi napakka. Lisäksi nykyään tunnistan aiempaa herkemmin sen milloin joku oikeasti vittuilee ja milloin on kyse jostain tahattomasta. Ennen pistin kaiken "ei se varmaan tarkoittanut mitään pahaa..." -piikkiin. Nyt jälkikäteen itseäni enemmän ihmettelen niitä inhottavia ihmisiä jotka purkaa kaiket patoutumansa kiltteihin ihmisiin!

Ihan kuin mun näppiksestaä!

Mulle kukaan ei ole koskaan sanonut mitään esim. nenästäni, no okei joskus yläasteella mutta sillon ollaan lapsia!



Esim. leikkipuistossa kukaan ei ole tullut sanomaan että ompa sulla karsea maha tai hirveä nenä. tai pukeudun kuin halpa huora tai virttyneet verkkarit ollut viikon jalassa.



Huomaako joku jos päivittäin liikun samoilla vaatteilla?

Oma ukko käy töissä pari viikkoa samoilla farkuilla, sitten?

Ala esittämään tyhmää. Kun joku sanoo; oletko taas lihonut viime aikoina tai onpa sinulla littana nenä.. Kysy takaisin; anteeksi en ymmärtänyt, miten littana nenä, mistä kohdasta? Tai miten niin lihonut, mistä kohdasta? Sanoja joutuu selittelemään sanojaan ja yleensä menee ihan hiljaiseksi...



Minä hoidan työssäni laskutusta ja moni laskunsa maksamatta jättänyt asiakas puhelimessa alkaa v-ttuilemaan ja menee henkilökohtaisuuksiin. Milloin on sanottu takakireäksi vanhapiiaksi ja olen varmaan tosi ruma ja sitä kostan asiakkaille kun en voi siirtää laskun eräpäivää 3kk päähän jne... Sanon aina että anteeksi, mitä sanoit. Sitten kun sanovat että ei mitään, sanon takaisin että sitähän minäkin.



Samaa käytän myös henk.koht elämässäni. Olen myös jättänyt jälkeeni yhden "ystävän" jonka elämäntehtävä tuntui olevan muiden ihmisten joka päiväinen loukkaaminen. On todella törkeä, ei (kai) tajua yhtään kuinka pahasti voi toista loukata. On mm. sanonut tutulle jolla paha akne, ettei tajua kuinka tämä viitsii liikkua ihmisten ilmoilla. Toiselle tutulle ettei tajua millä ulkonäöllä tämä sai niin komean miehen, luulisi että niin komea mies olisi katsonut vähän tasokkaampia naisia.

syystä että jätän kaikki huomautukset omaan arvottomuuteensa enkä viitsi nähdä sitä vaivaa että vastaisin ääliöille. En halua laskeutua heidän kanssaan samalle tasolle.

Olen itse itseeni tyytyväinen enkä haluakaan laskeutua matalammalle tasolle. Jos joku on kyllin typerä heittääkseen tuollaisia loukkauksia, hymyilen vain ja jätän sen omaan arvoonsa. Aina parempi olla vaan huomaamatta typeryksiä.