En uskalla puhua kenellekään koska

Pitäisikö silti vaan puhua ? Vai onko parempi olla hiljaa?

Ap

On parempi olla hiljaa.

Olisiko teillä alapeukuttajilla jotain kommenttia tähän?

Ap

Vierailija kirjoitti:

On parempi olla hiljaa.

Siihen tulokseen olen itsekin päätynyt

Ap

Miten on?

Onko sinulla ketään jolle uskallat puhua ihan arkisia asioita?

Pelottaako sinua puhua noin ylipäätään?

Täällä voit chattailla tai osallistua nettitukiryhmiin. https://mieli.fi/tukea-ja-apua/chattaa-tai-kirjoita/

Voit myös hakea omaa tukihenkilöä kahdenkeskiseen keskusteluun:

"Jos tuen tarpeesi on pidempikestoinen, Mieli Tukisuhteesta saat oman tukihenkilön, jonka kanssa voit jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti kirjoittamalla. Viesteihin pyritään vastaamaan viiden päivän sisällä. Voit sopia oman tukihenkilösi kanssa myös chat-keskusteluaikoja.

Tukihenkilöt ovat kriisityöntekijöitä ja koulutettuja vapaaehtoisia."

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/chattaa-tai-kirjoita/

Ihmiset nauttii siitä että ne voi iskeä just sinne mihin sattuu. Eli nyt kukaan ei vastaa, ei kuuntele, ja osoittaa miten sun jutut on huonoja.

Saavat siitä vallantunnetta.

Näin ihmismieli toimii

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ketään jolle uskallat puhua ihan arkisia asioita?

Pelottaako sinua puhua noin ylipäätään?

Täällä voit chattailla tai osallistua nettitukiryhmiin. https://mieli.fi/tukea-ja-apua/chattaa-tai-kirjoita/

Voit myös hakea omaa tukihenkilöä kahdenkeskiseen keskusteluun:

"Jos tuen tarpeesi on pidempikestoinen, Mieli Tukisuhteesta saat oman tukihenkilön, jonka kanssa voit jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti kirjoittamalla. Viesteihin pyritään vastaamaan viiden päivän sisällä. Voit sopia oman tukihenkilösi kanssa myös chat-keskusteluaikoja.

Tukihenkilöt ovat kriisityöntekijöitä ja koulutettuja vapaaehtoisia."

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/chattaa-tai-kirjoita/

Mulla oli ennen kavereita, mutta kun muutin miehen vuoksi toiselle paikkakunnalle niin pikku hiljaa katosi yhteys vähän kaikkiin.

Jopa omien perheenjäsenten kanssa on nykyään vaikeaa puhua, tai en ole ihan varma onko se aina ollut vaikeaa, olen vain sietänyt sitä.

Mieheni ei juuri juttele niitä näitä, en puhu siis hirveästi kenellekään arkisia asioitani.

Pelkokin tulee vähän vaihtelevasti. Joskus olen rohkeampi ja Joskus pelottaa ihan kaikki ja olen tosi epävarma.

Eri päivinä on erilainen sosiaalisuuden aste, se on ihan normaalia.

Veikkaan, että juttusi ovat typeriä.

Sivistä itseäsi, lue muutakin kuin hömppää, katso mielenkiintoisia ohjelmia, kuuntele mitä muut puhuvat ja älä vain jaarittele omiasi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että juttusi ovat typeriä.

Sivistä itseäsi, lue muutakin kuin hömppää, katso mielenkiintoisia ohjelmia, kuuntele mitä muut puhuvat ja älä vain jaarittele omiasi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään.

Veikkaan samaa. En ole oikein koskaan oppinut keskustelemaan tai sitten mielenkiinnon kohteet on olleet niin eriäviä.

Tavallaan mulla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta en osaa kertoa.

Joskus olen videoinut itseäni ja huomaan että mumisen, kerron asiat tosi jaarittelevasti juurikin, eksyn sivuaiheisiin,.. en jaksa itsekään kuunnella itseäni.

Miten tuota voi treenata ? Vai olenko jo menetty tapaus.

Kirjoittamalla olen tosin käynyt paljon keskusteluja. Mutta kasvotusten on ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä alapeukuttajilla jotain kommenttia tähän?

Ap

En alapeukuttanut mutta veikkaan, että aloituksesi epämääräisyys ärsyttää ja turhauttaa alanuolittajia. Tänne ilmaantuu säännöllisesti aloituksia, joiden aloittaja vaikuttaa lähinnä kerjäävän sääliä mutta ei suostu kertomaan mitään tarkempaa tilanteestaan tai ongelmasta, joka hänellä on. Pahimmillaan tällaisen aloituksen tekijä on vain alkanut jankuttaa ja riidellä ketjuun vastanneiden kanssa. Siksi moni ei jaksa suhtautua asiallisesti tämäntyyppisiin aloituksiin.

Meidän on tältä pohjalta muutenkin mahdotonta ottaa kantaa siihen, mikä sinussa ja puheissasi mahdollisesti muita ihmisiä ärsyttää. Voi olla, että olet vain huonokäytöksisten ihmisten ympäröimä ja ehkä joutunut mustan lampaan rooliin perheessäsi. Tai sitten ulosannissasi ja vuorovaikutustaidoissasi on jotain, mikä saa ihmiset varuilleen ja provosoitumaan. Töksäytteletkö, uteletko, annatko neuvoja kysymättä? Pettääkö tilannetajusi helposti, esimerkiksi yritätkö lohduttaa allapäin olevaa ihmistä läpänheitolla? Oletko koskaan saanut mitään palautetta siitä, miksi joku on suuttunut tai loukkaantunut sinulle? Nyt aloituksestasi ei selviä oikein mitään konkreettista, mihin tarttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että juttusi ovat typeriä.

