Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita uskovaisia, jotka ei kerro siitä kellekään?
24.12.2022 |
Olen tällainen yli 40-vuotias mies, joka on käynyt kovan tien. Lapsuuteni oli kovaa paskaa, aikuisuuteni selviämistä, vaan tässä on kuitenkin menty ja oltu kunnon kansalaisia. Lapsena rukoilin kun pahoja asioita tapahtui ja tuntui että Hän auttoi. Moni muu tuhoutui, mutta minä säästyin. Aikuisena olen kohdannut samoja haasteita. Mutta olen hiljaa, kenenkään tietämättä rukoillut ja Hän on auttanut minua taas. Se ei voi olla sattumaa. En ole koskaan puhunut tästä kenellekään, enkä ole mitenkään outo. En sylje lasiin tai ole mitenkään perinteinen uskovainen. Olen vain hiljaa yksin rukoillut ja pyytänyt apua, ja Hän on vastannut.
Tiedän, että tämä ei ole sattumaa. En vaan halua puhua tästä kenenkään kanssa. En kuulu edes kirkkoon, enkä halua olla osa mitään yhteisöä. Mutta sen olen päättänyt, että elän kunniallisesti loppuun saakka ja en loukkaa Häntä. En vaan aio sanoa siitä kellekään.
Muita "salauskovaisia"?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mutta Jeesus sanoi: jos kiellät minut ihmisten edessä, minä kiellän sinut Jumalan edessä. Vai eikö ap ja muut salauskovat ole koskaan olleet tilanteessa, missä olisivat voineet todistaa uskostaan, mutta olette pysyneet hiljaa?
Tai pyytääkö ap apuja vain itselleen, mutta ei palvele Jumalaa rakastamalla lähimmisiään? Ts. pyrkien auttamaan ja välittämään myös muista.
Aloituksessa puhuttiin uskovaisuudesta rajaamatta sitä kristinuskoon.
Kummallinen uskonto, jossa jumala vaatii julkista tunnustusta. Kuulostaa kovin ulkokullatulta, ettei hänelle riitä vain vilpitön usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse liityin kirkkoon nyt 55v. Suosittelen myös sulle sillä hartaudet on kauniita ja rauhaa antavia. Juuri tultiin joulukirkosta.
Hautajaiset on kauniit kirkkoon kuuluvalle.
Minä kyllästyin olemaan salauskovainen kun täytin 40. Puoliso sekä kaveripiiri ovat 90% ateisteja ja myös lapset kasvatettiin sen mukaan. Väsyin parikymppisenä siihen, että omaa vakaumustani mollattiin koko ajan erityisesti tiettyjen innokkaiden ateistikavereiden toimesta, enkä tuonut sitä enää millään lailla ilmi.
Keski-ikään tultuani aloin miettiä, miten paljon tykkäsin siitä että lapsuudessani uskonto oli osa elämää ja arkea. Kaipasin sitä että kirkkoon saattoi mennä ja seurakunnan tapahtumiin osallistua yhdessä muiden kanssa kuten mihin tahansa muuhunkin tapahtumaan tai paikkaan. Vuosien varrella olen saanut vastauksia rukouksiini ja pieniä ihmeitä silloin, kun hätä on ollut hirveä. Mietin miten kiva olisi jutella asiasta jonkun sellaisen kanssa, joka olisi kokenut saman eikä keskustelu menisi kinaksi samantien. Tavallinen uskovaisuus, sellainen minkä muistin lapsuudesta ja nuoruudesta, oli kadonnut elämästäni. Ympäristön perusteella vaihtoehtoja oli kaksi. Joko piti olla ihan hiljaa tai sitten kiljua torilla megafoniin miten tuomio tulee. Ensimmäiseen olin kyllästynyt ja toista en ole ikinä kokenut omakseni.
