Lue keskustelun säännöt.
Tapasin upean miehen enkä tiedä mitä tehdä.
26.12.2022 |
Tapasin upea miehen jonka kanssa on helppo ja mukava olla. Tänään mies kertoi, että on lähdössä maaliskuussa ulkomaille 12kk. Kysyi haluanko silti yrittää hänen kanssa hiljakseen ja katsoa mitä tapahtuu.
Muttakun en tiedä. Emme ole tapailleet vasta kuin päälle kolme viikkoa, mutta silti tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. 12kk on ehkä kuitenkin turhan pitkä aika näin alussa, vai mitä muut olette mieltä?
Ikää meillä 26 ja 30 jos sillä on merkitystä.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se varmistelee että Suomessa säilyy vakipanot.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtee ulkomaille?
Hän lähtee töihin. Mainitsi kyllä, että voimme lomilla nähdä, mutten tiedä..
-Ap
Jos 3 viikkoa olisi 3 kk, niin asia olisi helpompi. Ehkä vain katselette hiljakseen ja vuoden päästä tutustutte kunnolla kun mies palaa.
Mulla oli sama tilanne, kun olin tavannut mieheni. Sanoin, että enhän lupaa mitään, että odotan... tällä tarkoitin sitä, etten ajatellut jäädä kotiin vaan eläisin kuten tähänkin asti.
Tämä mies oli kuitenkin se, joka uskoi meihin, kirjoittelimme päivittäin (aikaeron vuoksi kirjoiteltiin, ei chattailty eikä soiteltu). Koska meillä oli luottamus toisiimme, niin tiedän yhä että mustasukkaisuus ei kuulu meidän suhteeseemme.
Entisessä suhteessa luottamuspula ja mustasukkainen kumppani ajoi suhteen lopulta eroon.
Mutta tämä osoittautui pitämisen arvoiseksi.
Joten... katso, miten käy. Ole realistinen myös, jos homma ei toimi niin myönnä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kerran tuossa tilanteessa. Nyt jälkeenpäin ajatellen mun olisi, verrattuna siihen mitä tapahtui, kannattanut olla kaukosuhteessa, ja saada kumppani joskus takaisinkin. Valitsin toisin, ja nyt tiedän valinneeni väärin, kun lopetin hyvän suhteen välimatkaa vedoten. Elämäni tuskin olisi ollut ainakaan huonompi, vaikka hetken olisi ollutkin edempänä, ja nähty harvoin. Mutta, sun on ratkaisu tehtävä, ihan itse.
Jaa'a. Miksette voisi tavata toisianne siihen asti kun mies lähtee? Eihän se vielä velvoita mihinkään, jos ette niin halua. Katsotte sitten uudestaan vuoden päästä. Voi olla, että toisen tai kummankin tunteet laimenevat sinä aikana. Samahan voi tapahtua Suomessa olevan miehen kanssa. Tunteet voi myös syventyä teillä kummallakin ja kaikki voi mennä hyvin. Ei kannata pelätä näissä asioissa. Aina on riski, että tulee satutetuksi tai asiat ei mene niin kuin haluaisi. Se vaan kuuluu elämään ja ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustaa makkaraa vain kakkoseen ettei äpäräpää pullahda
Ethän sinä tässä vaiheessa edes tiedä, onko hän upea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele kuinka romanttista jos vielä vuoden päästä haluatte toisenne. En näe syytä miksi ette yrittäisi. Katsokaa hiljalleen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei tarvitse luvata mitään.
Jätä äijä. Jos hän oikeasti sinusta välittäisi, niin ei lähtisi vuodeksi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä tässä vaiheessa edes tiedä, onko hän upea.
Kyllä sen usein huomaa heti alussa onko toinen upea vaiko ei.
Kaukosuhteessa voi hyväksi puoleksi laskea sen, että (varsinkin alkuvaiheessa) kirjoitetaan ja jutellaan paljon. Kirjeet ei kulje päiväkausia.
Tutustuu toiseen ihmisenä. Jos fyysinen yhteys toimii ja älyllinen yhteys syntyy, niin suhteella on hyvä ennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä äijä. Jos hän oikeasti sinusta välittäisi, niin ei lähtisi vuodeksi pois.
Ei kukaan vaadi toista luopumaan unelmistaan.
Aito kaunis poikarakkaus kestää tuon eron hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Aito kaunis poikarakkaus kestää tuon eron hyvin.
Poikarakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä äijä. Jos hän oikeasti sinusta välittäisi, niin ei lähtisi vuodeksi pois.
Ei kukaan vaadi toista luopumaan unelmistaan.
Ei varsinkaan jos toisesta välittää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne, kun olin tavannut mieheni. Sanoin, että enhän lupaa mitään, että odotan... tällä tarkoitin sitä, etten ajatellut jäädä kotiin vaan eläisin kuten tähänkin asti.
Tämä mies oli kuitenkin se, joka uskoi meihin, kirjoittelimme päivittäin (aikaeron vuoksi kirjoiteltiin, ei chattailty eikä soiteltu). Koska meillä oli luottamus toisiimme, niin tiedän yhä että mustasukkaisuus ei kuulu meidän suhteeseemme.
Entisessä suhteessa luottamuspula ja mustasukkainen kumppani ajoi suhteen lopulta eroon.
Mutta tämä osoittautui pitämisen arvoiseksi.
Joten... katso, miten käy. Ole realistinen myös, jos homma ei toimi niin myönnä se.
Jaoitko persettä odotellessa kuitenkin?
Eikai teidän vielä tarvitse lupautua toisillemme lopuniäksi?
Joko odotat tai menet eteenpäin ja katsot uudestaan vuoden päästä jos olette vielä sinkkuja. Tai sinä olet.