Sivistä itseäsi, lue muutakin kuin hömppää, katso mielenkiintoisia ohjelmia, kuuntele mitä muut puhuvat ja älä vain jaarittele omiasi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään.

Veikkaan samaa. En ole oikein koskaan oppinut keskustelemaan tai sitten mielenkiinnon kohteet on olleet niin eriäviä.

Tavallaan mulla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta en osaa kertoa.

Joskus olen videoinut itseäni ja huomaan että mumisen, kerron asiat tosi jaarittelevasti juurikin, eksyn sivuaiheisiin,.. en jaksa itsekään kuunnella itseäni.

Miten tuota voi treenata ? Vai olenko jo menetty tapaus.

Kirjoittamalla olen tosin käynyt paljon keskusteluja. Mutta kasvotusten on ongelmia.

No videoi itseäsi lisää, ja huomaat miten kehityt. 

Kaveri appi. Facessa on ystävän haku ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä alapeukuttajilla jotain kommenttia tähän?

Ap

En alapeukuttanut mutta veikkaan, että aloituksesi epämääräisyys ärsyttää ja turhauttaa alanuolittajia. Tänne ilmaantuu säännöllisesti aloituksia, joiden aloittaja vaikuttaa lähinnä kerjäävän sääliä mutta ei suostu kertomaan mitään tarkempaa tilanteestaan tai ongelmasta, joka hänellä on. Pahimmillaan tällaisen aloituksen tekijä on vain alkanut jankuttaa ja riidellä ketjuun vastanneiden kanssa. Siksi moni ei jaksa suhtautua asiallisesti tämäntyyppisiin aloituksiin.

Meidän on tältä pohjalta muutenkin mahdotonta ottaa kantaa siihen, mikä sinussa ja puheissasi mahdollisesti muita ihmisiä ärsyttää. Voi olla, että olet vain huonokäytöksisten ihmisten ympäröimä ja ehkä joutunut mustan lampaan rooliin perheessäsi. Tai sitten ulosannissasi ja vuorovaikutustaidoissasi on jotain, mikä saa ihmiset varuilleen ja provosoitumaan. Töksäytteletkö, uteletko, annatko neuvoja kysymättä? Pettääkö tilannetajusi helposti, esimerkiksi yritätkö lohduttaa allapäin olevaa ihmistä läpänheitolla? Oletko koskaan saanut mitään palautetta siitä, miksi joku on suuttunut tai loukkaantunut sinulle? Nyt aloituksestasi ei selviä oikein mitään konkreettista, mihin tarttua.

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Luin lehdestä myös taannoin tuosta mustan lampaan roolista ja koin kyllä samaistumista.

Olen koko ikäni kärsinyt jostain piirteestä itsessäni, jota en ihan tarkkaan vieläkään ymmärrä.

Sinänsä ristiriitaista että minulla on ollut tosi läheisiä ystäviä ja minut on koettu tosi luotettavaksikin , mutta sitten kuitenkin olen itse ollut äärimmäisen ahdistunut.

Olen melko varma että ulosanti on yksi suuri tekijä. Siinä on joku pielessä.

Joskus saatan ehkä sanoa asioita vähän huonolla tavalla tarkoittamatta niillä mitään pahaa, mutta korjaan kyllä yleensä jos näin käy.

Se mikä toistuu ihmissuhteissani,( tai sitten se on vaan tosi yleistä) on se, että mulle aletaan piilovittuilla. Sitten en koskaan oikein tiedä onko kyse piilovittuilusta vai ei. Harvempi sanoo ikinä suoraan että mitä teen väärin, sitten kostetaan kaikenlaisilla muilla keinoilla enkä tiedä edes mitä olen tehnyt.

Olen välillä tosi vainoharhainen näiden asioiden suhteen. Pelkään jatkuvasti sitä että mulle suututaan ja että aletaan piilovittuilla ja tehdä kiusaa.

Sekin varmaan itsessään luo jo jännitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että juttusi ovat typeriä.

Sivistä itseäsi, lue muutakin kuin hömppää, katso mielenkiintoisia ohjelmia, kuuntele mitä muut puhuvat ja älä vain jaarittele omiasi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään.

Veikkaan samaa. En ole oikein koskaan oppinut keskustelemaan tai sitten mielenkiinnon kohteet on olleet niin eriäviä.

Tavallaan mulla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta en osaa kertoa.

Joskus olen videoinut itseäni ja huomaan että mumisen, kerron asiat tosi jaarittelevasti juurikin, eksyn sivuaiheisiin,.. en jaksa itsekään kuunnella itseäni.

Miten tuota voi treenata ? Vai olenko jo menetty tapaus.

Kirjoittamalla olen tosin käynyt paljon keskusteluja. Mutta kasvotusten on ongelmia.

No videoi itseäsi lisää, ja huomaat miten kehityt. 

En oikein ole kehittynyt. Pitäisi tietää tarkemmin mitä kehittää. Ehkä siinä on tullut pientä kehitystä että yritän puhua selkeästi ja vähän nopeammin kun puheeni on melko hidastempoista.

Mutta tuota on vaikea toteuttaa silloin kun jännittää ja sekoilen muutenkin sanoissani

Mene terveyskeskukseen hoitajalle ja sano, että

haluat puhua ongelmistasi. Voit saada lähetteen

psykologille tai psykiatrille. Tai soita kriisipuhelimeen. Parempi puhua jollekin luotettavalle ammattikuuntelijalle asioistasi

kuin jäädä miettimään yksin asioita/ongelmia.

Tsemppiä!