Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, en ole löytänyt samanhenkisiä kavereita vieläkään/taaskaan
28.12.2022 |
Muistan sen tunteen luottamuksesta ja yhteisyydestä, mikä tulee kun tutustuu johonkuhun, joka on älyllisesti samantasoinen ja jolla on samanlainen arvomaailma ja tapa keskustella. Sellainen, että toinen tajuaa useimmat asiat selittämättä ja lopuista voidaan käydä pitkiä ja antoisia keskusteluja.
Olen tajunnut, että olen taas viime aikoina koettanut sopia joukkoon ja löytää jotain yhteistä säveltä ihmisten kanssa, joilla ei ole oikein annettavaa minulle ja jotka ymmärtävät yli 50% kaikesta sanomastani väärin heti jos aletaan puhua mistään "vaikeammasta". Suurimmaksi osaksi siis kanssakäyminen on ollut sitä, että yritän jollain tavalla neutraalisti osallistua keskusteluun, joka pysyy aika pinnallisena ja jossa jauhetaan paljon itsestäänselvyyksiä - koska jos alkaisin selittää minkälaisia ajatuksia aihe oikeasti herättää, niin se kuulostaisi ärsyttävältä "opettamiselta", tai toisin esiin faktoja jotka laskevat toisilta mielialaa tai tuovat ikäviä tunteita muuten esiin.
Joskus, tai oikeastaan usein, nämä ystävyydet sitten eskaloituvat siihen, että päätän lopulta alkaa avaamaan itseäni enemmän, jolloin minut väärinymmärretään ja toiset alkaa hyljeksyä. Kun he eivät pysty sellaiseen keskusteluun jonka asia vaatisi, niin heille jää vaihtoehdoksi enää pitää outona tai liittää joku muu negatiivinen ominaisuus minuun, jotta pystyvät järkeistämään tai lokeroimaan mielessään, miksi puhuin niin kuin puhuin (kun meni yli hilseen).
En tiedä mikä aloituksen varsinainen tarkoitus oli, ihmetyttää kuinka olen saanut itseni lankaan niin helposti ja ajatellut, että kaveruuden pitäisi kyllä onnistua, kunhan aluksi muutan itseäni ja sopeudun vähän. En varmaan vaan uskonut, että niin moni ihminen ryhmästä - käytännössä lähes kaikki tähän mennessä - voivat olla minulle vääriä. Se, että muutan itseäni ja sopeudun vähän on ollut edellytys sille, että voin ylipäätään tulla toimeen heidän kanssaan, ja sitä pidemmälle ystävyys ei todennäköisesti voi ollenkaan mennä tiettyjen ihmisten kanssa. Olipa hölmöä, että en tajunnut ottaa ihan tosissaan sisäistä tunnetta siitä, että kanssakäyminen takkuaa.
Kommentit (27)
Niin. Niin varmasti, tai kun sä tahdot (jonkun) tekevän (jotakin), niin tee sä (jollekin) ensin aina (jotain). Kun, yksin, eivät heikot ja epävarmat itse pääse eristäytyneisyydestään. Kun siihen tarvitaan vain hiukan, vähän, vahvempien ihmisten apua. Tai, vain tavallisen ihmisen (kuten minun tapauksessani), onnekas sattuma. Eivät vähemmistöt saa oikeutta, jos myös sinäkään et sitä vaadi. Sinä olet (yksi monista, Onnekkaista) se, joka pystyy näkemään muutakin kuin oman todellisuutensa. Etkö olekin, Onnekas? Kun tämä, ihmisen onnekas, historia on kerran ihmisille antanut vapauden lain kirjaimen noudattamisesta. Kovin usein kuitenkin unohtuu se, että juuri, tuo vapaus, tuo väistämättä mukanaan vastuun. Vastuun omista valinnoista, aina ensin. Ja vastuun myös, muiden ottamisesta huomioon. Vastuun siitä, että muodostamamme (perhe, naapurusto, kylä, kaupunki, maa, maanosa ja maailma) yhteisöt yhä useammin saisivat jäsenensä huomaamaan, että he kelpaavat, riittävät eivätkä ole yksin. Eikö niin, Sinä Onnekas? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kannattaa tunnistaa jo aluksi tai heti kun ilmenee. Ellei halua tahkota. Olisiko sillä alueella tai paikassa sulle vääriä ihmisiä. Entä ulkomaat tai jokin samanhenkisten kiinnostus. Ei mikä tahansa piiri. Jos tuntuu että tökkää, siirtyy jonnekin pois.
Tuttua huttua. Ei kai tuolle juuri mitään mahda, vaan jotkut ovat yksinäisiä sieluja. Äly jo itsessään karsii valtaosan pois ja sitten jos on persoonaa tai räväköitä mielipiteitä niin ammennettava pooli on minimaalinen. Itsekin olen pikkuhiljaa hylännyt viimeisetkin kaverit kun ei jaksa enää koko aikaa tulla vastaan ja yrittää sopeutua leikkaamalla puolia itsestä pois. Oma onni on se että ihmiset hakeutuvat melko hanakasti seuraani, joten jotain jorinaa on aina tarjolla, jos siltä tuntuu. Yhä harvemmin vain enää tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Ei kai tuolle juuri mitään mahda, vaan jotkut ovat yksinäisiä sieluja. Äly jo itsessään karsii valtaosan pois ja sitten jos on persoonaa tai räväköitä mielipiteitä niin ammennettava pooli on minimaalinen. Itsekin olen pikkuhiljaa hylännyt viimeisetkin kaverit kun ei jaksa enää koko aikaa tulla vastaan ja yrittää sopeutua leikkaamalla puolia itsestä pois. Oma onni on se että ihmiset hakeutuvat melko hanakasti seuraani, joten jotain jorinaa on aina tarjolla, jos siltä tuntuu. Yhä harvemmin vain enää tuntuu.
