Mitä mieltä aikuisesta ihmisestä, joka ei puhu mitään kuin kysyttäessä
Kommentit (27)
Jos ei ole asiaa, niin miksi puhua?
Riippuu täyrellisesti niistä esitetyistä kysymyksistä.
Hyvä, että on tuollaisiakin. Kuka sitä jatkuvaa kälätystä jaksaa kuunnella?
En yhtään mitään.
Miksi pitäisi olla suuna päänä hölöttämässä, jos ei voisi vähempää kiinnostaa ?
Töihin ollaan tultu tekemään töitä.
Ei etsimään ystäviä tai muuten vaan juttuseuraa.
Siellä ollaan just niin sosiaalisia kuin on tarvis.
Kaikki muu on täysin omavalintaista.
Parempi hiljainen kuin tyhjänpuhuja, mutta on kyllä vähän kiusallista, jos on tuollaisen ihmisen kanssa kaksistaan, kun en ole itsekään mikään kovin puhelias. Siinä sitä ollaan sitten hiljaa, kun olen ne yksi-kaksi kysymystä kysynyt.
Ei kiinnosta teidän typerät jutut. Elän toisenlaista elämää.
Ajattelen, että saattaa olla hiljainen.
Olen tuollainen juurikin sellaisen kotkottavan kanalauman seurassa jossa pakolla olen, muuten en. En siedä tyhmiä ihmisiä, siitä sanonta : viisas on hiljaa.
En ymmärrä niitä, jotka väkipakolla koittavat keksiä juttelemisen aihetta jatkuvalla kyselemisellä. Jos toinen ei puhu muulloin kuin kysellään, henkilö ei todennäköisesti tykkää puhumisesta tai kyselijästä.
Jos muut ovat isosti ja jatkuvasti äänessä, niin siihen väliin ei analyyttisempi ihminen heitä mitään. Moni "hiljainen" juttelee mielellään kahdestaan ja syvällisesti. Porukassa myös jos aihe ei ole pelkkää kovaäänistä kommenttien heittelyä.
Olen itse ollut suurin piirtein tuollainen tietyissä yhteisöissä. Ujous ja kokemus ettei oikein ole mitään puhuttavaa selittävät minulla tuon. Ja kun on alusta lähtien enimmäkseen ollut hiljainen, kynnys muuttua puheliaammaksi kasvaa. Ajattelen että olisi muiden mielestä outoa jos yhtäkkiä alkaisinkin puhua enemmän. Niinpä vain jatkan sillä hiljaisella linjalla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Parempi hiljainen kuin tyhjänpuhuja, mutta on kyllä vähän kiusallista, jos on tuollaisen ihmisen kanssa kaksistaan, kun en ole itsekään mikään kovin puhelias. Siinä sitä ollaan sitten hiljaa, kun olen ne yksi-kaksi kysymystä kysynyt.
Kiusallista hiljaisuutta voi oppia sietämään. Itse tein sen niin, että kun tällainen tilanne tulee, niin oikein tunnustelin sitä kiusallisuutta ja hengitin sen kanssa. Muutamia kertoja se vaati, mutta nyt en ole enää pitkään aikaan kokenut hiljaisuuksia kiusallisena.
Ei halua olla minun ainoa kaveri.
Hyvin hyvin rasittava. Kun saa kiskoa kivipatsaalta sanoja suusta, se on todella kuluttavaa.
Kokemus tällaisesta; jouduin matkustamaan tällaisen ihmisen kanssa kohtuullisen pitkän matkan, ja ainoa mitä sieltä vastausta tuli oli "niin varmaan" joka asiaan mitä sanoin.
Loppumatkasta ajattelin että avaan oven ja heitän sen mykän möykyn tiepuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin hyvin rasittava. Kun saa kiskoa kivipatsaalta sanoja suusta, se on todella kuluttavaa.
Kokemus tällaisesta; jouduin matkustamaan tällaisen ihmisen kanssa kohtuullisen pitkän matkan, ja ainoa mitä sieltä vastausta tuli oli "niin varmaan" joka asiaan mitä sanoin.
Loppumatkasta ajattelin että avaan oven ja heitän sen mykän möykyn tiepuoleen.
Miksi haluat kiskoa toiselta sanoja suusta?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole asiaa, niin miksi puhua?
Punastuakseen ja nolostuakseen
Sillä on varmaan joku syy siihen. Ehkä ei halua häiriötä, ei halua olla tekemisissä, on väsynyt /ärtynyt tai on väärä kysymys. Haluaisi hoitaa työn ilman häiriöitä, keskittyä. Oma huone olisi hyvä monelle. Se joskus voisi olla epäkoheliasta jos ei vastaa, ellei ole autisti, mutta voi olla se syy. Asiaan voi olla joku muu henkilö saatavilla, hankalaa jos ei ole. -En viimeksi vastannut kun joku väkisin kysyi onko kanta-asiakaskorttia, ei asiakkaan tehtävä ole palvella asiakaspalvelijaa vastaamalla loputtomasti samoihin kysymyksiin (otatko kuitin jne). Asiakaspalveluja tivasi vielä toistamiseen ääntä muuttaen onko sitä. Kaivon vain rahat esiin kuten pitääkin.
Olen tuollainen. Ei vaan jaksa kiinnostaa tai hetkauttaa enää mikään.