Niinpä sitten ryhdyin miettimään asiaa uudestaan. Rukoilin. Jumala johdatti minut takaisin kirkkoon. Liityin pieneen seurakuntaan, josta olen saanut tuttavia. Käyn kirkossa kerran tai kaksi viikossa. Se tuo minulle rytmiä arkeen ja kannatteli paljon, kun läheiseni kuoli. Rippi-isä on ollut erityisen tärkeä. Eilen ilahduin kovasti, kun sain vahtimestarilta lahjaksi suklaarasian. Olen auttanut usein kirkon siivoamisessa ja oli kiva yllätys saada lahja. Erityinen ilonaihe on se, että nyt kun olen tuonut uskoani näkyviin käymällä kirkossa ja rukoilemalla kotona aamu- ja iltarukoukset kotiin tekemässäni ikoninurkassa, yksi lapsistani on löytänyt myös uskon. Olin eilen niin ilahtunut, kun teini-ikäinen halusi tulla mukaani joulukirkkoon. Kahta muuta lasta ei kiinnosta, mutta he päättävät itse mitä haluavat.
Nyt joulun aikaan joutuu olemaan hiljaa siitä ettei vietä joulua. Vähemmistöuskontoon kuuluvana. Mutta jos joku kyselee uskosta niin en sitä salaa.
Kaikki isovanhempani olivat tiukkoja vanhoillislestadiolaisia, omat vanhempani vain tapauskovaisia ja minä olen kovasti yrittänyt löytää omaa uskoani. Teininä kävin luterilaisessa, helluntailaisessa, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa seuraamassa kirkonmenoja, mutta mikään niistä ei tuntunut minulle sopivalta. Kolmikymppiseksi asti olin agnostikko eli jätin "oven" auki, jos joku uskonto vetäisi puoleensa.
Kolmikymppisenä löysin "luonnonuskon". Wicca kuvaa ehkä eniten niitä arvoja, joihin uskon ja joiden mukaan haluan toimia. Kohtuudella otan ja kohtuudella annan. Teen parhaani luonnon suojelemiseksi ja teen myös parhaani vaaliakseni omaa mieltäni ja kehoani. Meditointi ja luonnossa oleminen on suoneet minulle sen rauhan, jota olen aina etsinyt.
Ainoastaan puolisoni tietää että "noitailen". Muille en ole vielä halunnut kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen salasatanisti. En siis saatananpalvoja, vaan LaVeylainen satanisti.
Vain kaksi ihmistä tietää tästä, eikä minusta ikinä uskoisi päällepäin että harjoitan maallista noituutta.
Kohtelen ihmisiä reilusti, en haaskaa aikaani kenenkään vihaamiseen, enkä kiusaa tai tuomitse ketään. En vaan voi uskoa abrahamilaisten uskontojen kammottavan jumalaan.
Jos se tekee minusta pahan ihmisen, niin sittenpä tekee.
Kyllä. En kuulu mihinkään seurakuntaan, enkä perusta uskoani kristinuskon oppeihin. Kunnioitan jokaista, mutta en halua käydä väittelemään asioista kenenkään kanssa. En käytä päihteitä, en syö kuolleita eläimiä ja minulla on muutamia uskontooni kuuluvia tapoja, mutta pidän ne omana tietonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta Jeesus sanoi: jos kiellät minut ihmisten edessä, minä kiellän sinut Jumalan edessä. Vai eikö ap ja muut salauskovat ole koskaan olleet tilanteessa, missä olisivat voineet todistaa uskostaan, mutta olette pysyneet hiljaa?
Tai pyytääkö ap apuja vain itselleen, mutta ei palvele Jumalaa rakastamalla lähimmisiään? Ts. pyrkien auttamaan ja välittämään myös muista.
Täällä yksi, joka toimii lähes koko ajan kuten ap. Kirkon jumalanpalveluksessa jokainen seurakuntalainen saa ääneen yhtyä uskontunnustukseen. Olen joskus yrittänyt etsiä sopivaa seurakuntayhteyttä, mutta ei ole löytynyt. Rukoilen ja saan aina apua, kuten ap. Olen joskus kertonut muutamille, että uskon Jeesuksen pelastaneen meidät käärmeen kynsistä, mutta vastaanotto ei ole ollut kovin suopea.
