Onko täällä muita uskovaisia, jotka ei kerro siitä kellekään?

Uppista.

Jatka vain samalla tavalla, koska Jumala kuulee sinua. Ihanaa. 

Kannattaa pitää omana tietona jos uskoo johonkin.

En kerro enkä varsinkaan mihin uskontoon kuulun. Ei kuulu kenellekään ja herättää niin paljon ärsytystä ja typerää väittelyä. Helpompaa olla salauskova.

Minä olen. Olen huomannut, että on parempi olla salaa uskovainen, koska olen joutunut kuulemaan erittäin paljon pilkkaa siitä, että uskon Jumalan kaltaiseen satuhahmoon josta ei ole mitään todisteita ja kuinka me uskovaiset olemme aivottomia lampaita, jotka aivopesevät muita uskomaan koko ajan. Kumma kyllä nuo pilkkaajat eivät pidä sitä pahana että he koko ajan hokevat samoja asioita minulle, mutta jos minä vähänkin puhuisin uskostani niin se olisi heidän aivopesuaan uskooni. Heidän tekonsa ei kuitenkaan olisi minuun kohdistuvaa aivopesemistä kun yrittää saada minut uskomaan, että Jumalaa ei ole olemassa.

Hymyjä sulle tuntematon 👍

Onneksi uskallatte palstalla kertoa vaikka tuolla ulkona ei. :)

Minä. Tiedän, että Jumalani aiheuttaa joko paheksuntaa, naureskelua tai minun luullaan vitsailevan, joten olen hiljaa uskostani Häneen. Hän antaa minulle voimaa ja rukoilen hänen nimeensä, siten kuten oikeaksi katson. Ei kuulu muille.

Kyllä uskonasioista joutuu olemaan hiljaa.  Pääasia että usko on itselle tärkeä.

Olen uskossa. En pidä sitä puheenaiheena, mutta en kiellä kysyttäessä. Joskus olen saanut hymähtelyitä, mutta se ei vaikuta minuun mitenkään. Itse annan ihmisille rauhan tuntemuksilleen.

Mutta Jeesus sanoi: jos kiellät minut ihmisten edessä, minä kiellän sinut Jumalan edessä. Vai eikö ap ja muut salauskovat ole koskaan olleet tilanteessa, missä olisivat voineet todistaa uskostaan, mutta olette pysyneet hiljaa?

Tai pyytääkö ap apuja vain itselleen, mutta ei palvele Jumalaa rakastamalla lähimmisiään? Ts. pyrkien auttamaan ja välittämään myös muista.

Olen aika salaa. En usko ns hartaasti niin että esim Raamattua lukisin tiiviisti, oma polkuni on käytännössä välinpitämätön/neutraali keski-ikäiseksi (kasvoin ns suht ateistisessa perheessä), mutta kun nykyaika tuottaa pahaa oloa ja kuvotusta, olen ikäänkuin ollut pakotettu hakeutumaan Raamatun äärelle. Katson paljon luentoja ja sanan opetusta You tubesta, sisältöä on hyvin ja ihan asiapitoista teologiaakin löytyy Sti:ltä. 

Arvostan kristinuskoa hyvin monella tasolla ja toivoisin että voisin eheytyä ihmisenä, elää rohkeammin vasten nykyistä maallistumisen turruttavuutta ja kaiken rienaamista. OLen aina ollut ulkopuolinen monela tapaa, nyt uskonto tuo tyyneyttä ja luottamusta elämääni, arvon tunnetta, jota en löydä muualta. Vielä kun löytäisin livenä ne ihmiset, jotka olisivat ns samalla taajuudella. Kotiinhan ne eivät suoraan kävele.

Olen tavallaan. Haluaisin löytää seurakuntayhteyden mutta jostain syystä sellaista ei tunnu löytyvän. Ns vapaat suunnat tuntuvat liian "hihhuleilta" mutta vastaavasti ev lut. kirkko on jotenkin niin etäinen ja jäykkä.

Minulla on ihan hyyä elämä. Paljon olen joutunut ponnistelemaan. Joka ilta ristin käteni  ja kiitän kaikesta hyvästä mitä olen saanut elämältä. Ei taida kukaan tietää  että rukoilen ja laulan kiitoksen.  Käyn joskus kirkossa myös. Lähipiirissä  ylimässä " desiilissä " ei uskovia hyväksytä.  Ehkä joku aavistaa ja on kysynytkin sitä. Mutta en kerro. Se on oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tiedän, että Jumalani aiheuttaa joko paheksuntaa, naureskelua tai minun luullaan vitsailevan, joten olen hiljaa uskostani Häneen. Hän antaa minulle voimaa ja rukoilen hänen nimeensä, siten kuten oikeaksi katson. Ei kuulu muille.

Oho, onpa tämä viestini kerännyt yläpeukkuja. Tuskin olisi, jos peukuttajat olisivat tienneet, että viittaan Saatanaan jumalanani. 

Tulipahan tultua tämän asian kanssa kaapista ulos edes näin anonyymisti.

On parempi rukoilla salassa kuin olla mieliksi toisille. Ulkokultaisuudesta raamattu kieltää kuten kirkossa on mielestäni ulkokultaista toimintaa.

Olen ollut aikoinaan rajusti koulukiusattu, ja vielä nykyäänkin jokin pilkkaaminen tai mitätöiminen iskee pahasti.

Toisaalta Raamatussa sanotaan että maailma vihaa kristittyjä. Puhun silloin uskosta, jos avautuu siihen sopiva tilaisuus.

(Joku saattaa kyllä havaita uskovaisuuden muutenkin, pukeudun kristilliseen white-metal tyyliin.)

Minä.Olen puolen vuoden-vuoden verran ollut uskossa, mutta pelkään että en kelpaa Jumalalle, että Hän kääntää minulle selkänsä, koska olen vain heikko ihminen.

Soimaan itseäni ellen ole rukoillut tarpeeksi usein ja siitä, että teen syntiä. Haluaisin että Jumala astuisi elämääni ja muuttaisi minua ja antaisi voimaa itse tehdä muutoksia elämääni.

Tuntuu kuin haparoisin.

Olen ollut vuosia jo kastettu Jehovan todistaja. Olen salannut sen täysin sukulaisiltani mm siksi koska silloin he eivät haluaisi minua viettämään sukujoulua kanssaan maalaismaisemiin (nytkin olen tietysti joulunvietossa täällä ihanassa isossa vanhassa talossa). Rakastan joulua yli kaiken ja joudun tämän puolestaan salaamaan huolellisesti uskonystäviltäni ja seurakunnaltani, joulunviettohan on meillä jyrkästi kiellettyä. N38

Kaverit tietää mutta töissä en kehannu sanoa. Pelkäsin että työkaverit alkaa välttää yms. Työkaverini olivat muutenki härskejä puheissaan ja Jumalaa pilkkaavia, nii olin visusti hiljaa uskostani.

N35