Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jo valmiiksi mitä joulusta tulee äitini kanssa. Outoja viestejä tulee jo ja lisäksi marttyyri asennetta. Hengitän syvään.
19.12.2022 |
Olisin muuten viettänyt joulun itsekseni tai ystäväni kanssa mutta olen mukava ja tahdon läheisilleni joulumieltä. Tänä vuonna perheessä jouluun kokoontuu vain äiti ja sisareni, ennen olemme viettäneet joulun toisen perheenjäsenen luona, jonne on tullut myös muita.
Äidin alkoholiongelman vuoksi ja vaikean ajoittainen marttyyritaipumuksen vuoksi sinne ei sitten tule oikeastaan kuin minä (ja äidillä asuva siskoni).
Alkuun äiti innostui ja tilasi laatikot. Soitteli ja kyseli mitä syödään, oli onnellisen oloinen ja raikkaan iloisesti pohti, miten järjestetään yhteistä aikaa.
Kuitenkin on nyt paljon töissä itse ja samaan aikaan hoitaa tätä puolta. Olen luvannut auttaa ja menen jo tällä viikolla ajoissa hänen luokseen.
Nyt sieltä on alkanut joulun lähestyessä tulemaan jo sellaista väkinäistä huokausta kun soitellaan ja puhuu "kuitenkin sitä taas pettyy, huoh... ei varmaan mitkään suunnitelmat pidä.." ja keksii omasta päästään tragedioita. Laittaa viestejä kun ei kaikki tule koolle (heillä on omia menoja, ei pitäisi olla maailmanloppu ja tästä olemme keskustelleet jo hyvissä ajoin) ja kertoo kuinka pettynyt on.
Huokailee, ähisee. Sellainen elämään kyllästynyt ääni soittaessa ja kun töitäkin pitää vielä tehdä, niin raskasta.
Vielä viikko sitten sovittiin, että ei paineita, otetaan rauhallisesti, ollaan yhdessä ja ei muuta. Tehdään mitä tehdään mutta ihan rauhassa ja ollaan naisten kesken vain.
Nyt sieltä alkaa tulemaan jo sellaista settiä, että alan ahdistumaan. Aina sama juttu, hän alkaa itse manaamaan. On tosi innoissaan hoitamassa ja idealisti, kun pääpäivä lähenee niin alkaa murjottamaan ja miettimään, ettei kukaan välitä hänen ideoistaan ja kuitenkin menee kaikki pilalle ja huokailee niin..
Sitten varmaan vetää kännit ja haastaa riitaa kenen kanssa keksii.
Yritän olla tukena ja pitää lehmän hermot. Olla ihan sellainen tilanteen maadoittaja. En halua pahoittaa mieltä ja todella pilata hänen suunnitelmiaan vaikka itse on ilmeisesti heittämässä jostain minulle tuntemattomasta syystä lusikkaa nurkkaan.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti varmistaa, että saa syyn juoda. Siltä tuo kuulostaa.
Kuulostaa kaamealta. Tiedän mikä painajainen on marttyyrin kanssa sumpliminen. Tsemppiä!
No, pohdin tässä, että autan ja käyn siellä. Jos oikeasti menee huonosti niin menen ystäväni luokse tai kotiini. Yritän hoitaa kaiken asiallisesti.
Tämä meni vähän niin, että äiti alkoi järjestämään joulua ja tilaamaan niitä laatikoita. Sitten sai lisää ideoita ja pyysi auttamaan. Menen ja käyn mutta myös sanalla pohdin jos jotenkin kohteliaasti osaisin sitten lähteä jos tilanne eskaloituu. On hankalaa kun haluaa olla hyvä ja sellainen rauhan sekä mukavan meiningin ylläpitäjä ja kun kerta on joulu, niin miksi en olisi perheeni kanssa. Jos en ole loukkaantuisi, toisaalta jos olen, en tiedä mitä tapahtuu ja joudun olemaan varpaillani ja pohtimaan suunnitelmaa B. ja C.
Ap
Mikä on sun varasuunnitelma, kun menet sinne ja äiti onkin kännissä? Pitäähän sun se miettiä etukäteen. Laitatteko siskon kanssa kuitenkin sen jouluaterian siellä, jäätkö sinne vai lähdetkö kotiin loppujouluksi vai kuinka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muutamaa ihmistä varten pitää laatikoita tilata? Kaupasta saa Saarioisten laatikoita ilman stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun varasuunnitelma, kun menet sinne ja äiti onkin kännissä? Pitäähän sun se miettiä etukäteen. Laitatteko siskon kanssa kuitenkin sen jouluaterian siellä, jäätkö sinne vai lähdetkö kotiin loppujouluksi vai kuinka..
