Lue keskustelun säännöt.
"isojen" lasten kotiäidit.
02.08.2010 |
Tarkoitan nyt teitä, jotka olette vuosia kotona (vielä lasten mentyä kouluunkin? Ette siis hoitovapaalla ja työpaikka odottamassa)
Mitäs teette sitten kun lapset ovat niin isoja, että työelämä alkaisia houkutella? Silloin tuskin olette enää 25-vuotiaita. Koulutuskin on vanhentunut (tullut paljon uutta teitoa, maailma muuttuu). Uudelleen kouluttautuminen on tietysti mahdollista, mutta kyllä se työnantaja mielummin palkkaa sen nuoremman (miespuolisen) hakijan
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut kotona nyt 5 vuotta ja ihan muutamaan vuoteen en usko olevani takaisin työelämässä. Esikoinen vm -91 ja kuopus vm -06.
Elän elämää vuosi tai kuukausi kerrallaan, en mieti vielä aikoja viiden vuoden päästä. Haluaisin takaisin työelämään kyllä, uskon sen onnistuvan vielä nelivitosena. Hoitoalalla on aina pulaa. Jotta voisin palata vanhoihin kuvioihin, tarvitsen luultavasti koulutuksen päivittämmistä.
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.
Toki huonosti palkattuja tai ei niin arvostettuja hommia löytyy niille joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Oma äitini (akateeminen) oli lasten takia yli 10v vapaaehtoisesti poissa työelämästä. Rahasta meillä ei ollut pulaa, mutta kun veljeni kanssa kasvoimme emmekä enää samalla tavalla tarvinneet äitiä hän ei saanutkaan MITÄÄN töitä. Oli joko liian korkeasti koulutettu tai liian kauan poissa. Äiti oli melkein 45v kun suoritti toisen maisterin tutkinnon, mutta nyt häntä ei tahdota palkata koska on "liian vanha". Nyt hän on pian 60 eikä hänellä ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. On siis saanut joskus jotain "keikkaa" tai sijaisuuksia
Lapset olivat 14v, 12v ja 10v kun palasin töihin. Olen ammatiltani ompelija ja ompelin kyllä kotivuosina jotain kun siitä pidän ja tienasinkin vähän taskurahaa tekeleitäni myymällä. Ensin tein puoli vuotta töitä siivoojana koska halusin aluksi osa-aikatyön, seuraavaksi menin äitiysloman sijaisena vaatekauppaan myyjäksi koska halusin kokemusta kaupanalalta, kaksi vuotta työelämään paluun jälkeen perustin oman ompelimon ja olen tyytyväinen. Pitää vaan nirsoilematta tunkea jalka ovenväliin.
olen nyt 43v. Kotona olen ollut n 13v. Nuorin lapsista menee kolmannelle luokalle. Uskon kyllä töitä löytäväni kun sitä alan kaipaamaan. Ensin tosin aattelin 2-3 pv/vko. Mulla on kyllä kotona ihan riittävästi järkevää tekemistä. Näen kyllä toisia ihmisiä ja muutenkin saan käyttää aivojani.
Tällä hetkellä, monestakin eri syystä, minua kuitenkin tarvitaan vielä kotona ja mieheni yrityksessä enemmän kuin palkallisessa työssä kodin ulkopuolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eihän täällä ole kuin muutama vastaus. Missä olette kaikki kotiäidit?
Olen akateemisesti koulutettu ja minulla on aineenopettajan pätevyys. Jos työelämä alkaa houkuttaa, niin hyvin todennäköistä on, että töitä myös löytyy. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa voisin haluta tehdä huonosti palkattua järjestötyötä, tai ehkä jopa vapaaehtoistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta, kun hoitovapaa nuorimmaisesta päättyi. Opiskelin uuden ammatin (2,5 vuotta ja valmistuin 41 vuotiaana. Aluksi tein sijaisuuksia. Minut vakinaistettiin 2 vuotta sitten.
yli 7 vuotta kotona ja kahdeksaskin vain muutaman tunnin viikossa töitä tehden.
Nyt onkin niin, että mua kysytään vähän joka paikkaan pitämään kursseja. Kai minulla kävi hyvä munkki, kun alueessa jota opetan on nyt joku buumi.
Kokopäivätyötä en vieläkään halua, kun toinen lapsi on alle kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.
Toki huonosti palkattuja tai ei niin arvostettuja hommia löytyy niille joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Oma äitini (akateeminen) oli lasten takia yli 10v vapaaehtoisesti poissa työelämästä. Rahasta meillä ei ollut pulaa, mutta kun veljeni kanssa kasvoimme emmekä enää samalla tavalla tarvinneet äitiä hän ei saanutkaan MITÄÄN töitä. Oli joko liian korkeasti koulutettu tai liian kauan poissa. Äiti oli melkein 45v kun suoritti toisen maisterin tutkinnon, mutta nyt häntä ei tahdota palkata koska on "liian vanha". Nyt hän on pian 60 eikä hänellä ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. On siis saanut joskus jotain "keikkaa" tai sijaisuuksia
Eli ne joilla ei ole akateemista tutkintoa tekevät joko huonosti palkattua tai ei niin arvostettua työtä? Haista jo home, älä yleistä..
jos nainen on poissa työ elämästä sen 5-10vuotta eikä työpaikkaa ole odotamassa voi olla hankala löytää. Jos saa vaikka 3 lasta parin vuoden ikäerolla (kuten moni saa) ja on kotona vaikka vain kunnes nuorin on 3-4 on jo n.8vuotta kotiäitiyttä takana. Monellako meistä oikeasti odottaa työpaikka. Itsekin olen hieman huolestunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.
