ÄITIPUOLET hoi, voiko lapsipuolesta oppia tykkäämään?

Toinen oli nuorena mielestäni hankalampi, vaikka siis tultiin hyvin toimeen. Olin hiukan varuillani hänen seurassaan, koska hän sattoi olla aika terävä ja jopa hyökkäävä, ei mikään miellyttäjä. Toinen on aina ollut rauhallisempi, hiukan boheemi. Nyt aikuisaena tunnen suurta sukulaisuutta tätä tiukempaa lasta kohtaan, pidän toki toisestakin. Ehkä asiaan vaikuttaa, että eka valitsi myös saman uran kuin minä, eri osa-alueilla kyllä, ja meillä on sama työnantaja.

Kyllä minä olen oppinut oikeasti rakastamaan heitä, pitänyt olen aina. Nyt toinen sairastui vakavasti, onneksi sai avun ja on ihan ok nyt. Silloin huomasin kuinka mua pelotti, ja syytin itseäni, kun en ollut ottanut sen oireita vakavasti. Olis ollut parempi jos olis päässyt aiemmin hoitoon. Silloin huomasin, että kyllä lapsipuolista on tullut läheisiä.

ongelmia ja tunteita, se kannattaa muistaa. Joskus käy niin, että kun vähän erityisen kanssa tsemppaa, niin hänestä tulee yllättävän mukava ajan mittaan.

kaksi lasta, ja mä kyllä rakastan kumpaakin hyvin paljon. Toinen on toki helpompi, ja hänen kanssa on helppo tulla toimeen, nuorempi on vaativampi, kärkäs ja välillä suunnattoman ärsyttävä, mutta osaa olla ihmisiksikin. Lasten olotiloihin pitää vain suhtautua eri tavalla, itse huomaan nuoremman kohdalla monesti vain sivuuttavani hankalat käytökset ja olen huomaamatta, niin nopeasti palaa taas ruotuun hänkin.



En siis ehdoin tahdoin hae heidän huomiotaan ym, mutta kun ovat sitä vailla, jaan sen heille mieluusti. Ovat kyllä olleet ihan oma-alotteisesti sitä vailla, joten siinä suhteessa ovat "helppoja" kumpikin :)



Itse nautin suunnattomasti kummankin seurasta ja suon kummallekin omat persoonansa ja luonteenpiirteensä, heillä on oikeus olla omanlaisiaan, ihan kuin itsekin olen mitä olen. Ei se tee toisesta huonompaa, enkä ainakaan tietoisesti pyri ärsyttämään kummassakaan esiin huonompia puoliaan.



Suren aina, kun pojat lähtevät kotiinsa, meidän koti on niin hiljainen sen jälkeen.

Miehen lapsi asuu kanssamme ja en ole saanut häneen ns. yhteyttä. Hän ei näytä tunteitaan edes vanhemmilleen ja ehkä häneen on vaikea sen vuoksi tykästyä. On vähän erikoinen, pikkuvanha ja näsäviisas. Yritän olla näyttämättä, että välillä on vaikea sietää häntä. Joskus hän ehkä aavistaa sen.. Pidän hänestä kyllä omalla tavallani ja kohtelen hyvin ja tasavertaisesti oman lapseni kanssa. Vaikeaa on ehkä se, että en pysty hellimään ja pusuttelemaan samalla tavalla kuin omaa lastani. Puolustan häntä jos oma lapseni kiusaa häntä sillä hän ei osaa puolustaa itseään. En halua olla kauhea äitipuoli ja yritän luoda hänelle kivan ilmapiirin. Välillä näen hänessä paljon miestäni ja silloin sydän sulaa:).

Itse rakastan mieheni lasta, joka on tosi suloinen mielsetäni, mutta en pidä sitä välttämättömänä. Lapsilla on omatkin vanhemmat, jotka tietenkin rakastavat heitä siten kuin vanhemmat rakastavat. On bonus, jos myös äitipuoli rakastaa samalla tavoin, mutta kyllä lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi pelkästään omien vanhempienkin rakkauden suojassa. Pitää myös muistaa, että on paljon vanhempia jotka eivät saisi vanhemmuudesta järin korkeaa arvosanaa.



Hyvä kohtelu on sen sijaan tärkeää. Lapselle voi olla kiva ilman että rakastaa häntä. Itse asiassa uskon, että kun tekee lasta kohtaan rakastavia tekoja, tunteetkin seuraavat mukana pikku hiljaa.

Mutta tosiasiassa lapsi on tätä nykyä ehkä enemmän minun hoivissani kuin kummankaan biologisen vanhempansa. Tunnetasolla en varmasti ole yhtä tärkeä kuin he ovat, mutta arjessa olen enemmän läsnä.

ap

Itse rakastan mieheni lasta, joka on tosi suloinen mielsetäni, mutta en pidä sitä välttämättömänä. Lapsilla on omatkin vanhemmat, jotka tietenkin rakastavat heitä siten kuin vanhemmat rakastavat. On bonus, jos myös äitipuoli rakastaa samalla tavoin, mutta kyllä lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi pelkästään omien vanhempienkin rakkauden suojassa. Pitää myös muistaa, että on paljon vanhempia jotka eivät saisi vanhemmuudesta järin korkeaa arvosanaa.

Hyvä kohtelu on sen sijaan tärkeää. Lapselle voi olla kiva ilman että rakastaa häntä. Itse asiassa uskon, että kun tekee lasta kohtaan rakastavia tekoja, tunteetkin seuraavat mukana pikku hiljaa.