No, siivoan ja autan, teen kakun ja hoidan hommat, paistan kinkun. Teen sen vaikka olisi humalassa.
En halua aiheuttaa sisarelleni pettymystä, hän on erityislapsena tullut tähän maailmaan ja joulu on hänelle erittäin tärkeä. Sitten jos äiti alkaa haastamaan riitaa ja itkemään, tai jotain sellaista tai koko ajan on todella negatiivinen ja ilmeilee halveksuvasti, huokailee niin kerään tavarat ja lähden sitten kotiin.
Mutta joulun nyt hoidan ainakin niin kuin sovittu omalta osaltani. Lahjat annan ja yritän todella tehdä joulusta rauhallisen ja hyvän niin pitkälle kun pystyn. Joko se onnistuu tai ei. Jos tämä menee pöydän alle niin eiköhän sitten ole viimeinen joulu äidin kanssa "kahden", tietysti sisko mukana mutta ei varsinaisesti ole mukana joulua tekemässä mutta osallistumassa tottakai.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sisaresi on 🥺
Hän on aikuinen ja hoidon piirissä kyllä suuren ajan.
Ap
EX mieheni joka jo kuollut.Ex mies koska oli tuurijuoppo.Joi myös Jouluna. Joten vietti Joulut,uudet vuodet vaput juhanukset: Oman isän ja äidin luonna. Minä lasteni kanssa. 12 vuotta jaksoin katsoa sitä kunnes riitti.Pidin myös 12 vuotta kulissia yllä, kaikki hyvin juopon kanssa.Erossa kaikki luuli mies jätti minut ja lapset.En oikonut asiaa.Luuloja,kuvitelmia mailmassa ja oletuksia on aina ihan riittämiin.Asiat ei kuitenkaan parane tällä haukumalla juoppoa,tai yleensä alkoholisteja.Alkoholistit on samanlailla riipuvaisia viinaan ,kuin tupakoitsia nikotiiniin ja humeiden käytäjä humeisiin.Ihmisestä itsestään riippuu hakeutuko hoitoon,vai jatkaako saman lailla hautaan asti, elämää päihteiden ja riipuvuussuhten kanssa. Lukekaa vaikka kaikki Virta Hepo Olohuonessa,avaa silmänne ja saa lainattua ilmaseksi kirjastot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä sä menet sinne?
Tai no, tavallaan ymmärrän.
Sä et ole vielä siinä pisteessä.
Olin itsekin joskus siinä vaiheessa että kaikkeni yritin.
Mut hei, sun olo ja elämä helpottuu ihan mielettömästi kun vaan jätät tuon taaksesi.
Sua on varmasti koko elämä syyllistetty vaivihkaa ja sä mietit että et sä voi tehdä niin.
Mut kyllä sä voit.
Ja sun kannattaa.
Älä anna enää tuollaisen marttyyrin pahoittaa sun mieltä.
Sun ei oo mikään pakko.
Pidä huolta itsestäsi.
Sanon kokemuksesta että äitisi käytöksen alla on psyykkinen ongelma, lapsuuden ikävät tapahtumat ?
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ? Varsinkin näitä kahta paikataan usein alkoholilla. Joulun jälkeen hänen ollessa selvä kannattaa yrittää jutella asioista. Tai parempi vaihto ehto on lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meidän perheellä on täysin alkoholiton joulu. En edes kaipaa anoppilaan, siellä vedetään kaksin käsin tapaninpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meidän perheellä on täysin alkoholiton joulu. En edes kaipaa anoppilaan, siellä vedetään kaksin käsin tapaninpäivänä.
Raivoraittiuskin voi muuten olla ahdistavaa.
Jos jokainen aikuinen osaa käyttäytyä, niin siitä ei pitäisi kenenkään nipottaa tai saada kohtausta.
Mun anoppi pilaa monet juhlat ja reissut sillä että kyttää miestään pahantuulisena ja yksikin olut on maailmanloppu.
Miehensä osaa kyllä käyttäytyä eikä koskaan ole se joka olisi pilannut mitään juomalla liikaa.
Anopin kyttäys ja tiuskiminen sen sijaan on pilannut useat juhlat ja lomat.
Kaikki johtuu luultavasti siitä että oma äitinsä ja muinainen exänsä joi liikaa.
Nyt on mennyt äärimmäisyyksiin ja näkee vaihtoehtoina kaikkien kohdalla vain täysjuoppouden tai raivoraittiuden.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä menet sinne?
Tai no, tavallaan ymmärrän.
Sä et ole vielä siinä pisteessä.
Olin itsekin joskus siinä vaiheessa että kaikkeni yritin.
Mut hei, sun olo ja elämä helpottuu ihan mielettömästi kun vaan jätät tuon taaksesi.