Toki huonosti palkattuja tai ei niin arvostettuja hommia löytyy niille joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Oma äitini (akateeminen) oli lasten takia yli 10v vapaaehtoisesti poissa työelämästä. Rahasta meillä ei ollut pulaa, mutta kun veljeni kanssa kasvoimme emmekä enää samalla tavalla tarvinneet äitiä hän ei saanutkaan MITÄÄN töitä. Oli joko liian korkeasti koulutettu tai liian kauan poissa. Äiti oli melkein 45v kun suoritti toisen maisterin tutkinnon, mutta nyt häntä ei tahdota palkata koska on "liian vanha". Nyt hän on pian 60 eikä hänellä ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. On siis saanut joskus jotain "keikkaa" tai sijaisuuksia
Eli ne joilla ei ole akateemista tutkintoa tekevät joko huonosti palkattua tai ei niin arvostettua työtä? Haista jo home, älä yleistä..
En sanonut, että ei-akateemiisten työ olisi huonommin palkattua tai vähempi arvoista. Ongelma on se, ettei keski-ikäistä akateemista naista kovinkaan helposti palkata esim. siivoojaksi, (puhelin)myyjäksi tai muuhun hommaan johon ei koulutusta VÄLTTÄMÄTTÄ tarvita. Ja koska oma koulutus on vanhentunut ja ikääkin alkaa olla ei oman alan töitäkään saa.
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.
Toki huonosti palkattuja tai ei niin arvostettuja hommia löytyy niille joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Oma äitini (akateeminen) oli lasten takia yli 10v vapaaehtoisesti poissa työelämästä. Rahasta meillä ei ollut pulaa, mutta kun veljeni kanssa kasvoimme emmekä enää samalla tavalla tarvinneet äitiä hän ei saanutkaan MITÄÄN töitä. Oli joko liian korkeasti koulutettu tai liian kauan poissa. Äiti oli melkein 45v kun suoritti toisen maisterin tutkinnon, mutta nyt häntä ei tahdota palkata koska on "liian vanha". Nyt hän on pian 60 eikä hänellä ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. On siis saanut joskus jotain "keikkaa" tai sijaisuuksia
Eli ne joilla ei ole akateemista tutkintoa tekevät joko huonosti palkattua tai ei niin arvostettua työtä? Haista jo home, älä yleistä..
En sanonut, että ei-akateemiisten työ olisi huonommin palkattua tai vähempi arvoista. Ongelma on se, ettei keski-ikäistä akateemista naista kovinkaan helposti palkata esim. siivoojaksi, (puhelin)myyjäksi tai muuhun hommaan johon ei koulutusta VÄLTTÄMÄTTÄ tarvita. Ja koska oma koulutus on vanhentunut ja ikääkin alkaa olla ei oman alan töitäkään saa.
se kyllä on, olet aivan oikeassa. Luin hätiköidysti tekstisi ja ymmärsin väärin.. :(
Ja jos itseäni miettisin, voisi olla vaikea lähteä työhön johon en ole kouluttautunut..
Varsinkin jos on pidempi koulutus ja pitää ammatistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain tuonkin ajan jälkeen AKATEEMISTA työtä. Kotivuosinakin osaamista voi vaalia, voi tehdä silloin tällöin esim. freelancerina töitä ja tietenkin voi myös opiskella esim. avoimessa yliopistossa, kuten itse tein.
Mitä työtä on löytynyt?
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.
Toki huonosti palkattuja tai ei niin arvostettuja hommia löytyy niille joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Oma äitini (akateeminen) oli lasten takia yli 10v vapaaehtoisesti poissa työelämästä. Rahasta meillä ei ollut pulaa, mutta kun veljeni kanssa kasvoimme emmekä enää samalla tavalla tarvinneet äitiä hän ei saanutkaan MITÄÄN töitä. Oli joko liian korkeasti koulutettu tai liian kauan poissa. Äiti oli melkein 45v kun suoritti toisen maisterin tutkinnon, mutta nyt häntä ei tahdota palkata koska on "liian vanha". Nyt hän on pian 60 eikä hänellä ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. On siis saanut joskus jotain "keikkaa" tai sijaisuuksia
Tutkinto ei ole vanhentunut. Jos työelämä alkaa kutsua niin alan hakea töitä ja uskoisin löytyvän hoitoalalta josta on koulutuskin.
Minut on turvallista palkata koska en jää enää vanhempainvapaille.
Lapsensa tehnyt nainen on turvallisempi vaihtoehto kuin nuori nainen tai mies. Miehetkin jäävät nykyään valitettavan usein hoitovapaalle.
T. työhönottaja
kyllä varmasti töitä löytyy vaikka kotona olisikin ollut vuosia. On nähty ihan omassa lähipiirissä.