"Yksin mutten yksinäinen", päteekö sinuun?

Ei. Olen yksin ja yksinäinen.

Ihanan rauhoittava dokumentti, olen aivan zen.

Pätee. Vietän paljon aikaa yksin ja asun yksin, mutta olen erakkoluonne ja hyvää seuraa itselleni.

Pätee, viihdyn parhaiten yksin.

Pätee.

Olin yksinäinen parisuhteessa. Ex ei halunnut olla mun kaa.

Minä haluan olla työpäivien jälkeen yksi. Toki ammattinikin on sellainen ettei minulla ole työkavereita samassa talossa, ainoastaan asiakkaita käy päivän aikana.

Käy jumpalla yksin, en ohjatuilla ryhmätunneilla.

Käyn elokuvissa yksin. En osallistu työporukoiden illanistujaisiin tms. En lähettele mitään viestejä kenellekään.

Aikoinaan luotin ihmisiin, minulla oli ystäviä ja pidin ihmisistä. Kunnes työpaikkakiusaamisen jälkeen menetin uskoni ja luottoni ihmisiin.

Minua ei toistamiseen satuteta, niin syvät arvet se jätti.

Enimmäkseen kyllä. Aina joskus tulee ohimeneviä hetkiä, että ajattelen millaista olisi jos olisi taas nainen vieressä.

Mutta vuosi vuodelta noita hetkiä on vähemmän. Ikä armahtaa.

Pätee. Olen esim. kaksikymmentä vuotta ollut parisuhteessa, mutta asumme erillämme, koska molemmat viihdymme erittäin hyvin myös yksin. 

Pätee minuun. Yksinäinen olen ollut enimmäkseen juurikin ihmissuhteissa, koska usein koen joutuvani hylätyksi, laiminlyödyksi ja sivuutetuksi, koska toiselle tulee jokin parempi tarjous/parempaa seuraa tai tekemistä kuin minä.

Yksin ollessani olen onnellisimmillani, silloin saan toteuttaa itseäni täydellisesti ja omilla ehdoillani eikä kukaan voi lytätä minua henkisesti eikä fyysisesti.

Pätee kyllä. Olen koko ikäni elänyt yksin, omasta halustani. Ei riitä työelämän ulkopuolella enää yhtään voimia sosiaalisuuteen, niin introvertti olen. Parisuhteessa (tai muussa suhteessa, jossa joku eläisi kanssani saman katon alla), tulisin luultavasti kahdessa päivässä seinähulluksi.

Yksinäinen en suinkaan ole. Koko maailmahan on nykyään yhden klikkauksen päässä.

Pätee minuun, koska olen luonteltaani nk. yksinäinen susi. En kuitenkaan ole antisosiaalinen millään tavoin, kyllä pystyn ihmistenkin seurasta nauttimaan.

En siis ahdistu millään tavoin siitä, että olen yksin. Kuitenkin tällä hetkellä tilanne on se, että kärsin tylsyydestä, joka on mälsä tila. 

Vierailija kirjoitti:

Pätee minuun, koska olen luonteltaani nk. yksinäinen susi. En kuitenkaan ole antisosiaalinen millään tavoin, kyllä pystyn ihmistenkin seurasta nauttimaan.

En siis ahdistu millään tavoin siitä, että olen yksin. Kuitenkin tällä hetkellä tilanne on se, että

kärsin tylsyydestä, joka on mälsä tila. 

Toi on hyvin sanottu. Mälsää voisi olla vaikka suuri perhe ympärillä.

Mälsyys ei ole yksinäisyyttä. On vain mälsää. Mun mälsyys johtuu pimeydestä, kylmästä, kun ei pääse oikein mihinkään.

Kyllä, ihmiset tuntuu usein olettavan, että ole yksinäinen, koska viime parisuhteesta on kymmenen vuotta aikaa, sukulaiset asuu toisella puolella Suomea ja kavereitakin tapaan vain harvakseltaan, joten olen suurimman osan aikaa yksin. En kuitenkaan koe olevani lainkaan yksinäinen, viihdyn omassa seurassani vallan mainiosti.

Pätee minuunkin. Ystävät lähteneet erakkoluonteeni vuoksi, koska en heidän mielestään ollut tarpeeksi aktiivinen. Yritin muuttua, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Jos en kelpaa tällaisena, niin olen oikein mielelläni yksin :) Viihdyn itsekseni, mutta tämä ei ystäviini pätenyt. Kokoajan olisi pitänyt olla puhelin kourassa toimittelemassa turhanpäiväisiä. 

Kyllä se pätee. Harmillisen kauan yritin vääntää itseäni menevämpään ja seurallisempaan moodiin. Voin kyllä sosialisoida jonkin aikaa ihan mielelläni enkä elä täyserakkona mutta kuitenkin