Työkaveri puhuu liikaa omasta elämästään työajalla
Olen huono asettamaan rajoja ja välttelen liikaa tilanteita, joissa saatan loukata toista. Siksi kai tämmöisiä ongelmia pääsee syntymään. Joten neuvoja kaipaan :)
Minulla on herttainen ja kaikin puolin muuten mukava työkaveri, mutta olen ruvennut välillä välttelemään häntä. Hänellä nimittäin on tapana puhua koko ajan. Hän avaa oman elämänsä ongelmia työajalla, ja tekee sen melko pitkän kaavan mukaan. Yhä uudelleen ja uudelleen. Jää jaarittelemaan, vaikka toinen on jo lähtöä tekemässä. Tuntuu niin vaikealta poistua tilanteesta. Töitä pitäisi jatkaa, mutta hän ei siitä niin tunnu välittävän. Oikeasti kiireessä olen vaan ollut hiljaa ja jatkanut hommiani. Todella kypsää.
Hänellä on myös erikoinen tapa alkaa puhumaan heti, kun joku tulee lähelle vaikka vaan hakemaan tavaran asiakkaalle. Hän rupeaa kertomaan siitä, mitä hän on tekemässä. Ihan kuin puhuisi ajatuksensa ääneen heti kun joku on kuunteluetäisyydellä.
Kerran toinen työkaveri sanoi hänelle napakasti, että nyt pitää palvella asiakkaat, hän kyllä kiltisti sen teki eikä näyttänyt suuttuvan. Minulta puuttuu sellainen kantti. Enää en halua mennä hänen kanssaan yhtäaikaa tauollekaan, koska hän ei vaan osaa olla hiljaa. Kertoo vaikka lapsensa asioista, jos on saanut häneltä viestin. Itse kaipaan sen tauon ajan joko aidosti dialogista keskustelua tai hiljaisuutta.
Kommentit (9)
Ja juuri tästä syystä en halua takaisin toimistoboomerien keskelle... Joutuu kuuntelemaan sitä flexaamista kuinka kävivät aurinkokenno-asuntovaunulla on Italiassa juomassa serkun luona viiniä samalla, kun pihaan asennettiin maalämpö, poraamalla tietty. Koiralla on myös ollut vatsakipuja.
Eivttu...
Mä en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka kuvittelee muuttavansa toisen ihmisen keskustelupalstalla. Luuletko siis, että tämä sun työkaveri lukee tämän viestin ja tajuaa että oho, toi ei pidä mun käytöksestä?
Aseta rajat tai välttele, eihän tuohon muuta ratkaisua ole.
Minulla oli toimistötöissä työkaveri, joka puhui kahvi- ja ruokatauoilla selän takana pahaa työtovereistaan ja pomostaan.
Se oli raskasta kuultavaa. Varmaan hän minustakin puhui silloin kun en ollut itse kuulemassa niitä juttuja.
Aloinkin sitten käydä eri aikaan kahvihuoneessa kuin hän. En halunnut pilata päivääni kuuntelemalla sitä negatiivista puhetulvaa.
Aidosti dialogiset keskustelut ovat kiinnostavia.
Yleensä puhekoneet ei suutu jos vaan ei mene heidän luokseen. Joskus kai voi jutella, mutta todella rasittavaa tuo on pidemmän päälle.
Olen joskus tällaiselle töissä sanonut, että minua ei kovin suuresti kiinnosta nämä asiat, mutta puhe jatkuu taas jossain vaiheessa.
Vielä pahempi oli työkaveri, joka toi työpaikalle kaikki naapurinsa vakavat sairaudet ja tragediat.
sinun pitää opetella sanomaan eikä jänöjusseilla siksi, ettet uskalla.
Ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen ulkopaikallissijalallatuksemme: "Työkaveri puhuu liikaa omasta elämästään työajalla... "
Voisiko joku kerrankin kertoa minullekin, miksi tuolla lallatuksella pilataan nykyään kaikki tekstit, ja miksi mitään muuta sijamuotoa ei enää käytetä? Tämä lienee jokin alle 40-vuotiaitten ikäluokkien "life-style" -kirjoitustapa? Saatteko te orgasmin tuosta lalal lala lallala lala lala lallallallallallalla - lala lallati lalla la la lallallaasta?
Aloittaja, näin tuon otsikon pitäisi olla: "Työkaveri puhuu liikaa omasta elämästään työaikana."
Ehkä olisi sekä itsellesi että yhteiskunnalle parempi jos et kävisi töissä lainkaan.
No vaihda työpaikkaa, jos ei kantti riitä keskustelemaan työkaverisi kanssa asiasta.