Musiikkimaku ja seurustelu

Riippuu paljon sitä tulee kuunneltua. Joillain soi jatkuvasti joku musiikki, niin silloin sillä on merkitystä, mutta jotku kuuntelee vain harvoin

Kyllä se vähän merkitsee. Jos toinen kuuntelee päivästä toiseen jotain suomiräppiä, mitä itse vihaan, niin kyllähän siitä erimielisyyttä tulee. Tietysti asialla ei ole mitään väliä jos molemmat kuuntelee omaa musiikkiaan lähinnä kuulokkeilla ilman että toisen tarvitsee sitä kuunnella.

Mä en pystyis oleen jos emäntä tykkäis iskelmästä tai kattos noita hei me itketään juttuja...

Kyllähän se jonkin verran merkitsee, osin jo siksikin kun itse soitan, niin varmasti ärsyttäisi sellaista kumppania, jolla musiikkimaku on hyvin vahvasti toiseen tyylilajiin rajatunutta.

Ei kai nyt kukaan edellytä, että musiikkimaun pitäisi mennä 1:1, mutta vaikea kuvitella myöskään yhteiseloa sellaisen kanssa, jonka musiikkimaku on aivan erilainen. Sitä paitsi musta on kiva käydä keikoilla yhdessä, joten toivoisi musiikin olevan tavallaan yhteinen harrastuskin.

Mies harrastaa musiikkia ja kuuntelee ihan kaikenlaista musiikkia ja hänen kautta olen oppinut tutustumaan paljon erilaisiin artisteihin ja musiikkityyleihin mitä en olisi itse lähtenyt muuten kuuntelemaan. Jos kumppanilla olisi tosi suppea musiikkimaku, jota en itse sietäisi olisi varmaan ongelma.

Mä oon musiikin suhteen kaikki ruokainen, joten mulle on ihan sama mitä kumppanini kuuntelee.

Siis jos mulla olisi kumppani.

Hyvä yhteiselo on se mitä vaadin suhteelta.

M30

Varmaan tuossakin on avainasemassa se avoimuus ja hyväksevyys toista kohtaan.

Jos toinen on musikaalinen ja toinen ei vaan voi ymmärtää, niin ongelmia tulee. Jos toinen on musikaalinen mutta toinen haluaa ymmärtää niin onnistunee. Jos kumpikin on musikaalinen, mutta eivät voi sietää toisen musiikkimakua, niin ei tule onnistumaan.

Mua itseä ei ole haitannut toisen "musikaalittomuus" kunhan on hyväksynyt sen, että mulle musiikki on yksi elämän tukipylväistä ja tarvitsen sitä. Toisaalta olen seurustellut basistin kanssa, joka paukutti sitä stanan bassoaan vähintään neljä tuntia päivässä ja mun musiikki oli sille ongelma.

Toinen ex ei ollut yhtään musikaalinen ja kuunteli lähinnä räppiä (silloinkin humalassa vaan) mutta rakastuin häneen, kun hän tuli mun luo ja sanoi että onpa outoa tulla kun musiikki ei ole soimassa.

Olisi tylsää jos ei voisi yhdessä kuunnella musiikkia ja nauttia siitä ja toisen läsnäolosta. Ei se ole sama jos molemmat istuvat kuulokkeet korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tylsää jos ei voisi yhdessä kuunnella musiikkia ja nauttia siitä ja toisen läsnäolosta. Ei se ole sama jos molemmat istuvat kuulokkeet korvissa.

Onhan elämässä muutakin kuin musiikki mitä voi toteuttaa kumppanin kanssa.

Tykkäisin kyllä että musiikkimaut loksahtaisi ja voitaisiin käydä vaikka festareilla yhessä kuuntelemassa ja fiilistelemässä :)

Liika iskelmä tai räppi vois kyl rupee otta aivoon jossain vaiheessa. Ite kuuntelen ihan mielellään outoja musiikkejani kuulokkeista, ettei väki ärsyynny. 

