Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mulla on ikävä mun ex:ää
25.12.2022 |
Niitä hetkiä kun kaikki oli hyvin. Sitä, kun sai olla kainalossa. Niitä hetkiä kun perheenä oli kivaa. Niitä hetkiä kun kahdestaan oli mukavaa.
Ei se ole totuus ollut enää pitkiin aikoihin. Viereen en halunnut, kun oli mulle niin ilkeä. Jätti mut aina yksin ja lähti muualle. Kotona oli kireä ja määräilevä.
Mutta silti, nyt mulla on tosi iso ikävä. Haluaisin halata sitä. Mulla on niin paha olla.
Tuun olemaan loppuelämäni yksin. Ilman romanttista rakkautta. Se on surullista, mutta oma päätökseni.
Kommentit (13)
Totta kai. Niin se menee. Vaikka nyt tuntuu pahalta, pääset siitä aikanaan, vaikkei tämän sanominen nyt autakaan. Haleja ja jaksamista sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos.
Kyllä kait tämä joskus helpottaa. Välillä jo tuntunu helpommalta ja sit välillä taas tosi vaikeita päiviä.
Tiedän tunteen. Meidän eropäätöksestämme tulee pian vuosi ja asumuserosta 10 kk ja vaikka olen päässyt erosta yli, niin silti välillä tulee ikävä niitä entisiä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meidän eropäätöksestämme tulee pian vuosi ja asumuserosta 10 kk ja vaikka olen päässyt erosta yli, niin silti välillä tulee ikävä niitä entisiä aikoja.
Lisään vielä, että eiköhän välillä iskevä kaipuu entiseen ole ihan normaalia. Kyllähän toisinaan tulee ikävä myös lapsuutta, vanhaa kotia, kauan sitten tehtyä reissua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku päivä olo kevenee, vaikkei ottaisi muita enää. Ei kai ilkeän kanssa tee mieli jatkaa lopulta, kun kauempaa asiaa katsoo. Tulee uusia näkökulmia. Aluksi on kova ikävä, näkee toisen jalustalla aina vaan.
Tuttu tunne. Vaikken juuri eronnutkaan ole vaan kauan aikaa sitten. No en haluaisi exää takaisin mutta yksin jään loppuelämäksi enkä haluaisi mutta näin kauan yksin eikä mistään ole tullut enempää niin tietäähän sen. Eniten ottaa päähän kun sanotaan että kyllä sä vielä löydät jonkun. No tuskin löydän kun en tähän päivään mennessä ole löytänyt.
Sillä lailla välillä exää ikävä kun tajuaa että sen takia jään/jäin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla oo kauheesti ollut ikävä. Siksi tämä tuntuu nyt niin oudolle tunteelle. Liekkö joulun vaikutusta vai mitä? Siellä sillä on jo uusi kainalossa. Pitää ajatella muita asioita. Tai olla ajattelematta mitään.
Mä en siis halua enää ikinä vakavaa suhdetta itselleni. En jaksa tutustua ja pettyä. En halua että kukaan enää koskaan sanoo mulle että en mä edes rakastanu sua kun mentiin naimisiin, se oli vaan viimeinen yritys. Eli pelkkää valetta kaikki. Rakastamista sanoi usein, ja kaikki se oli vaan valetta. Ei kiitos enää ikinä.
On mulla sentään toistaseks lapset. Kohta nekin lähtee omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat tunteet, erosta kauan, silti ikävä hyviä aikoja vaikka itse eroa halusinkin. En tiedä enää oliko edes oikea ratkaisu mutta ei voi mitään, elämä on.:(
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, erosta kauan, silti ikävä hyviä aikoja vaikka itse eroa halusinkin. En tiedä enää oliko edes oikea ratkaisu mutta ei voi mitään, elämä on.:(
Äh, onpa kurjaa. Varmaan se ero oli oikea ratkaisu. Aika vaan tekee tepposet, ja sitä muistaa ne hyvät hetket. Ja niitäkin kun tarkemmin miettii, niin miten hyviä ne sitten olikaan.
Tsemppiä, ja halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipaan miestä jota tapailin pariin otteeseen. Olin todella ihastunut ja luulin että hän oli myös. Tai olihan hän muttei vain tarpeeksi. Häntä kaipaan.
Virtuaaliahali 🤗