Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja yksinäisyys jos joku jaksaisi lukea?
10.12.2022 |
Olen tosi yksinäinen ja masentunut. Ikää minulla on 30-vuotta ja tätä jatkunut siitä 26-vuotiaasta pahana. Tällä hetkellä pystyn toimimaan autopilotilla eli hoidan työni, tulen kotiin ja romahdan sänkyyn. Joskus itkettää, toisaalta olo on melko tunteeton eli itkeminen ei aina onnistu. Mielessä on käynyt ajatukset että jos mä olen aina vaan ikäänkuin ulkopuolinen ja surullinen niin mitä edes teen täällä maan päällä?
Kommentit (14)
Vaikeita tunteita ja olisi hyvä voida puhua niistä jollekin. Työpsykologille, lääkärille tai jollekin luotettavaksi kokemallesi ihmiselle.
Tiedostat tilanteen, yritä tehdä asioita eri tavalla. Aloita pienesti: kävele töihin eri reittiä, lue kirjaa päivittäin muutama sivu tai mitä tahansa muuta, luo jotain pieniä rutiineja.
Toivon sinulle valoisampia aikoja, kirjoituksesi jotenkin kosketti ja tuntuu aidolta. Aitoja ihmisiä on harvassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti suosittelen avun hakemista. Useilla paikkakunnilla on terveyskeskuksessa mielenterveyspäivystys, jonne voi vain kävellä sisään ja jonottaa ilman ajanvarausta, pääsee keskustelemaan erikoissairaanhoitajan kanssa, joka osaa arvioida miten muuten sinua voisi auttaa. Työterveyden puolella taitaa ajanvarauksella olla mahdollinen vastaava palvelu.
Et ole yksin, mutta masennuksesta on vaikea rämpiä ylös yksin.
Kuulostaa tosiaan siltä, että olet masentunut. Masennus on sairaus, josta on mahdollista parantua. Yritä vielä kerätä voimia ja saada itsellesi apua esim. työterveyshuollon, terveysaseman tai jonkin mielenterveysyhdistyksen kautta. Voit myös soittaa johonkin auttavaan puhelimeen ja kertoa ajatuksistasi.
Älä ihmeessä luovuta vielä, vaikka siltä tuntuukin. Elämässä on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Joskus sitä vaan joutuu synkkiin vesiin eikä näe tulevaisuudessa mitään hyvää. Itsekin kärsin masennuksesta vuosia sitten ja mietin itsemurhaa päivittäin, mutta terapian ja ajan myötä elämään on tullut paljonkin toivoa ja iloa. Joskus myös saattaa tarvita lääkehoitoa, että pääsee pahimman yli. Ei kannata sitäkään pelätä.
Kuten aiemmatkin on suositelleet, hae apua. Masennuksesta voi päästä eroon oikealla avulla. Se voi olla lääkitys, psykologin kanssa juttelu tai mitä vaan. Et ole yksin. Tsemppiä!
Ei kannata jäädä yksin vatvomaan oloaan, vaan hakeudu terveyskeskukseen. Sieltä sinut
ohjataan psykologille tai psykiatrille.
Puhuminen jollekin luotettavalle aikuiselle tai ammattilaiselle helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että elämässäsi ei ole tai et koe itseäsi merkitykselliseksi. Kunhan jaksat voisit miettiä voisitko vaikka tehdä jotain auttamishommaa, kevyttäkin varmasti löytyy. Jotkut löytää merkityksellisyyttä uskonnosta tai perheestä. Jos ei ole sun juttu niin josko voisit ottaa kivan lemmikin jolle olisit tärkeintä maanpäällä!
Tee voimiesi mukaan joka päivä jotain mikä tuottaa sinulle iloa. Kiva tekeminen tuottaa kivoja ajatuksia!
Sulla on vielä niin paljon kaikkea mukavaa edessäsi. Joskus on vaikeampaa, mutta siitäkin on mahdollista päästä yli. Tsemppiä!