Vierailija kirjoitti:

Tykkäisin kyllä että musiikkimaut loksahtaisi ja voitaisiin käydä vaikka festareilla yhessä kuuntelemassa ja fiilistelemässä :)

Meillä on niin että mies pitää suomi iskelmästä ja minä raskaasta hevistä. Keikoilla ei käydä yhdessä, eikä yhdessä kuunnella musaa. Kieltämättä rajoittaa ja aluksi harmitti, mutta ollaan totuttu, että homma menee aikalailla niin että toisen inhokki on toisen suosikki.

Mieluummin käynkin yksin keikoilla kun että mies olisi kärsimässä ja mukana. Sama toisinpäin myös. Liputkin niin kalliita että älytön mennä jos ei voi sietää toisen musaa.

Musiikki on minulle itselleni niin tärkeä asia että ei ehkä natsaisi sellaisen kanssa jonka mielestä radio riittää ja Arttu Wiskari on OK. Tai vielä pahempi, olisi sellaisen musiikin suurkuluttaja jonka itse koen sietämättömäksi.

Jos on sellainen ihminen että se ei ole tärkeä asia elämässä niin ei kai sillä seurustelunkaan suhteen ole niin väliä?

Sekin on raskasta jos toinen snobbailee ja pitää jonkin asian tietämystä omana identiteettinään. Tapailin nuorempana miestä jonka kanssa musiikkimaku meni aikalailla yhteen, mutta musiikista nauttimisen sijaan hän oli pakkomielteinen sen suhteen että kuuntelee juuri oikeaa musiikkia ja on juuri oikeaa mieltä eri artisteista ettei kukaan vain pidä häntä tietämättömänä. Se imi omankin iloni kun kuunnellessani jotain suosikkibändiä, mies tuli siihen jankuttamaan siitä missä parhausjärjestyksessä tämän bändin levyt menee, ja miten minä olin valinnut levyn joka on ehkä korkeintaan hyvänä kolmosena listalla. Ja sitten listattiin se missä kohtaa tämä bändi menee kaikkien aikojen top50 -listalla hänen täysin objektiivisen arvionsa mukaan. Jestas.

Että kyllä luonteiden yhteensopivuudella on merkitystä.

Ei tarvitse olla täysin yhteneväiset maut, mutta edes vähän sinne päin on suureksi avuksi kun halutaan kuunnella musaa kotona ja molemmat ovat paikalla. 😁 Itse kuuntelen kyllä paljon kuulokkeillakin ja mies yleensä säästää ne mun inhoamat rallit siihen kun hän on yksin kotona. Osittain meillä on onneksi samaakin musamakua ja niitä kuunnellaan sitten yhdessä ja käydään keikoilla.

Kyllä se aika paljon merkkaa, koska itselleni musiikki on tärkeää ja kuuntelen musiikkia paljon ja soitan myös itse. Onneksi löysin miehen jolla on yhtä erikoinen musiikkimaku kuin minulla 😁 En voisi kyllä ikinä seurustella miehen kanssa joka kuuntelee heviä 

Kyse on varmasti musiikin kuuntelun tavasta.

Itse aina liikenteessä kuuntelen musiikkia ja kotona harrastan elokuvien katselua.

Sitten on se miten kumppani tykkää toteuttaa itseään. Suhteeseen tarvitsee symbioosin.

Itse rakastan kuunnella musiikkia. Kuuntelisin räppiä luultavasti koko ajan jos se ei haittaisi miestäni. Mutta koska mieheni ei siedä räppiä, nautin esim yksin ajaessani musiikista. Kuuntelen myös kuulokkeilla räppiä ruokaa tehdessä. Onneksi pidämme molemmat myös hieman raskaammasta musiikista, jota soitamme illanistujaisissa yms.

Pitääkö musiikkimakuja verrata suhteeseen?

-Ei.

Meillä on noin 40% yhteistä suosikkimusiikkia ja 60% eri maku, mut vaan 20% sellaista mitä toinen ei voi yhtään sietää. En voisi enää kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei yhtään jakaisi musiikkiani, se on niin tärkeä tunnekieli. Ihan kaikkea ei kuitenkaan pysty tai tarvitsekaan jakaa, näin toimii hyvin.

Kyllä se vaan on aika ihanaa laittaa illalla kynttilöitä ja jazzia soimaan, ehkä jopa tanssia joku hidas <3.