Minä. En kiellä kysyttäessä, mutta vapaaehtoisesti en tuo sitä missään esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." Roomalaiskirje 10:10
Halveksitko muita uskovia niin paljon ettet halua kuulua seurakuntaan vai asutko jossain muslimimaassa, jossa olisi hengenvaarallista paljastaa uskovansa Jeesukseen?
Olen raamattuvyöhykkeellä asuva wicca. Lähipiiri tietää, mutta työpaikalla en ole asiasta kertonut. Ehkä joskus kerronkin, koska Suomessa on uskonnonvapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on paljon
Ikävää jos näin on.
Ettekö ole tulleet ajatelleeksi, että jos kaikki salaa uskovat tulisivat pois kaapista, se vaikuttaisi koko yhteiskuntaan? Useammat kiinnostuisivat uskosta, joka antaa rohkeutta olla oma itsensä Jumalan avulla.
Jumalan Voima ei pääse toimimaan, kun nämä klosettiuskovat pitävät kynttiläänsä vakan alla. Eihän kukaan viisas tee niin! Vuorella näkyvä kaupunki ei voi olla piilossa.
Salauskovat tekevt karhunpalveluksen uskolleen, Jumalalle, muille ihmisille.
Salauskovaisuus on tavallaan epärehellisyyttä. Pakanat sentään ovat rehellisiä.
Salauskovat kieltävät Jumalan voiman, kun eivät rohkene osoittaa uskoaan. Tästä puhutaan Raamatussa, joskin niin päin, että esitetään ulkokuorista uskovaa, mutta ei oikeasti uskota Jumalan voimaan.
Salauskovat pelkäävät pakanoiden vihaa ja pilkkaa. Mutta sehän meille uskoville on luvattu! Pilkka ja vaino ovat suorastaan todisteena sille, että kuulumme Jumalalle.
Jeesus koki saman. Etkö halua kulkea Hänen jalanjälkiään, seurata Jeesusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on paljon
Ikävää jos näin on.
Ettekö ole tulleet ajatelleeksi, että jos kaikki salaa uskovat tulisivat pois kaapista, se vaikuttaisi koko yhteiskuntaan? Useammat kiinnostuisivat uskosta, joka antaa rohkeutta olla oma itsensä Jumalan avulla.
Jumalan Voima ei pääse toimimaan, kun nämä klosettiuskovat pitävät kynttiläänsä vakan alla. Eihän kukaan viisas tee niin! Vuorella näkyvä kaupunki ei voi olla piilossa.Salauskovat tekevt karhunpalveluksen uskolleen, Jumalalle, muille ihmisille.
Salauskovaisuus on tavallaan epärehellisyyttä. Pakanat sentään ovat rehellisiä.
Salauskovat kieltävät Jumalan voiman, kun eivät rohkene osoittaa uskoaan. Tästä puhutaan Raamatussa, joskin niin päin, että esitetään ulkokuorista uskovaa, mutta ei oikeasti uskota Jumalan voimaan.
Salauskovat pelkäävät pakanoiden vihaa ja pilkkaa. Mutta sehän meille uskoville on luvattu! Pilkka ja vaino ovat suorastaan todisteena sille, että kuulumme Jumalalle.
Jeesus koki saman. Etkö halua kulkea Hänen jalanjälkiään, seurata Jeesusta?
Haluaisin tietysti olla yhtä rohkea ja synnitön kuin Jeesus, mutta todellisuudessa olen mitättömyys, syntinen ja surkea.
Vähän joo tuolleen. Olen nyt sinkku ja toivoisin löytäväni miehen. En tiiä uskaltaisinko seurakuntaan.
Minun Jumala on taas sanonut että herra tietää uskooko salassa tai julkisesta eikä sen välillä tehdä eroa.