Sua on varmasti koko elämä syyllistetty vaivihkaa ja sä mietit että et sä voi tehdä niin.
Mut kyllä sä voit.
Ja sun kannattaa.
Älä anna enää tuollaisen marttyyrin pahoittaa sun mieltä.
Sun ei oo mikään pakko.
Pidä huolta itsestäsi.
Kiitos. Kyllä olen siinä rajoilla jo aikalailla. Olen aika stressaantunut kun tavallaan tiedän, että joudun menemään toisen mielialojen mukaan ja ehkä pienentämään itseäni, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Minua oikeastaan vähän etoo tämä tilanne. Syyllistämistä tulee varmaan teki niin tai näin, niin ehkä jokin on huonosti. Vaikka tilanne ei olisi huono niin minä olen jollain tavalla. Jotenkin varaudun siihen, että elämääni jollain tasolla arvostellaan. Tämä varautuminen, että kestää on vähän typerää. Jos voisin peruuttaa tekisin sen mutta en minä enää kehtaa. Ehkä ensi vuonna en tähän ryhdy.
Välillä mietin, että nytkö itse teen tässä draamaa kun varaudun ja stressaan. Yritän kuitenkin nyt vain ottaa asian niin, että se on jo ensi viikolla ohi tähän aikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meidän perheellä on täysin alkoholiton joulu. En edes kaipaa anoppilaan, siellä vedetään kaksin käsin tapaninpäivänä.
Raivoraittiuskin voi muuten olla ahdistavaa.
Jos jokainen aikuinen osaa käyttäytyä, niin siitä ei pitäisi kenenkään nipottaa tai saada kohtausta.
Mun anoppi pilaa monet juhlat ja reissut sillä että kyttää miestään pahantuulisena ja yksikin olut on maailmanloppu.
Miehensä osaa kyllä käyttäytyä eikä koskaan ole se joka olisi pilannut mitään juomalla liikaa.
Anopin kyttäys ja tiuskiminen sen sijaan on pilannut useat juhlat ja lomat.
Kaikki johtuu luultavasti siitä että oma äitinsä ja muinainen exänsä joi liikaa.
Nyt on mennyt äärimmäisyyksiin ja näkee vaihtoehtoina kaikkien kohdalla vain täysjuoppouden tai raivoraittiuden.
Minulle on oikeastaan ihan sama juoko joku vai ei. Nautin itsekin viinistä ja oluesta ruoanlaiton yhteydessä jos ympäristö sen sallii eikä minulla ole mitään taipumusta haastaa riitaa tai olla sekaisin. Se miten ihminen käyttäytyy on tärkeintä, kunhan kunnioittaa kanssaihmisiä ja jos ei pysty olemaan kohtuudessa niin sitten se kyllä haittaa. Äitini on varsinainen draamaqueen kun juo, muuten olisi minulle sama se vaikka nauttisi alkoholista joulupyhinä mutta pelkään, ettei rauha pysy maassa tai joudun koko ajan kokoamaan itseäni kun halutaan systemaattisesti loukata ja aiheuttaa tunnekuohuja toisessa ihmisessä. Riippuu aivan millä tuulella itse on, jos hyvällä niin äitini on mitä maailman ihanin ihminen ja huumoria löytyy. Jos on marttyyriasenne ja huono päivä/viikko niin se tunkeutuu ilmapiiriin totaalisesti. Sitten täytyy yrittää sopeutua tai lähteä.
Ap
"Olisin muuten viettänyt joulun itsekseni tai ystäväni kanssa mutta olen mukava ja tahdon läheisilleni joulumieltä."
Eikö tuo nyt ole samaa martyrismia mitä äitisi harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
"Olisin muuten viettänyt joulun itsekseni tai ystäväni kanssa mutta olen mukava ja tahdon läheisilleni joulumieltä."
Eikö tuo nyt ole samaa martyrismia mitä äitisi harrastaa?
Otan vastaan nyt asiat sellaisina kuin ne on. Jos menee hyvin niin loistavaa, jos ei niin sitten on suunnitelma valmiina. Jos tämä ei nyt toimi niin tiedän, että ensi vuonna ei kannata yrittää.
Toki hermosuttaa, vähän jännittää mutta myös jossain määrin haluan luottaa, että kyllä se joulu hyvin menee ja voi meillä mukavaa yhdessä olla. En kuitenkaan pety pahasti jos en asiat menekään kovin hyvin, olen varautunut.
Olen ihan tietoinen tästä valinnasta ja totta se on, että toivon heille hyvää mieltä. Katsotaan miten käy.
Ap
Ä
L
Ä
M
E
N
E
S
I
N
N
E
!
Miten teitä on näissä kuvioissa vuodesta toiseen, vaikka tiedätte vastauksen ongelmiinne?