mitä kivaa sinun vanhemmat teki jos olit sairaana?

karju, että ryhdistäydy ja jos itkin niin veivät kellariin

Sain keltaista Jaffaa, jonkun pienen karkin. Terveysaseman lääkärille pääsi heti, kun aamusta meni.

Sai makoilla olohuoneen sohvalla. Pientä syötävää sohvapöydällä.

Nukuin sohvalla ja katsoin telkkaria koko päivän. Jos oli oksennustauti niin sai juoda limonaatia niin paljon kuin maha siesi.

Kun oli migreeni, sanottiin ei sinua mikään vaivaa. Kun nilkka oli nyrjähtänyt kunnolla, sanottiin että lopeta teeskentely.

Ostivat pussin karkkia ja sulkivat huoneeseeni, kunnes olin terve. Oli ihan parasta kun eivät olleet kyttäämässä ja haukkumassa koko ajan.

Keitti viinimarjamehua, se on edelleenkin paras kuumelääke mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Sain keltaista Jaffaa, jonkun pienen karkin. Terveysaseman lääkärille pääsi heti, kun aamusta meni.

Vietiinkö sua useinkin lapsuuden flunssissa ja vatsataudeissa lääkäriin?

Ei mitään.

Antoivat nukkua ja parannella itseäni rauhassa. Käytännössä sain siis nukkua päivät vanhempien makuuhuoneessa ovi kiinni, meillä oli muuten veljen kanssa jaettu huone siihen saakka, kunnes minä olin 13 ja veli 9, niin siellä ei kovin hiljaista ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sain keltaista Jaffaa, jonkun pienen karkin. Terveysaseman lääkärille pääsi heti, kun aamusta meni.

Vakaavaakin vai miksi lääkäriin?

Itse en muista käyneeni kuin kerran lääkärissä ennen teinikää (atopian vuoksi), mutta olenkin syntynyt 1958. Ei siis ikinä vatsataudissa tai flunssassa.

Kun olin tuhkarokossa, äiti toi minulle uudet sakurat. Muistan niiden tuoksunkin!

Meillä vanhemmat toivat aina meille Asterix pokkarit tai lehden, jotain karkkia, kuumaa mehua ja rauhan olla ja potea sekä tervehtyä. 

Äiti kääri peittoon. Sai maata sohvalla, lukea ja juoda Jaffaa

Mut laitettiin siivoaan, sitten kun ulkopuoliset sai tietää se käännettiin mun viaks, sain levätä loppupäivän kun uhattiin huostaanotolla, kai se oli sit kiva lopulta, huostaanotto ois ollu kivempi.

Ei mitään.  Usein ei uskaltanut sanoa mitään jos oli vaikka korvasärky jota minulla lapsena oli.

Äitini oli vihainen, sairas ei saanut olla tai sai kuulla että älä aina ruikuta. Sitä oppi olemaan hiljaa kärsimään kipunsa.

Vieläkin näin aikuisena tosi korkea kynnys pyytää apua yhtään mihinkään14-vuotiaana putosin hevosen selästä ja loukkasin selkäni niin että reiluun viikkoon en tuskiltani päässyt sängyssä kääntymään kuin suurella vaivalla ja kivulla. Vessaan meno oli painajaista, seiniä pitkin nojaten sinne sain itseni laahattua.

Ei puhettakaan lääkäristä. Vuoden verrran selkä oireili ja on jäänyt jonkinlainen iskiastyyppinen vaiva joka iskee silloin tällöin.

Toinen tapaus oli kun solisluu murtui, silloinkin pitosin hevosen selästä. Kipu oli kova, siitä piti olla hiljaa. Murtumasta sain tietää vasta päälle parikymppisenä kun saman puolen olkapää kuvattiin ja lääkäri huomautti että sivulöydöksenä huomattu että solisluun murtuma oli ollut, luutunut väärään asentoon.

Isi toi R-kioskilta mulle Twixin ja Aku Ankan taskukirjan.

Jos oli ihan perusflunssa, niin ei mitään.

Jos jotain muuta, niin riippui hieman mitä oli. Esim. Mahataudissa sain juoda niin paljon keltaista jaffaa kuin halusin ja syödä korppuja(rakastan korppuja).

Kerran kun olin tosi kovassa kuumeessa niin äiti oli nukkuessani käynyt kaupungilla ja ostanut minulle uuden My little pony lelun, karkkia ja tarroja ja laittanut ne yöpöydälleni.

Sain joskus vatsataudissa jaffaa ja katsoa koko päivän muumeja. Ruuaksi jotain pientä, kuten liha tai riisipiirakkaa.

ihania muistoja joillakin :)