Kun en mielestäni ole mitenkään NIIN harvinainen, ettei voisi löytyä tarpeeksi samantapaista seuraa, enkä ole mitenkään perustavanlaatuisesti myöskään hankala. Noinhan se varmaan kuitenkin on, kuin sanoit alussa.
Aina välillä tietenkin sattumalta tapaan myös ihmisiä, jotka vaikuttavat olevan melko samalla aaltopituudella kanssani, mutta eihän tutustuminen jatku ilman tarpeeksi usein tapahtuvaa altistumista. Tai sitten heillä saattaa olla jo "täyttä" tai eivät vaan muuten näe minussa sitä arvoa, mitä itse toivoisin minussa heille olevan.
Ehkä kokeilen laajentaa vielä piirejä eri ympäristöissä ja katsoa, tapahtuisiko jotain uutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivon että aloittaja tulee toimeen edes itsensä kanssa.
Kyllä tulen, mutta on se silti yksinäistä pelkän minun kanssa toimeen tullessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olipa tekstiä. Osaisitko hieman tiivistää sitä? Kirjoita asiasi vaikka viiteen lauseeseen.
Karsea papupata. Paljon tulee juttua, mutta vähän on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kaverit yrittää kevyttä keskustelua, ja yksi yrittää kokoajan ajaa sitä jonnekin omaan suohon, missä voi sit pitää luentoo. Ei kukaan jaksa. Ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kaverit yrittää kevyttä keskustelua, ja yksi yrittää kokoajan ajaa sitä jonnekin omaan suohon, missä voi sit pitää luentoo. Ei kukaan jaksa. Ole yksin.
Nimenomaan en yritä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisista asioista tykkäisit keskustella syvemmin?
Sama juttu, enää en ala keskustelemaan syvällisiä kenenkään kanssa ja olen jo hyväksynyt asian koska läheskään kaikki ihmiset eivät ole valmiita siihen. Täytyy kunnioittaa myös sitä keskustelun toista osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisista asioista tykkäisit keskustella syvemmin?
Syöpäkivuista
Vierailija kirjoitti:
No olipa tekstiä. Osaisitko hieman tiivistää sitä? Kirjoita asiasi vaikka viiteen lauseeseen.
Sivusta. Osaatko sanoa mitään omilla aivoillasi, idiootti? Toi on U laudan vettupäiden vakiofraasi, kun haluavat painaa alas itseään älykkäämpää oletettavaa naiskirjoittajaa. Moneen kerta nähty netissä.
Kato se ettet sinä ymmärrä pohtivampaa kirjoitusta, se on sinun ongelmasi. Kukin kapasiteettinsa rajoissa. Voimia ulos kateutesi ja ilkeytesi rajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karsea papupata. Paljon tulee juttua, mutta vähän on asiaa.
Sivusta. Siinä pojat taas vauhdissa, tulit kaveriasi peesaamaan, että hei kiusataan tätä aloittajaa.
Keskity sinä vaan omaan sisältöösi, jos sitä on. Keskity siihen äläkä ammu alas sinusta erilaisia ihmisiä, joilta luontuu nykyään vielä muunkin kuin "öh, täh":n taikka "hymiöitä hymiöitä perse-instagrasmista" taikka öyhötyksen sijaan muunlainen ilmaiseminen ja aivojen käyttäminen.
Voisko tiivistää. Tiivistä paskasi ja ulosta pönttöön. Siinä sullee vastaus.
Vierailija kirjoitti:
miksi olet niin hostiili?
Sivusta. Koska olen nähnyt tätä kiusaamista ja ilkeyttä tarpeeksi. Tiedän maneerit/keinot mitä siinä käytetään, ja ärsyynnyn kun näen että taas yritetään jotakuta painaa alas ja menettämään itseluottamustaan ja ääntään.
Jos yksikään tapaamasi ihminen ei osaa keskustella kanssasi kuten haluaisit, paria lukuunottamatta (mutta he eivät halua olla kanssasi tekemisissä) niin kyllä se vika jollain tavalla on sinussa. En epäile älykkyyttäsi, mutta älystä on yleensä hyötyä eikä haittaa. Voisiko asia kuitenkin liittyä sosiaalisiin taitoihin? Puhutko päälle, liikaa, väärässä tilanteessa?
Toivottavasti löydät sopivaa seuraa!
Ainakin tiedät, mitä tarvitset. Enää ei tarvitse ihmetellä.
Eli olet fiksumpi kuin työpaikan kahvirinki? No siihen ei paljoa edes vaadita. Mutta toivon että löydät vielä oman heimosi. Onhan teitä muitakin älykköjä.
Toivon että aloittaja tulee toimeen edes itsensä kanssa.