Olen hoitoalalla Ruotsissa

Minä toimin sairaanhoitajana Norjassa ja viihdyn todella hyvin. Tunnen olevani arvostettu ja saan työstäni kohtuullisen korvauksen ja työolot on järjestetty hyvin.

Täällä missä olen on eräs suomalainen nainen keikkatöitä tekemässä, entinen perushoitaja, eläkkeellä Suomesta. Hän täyttää pian 70  vuotta. Hän saattaa viipyä kuusikin viikkoa kerralla, sitten taas kotona jonkin aikaa ja taas palaa tänne.

Kun työ ja työnteko on mielekästä, arvostettua eikä revitä selkänahkaa eikä sekään riitä koska "kutsumus" ja täytyy vaan alistua ja tehdä työtä orjan asemassa, sitä jaksaa ja nauttiikin työnteosta. Työ itsessään on haasteellista ja  mielenkiintoista, ei kahta samanlaista päivää. 

Meitä suomalaisia sekä ruotsalaisia että joitain tanskalaisia on täällä paljon. Itse olen ollut jo pitkästi toista kymmentä vuotta.

Tämä nykyinen tilanne ei ole mikään uusi eikä äkkiä ilmestynyt. muistan miten jo ainakin pari vuosikymmentä sitten jos ei enemmänkin teimme ehdotuksen kunnan päättäjille tulla kokeilemaan edes päiväksi työolojamme. Kukaan ei tullut. Ja se ei ollut vielä ollenkaan näin hullua kuin nyt. Kiristystä ja kuristusta on ollut kautta linjan, sitten joku älypää keksi että vanhukset pois laitoksista ja kotiin. 

Kotihoidon työntekijät revittiin äärimmilleen, työtahtia kiristettiin; kun tuon jaksoit niin jaksat tämänkin kunnes nyt sitten kamelin selkä katkesi.

Nyt sitten olette aikamoisen haasteen edessä joka ei ihan simsalabim selviäkään.