Muita, joita ahdistaa joululahjat ja yltäkylläisyys?

Taas on joulukuu ja paketoin lapsilleni joululahjoja. Jokainen saa kolme lahjaa, lisäksi saavat muutaman yhteisen. Olen kiitollinen siitä, että meillä oli mahdollista hankkia nämä lahjat, mutta tunnen silti samalla valtavaa ahdistusta, sillä en voi olla miettimättä, että tuolla jossain on lapsia, jotka eivät saa tänä vuonna ainuttakaan pakettia.

Olen itse hyvin vähävaraisesta perheestä ja muistan miten inhottavaa oli palata joulun jälkeen kouluun, kun kaikki kyselivät toisiltaan mitä oli saatu lahjaksi. Pahimmillaan piti oikein kirjoittaa omasta joulusta. Valehtelin aina, että olin saanut yöpuvun, karkkia, ihanaa suihkusaippuaa, uuden kirjan (niitä meillä oli muutenkin paljon) ja kaikkea sellaista, mikä ei koulussa näkyisi kuitenkaan. Vasta omien lasten myötä olen oppinut nauttimaan joulusta. Silti joka vuosi lahjoja paketoidessa päälle vyöryy se sama, tuttu ahdistus. Miten tätä asiaa voisi käsitellä itsensä kanssa? Olen lahjoittanut joskus joulukeräyksiin, mutta nyt opiskelijana siihen ei ole rahaa. Hurstille yritän laittaa edes kympin. Tuntuu siltä, että en ole tehnyt tarpeeksi auttaakseni niitä, jotka ovat tänä jouluna heikoilla ja tunnen siitä huonoa oloa.

Tuntuu todella vaikealta tasapainotella kohtuudessa, en halua opettaa lapsiani yltäkylläisyyteen, mutta en halua heille traumoja niukkuudesta. Haluaisin että he eivät olisi liian kiinni materiassa, mutta en halua siirtää jouluahdistusta heihin.

Anteeksi sekava purkaus, ei nyt ahdistukselta pystynyt tämän parempaan avaukseen.