Mulla on masennus ja samantyyppisiä ajatuksia. Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös olen mieli maassa, maan alla, kuopassa syvälle kaivettuna. Mietin, että mitä hyötyä siitä on, jos puhuu jollekin. Lääkitystä en halua, koska se ei ole ratkaisu ja aiheuttaa lisää ongelmia. Terapiaan en pääse ennen kuin pitkien prosessien jälkeen, jos jaksaisin ensin ne prosessit. Puhuttuani lähtisin ulos ja miettisin, miten tuhlasin sairaanhoitajan aikaa yhtenä kymmenestä masentuneesta, jotka käyvät puhumassa synkkiä ajatuksiaan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Mä myös olen mieli maassa, maan alla, kuopassa syvälle kaivettuna. Mietin, että mitä hyötyä siitä on, jos puhuu jollekin. Lääkitystä en halua, koska se ei ole ratkaisu ja aiheuttaa lisää ongelmia. Terapiaan en pääse ennen kuin pitkien prosessien jälkeen, jos jaksaisin ensin ne prosessit. Puhuttuani lähtisin ulos ja miettisin, miten tuhlasin sairaanhoitajan aikaa yhtenä kymmenestä masentuneesta, jotka käyvät puhumassa synkkiä ajatuksiaan hänelle.
Hae sitä lääkitystä vaan. Hakisit kuitenkin fyysiseenkin sairauteen. Eihän se ratkaisu ole, mutta eivät ole minun syömäni sepelvaltimotaudin lääkkeetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös olen mieli maassa, maan alla, kuopassa syvälle kaivettuna. Mietin, että mitä hyötyä siitä on, jos puhuu jollekin. Lääkitystä en halua, koska se ei ole ratkaisu ja aiheuttaa lisää ongelmia. Terapiaan en pääse ennen kuin pitkien prosessien jälkeen, jos jaksaisin ensin ne prosessit. Puhuttuani lähtisin ulos ja miettisin, miten tuhlasin sairaanhoitajan aikaa yhtenä kymmenestä masentuneesta, jotka käyvät puhumassa synkkiä ajatuksiaan hänelle.
Hae sitä lääkitystä vaan. Hakisit kuitenkin fyysiseenkin sairauteen. Eihän se ratkaisu ole, mutta eivät ole minun syömäni sepelvaltimotaudin lääkkeetkään.
En halua lääkityksen aiheuttamaa tunteetonta ja entistäkin tyhjempää olotilaa enkä sen aloittamisen aiheuttamaa epätasapainoista olotilaa ja lopettamisen vieroitusoireita, ahdistusta, sähköiskuja päässä tai muuta outoa mitä mielialalääkkeet aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä myös olen mieli maassa, maan alla, kuopassa syvälle kaivettuna. Mietin, että mitä hyötyä siitä on, jos puhuu jollekin. Lääkitystä en halua, koska se ei ole ratkaisu ja aiheuttaa lisää ongelmia. Terapiaan en pääse ennen kuin pitkien prosessien jälkeen, jos jaksaisin ensin ne prosessit. Puhuttuani lähtisin ulos ja miettisin, miten tuhlasin sairaanhoitajan aikaa yhtenä kymmenestä masentuneesta, jotka käyvät puhumassa synkkiä ajatuksiaan hänelle.
Lääkitys on vain tukena. Ja sairaanhoitajan työtä on hoitaa potilaita.
Sairastin keskivaikean masennuksen 20 vuotta sitten. Ensimmäinen lääkäri määräsi neurolepteja joita en kunnolla koskaan syönyt. Tapasin nuorisopoliklinikka paremman lääkärin joka määräsi illalla väsyttävän masilääkityksen ja tarvittavana nukahtamislääkkeen.
Söin niitä vuoden kävin nuorten vertaisryhmässä, istuin puhumatta terapiassa ja koulun loppuun.
Vaikka se eka vaikea taival kesti viisi vuotta oikeaan hoitoon. Ei ole masista 22 vuoteen näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä julkiselta puolelta voi löytää jotain ymmärtäviä hoitajia joille puhua? Useimmat on nuoria ja elämässä ylipäätään melko kokemattomia.
ihmistä ei ole luotu elämään pitkiä aikoja siksi tulee masennus jossain kohtaa joka koittaa saada luopumaan elämästä.
Alue: Aihe vapaa
Aika samanlaisia ajatuksia itsellä :) Tunnen itseni jotenkin sivustakatsojaksi tässä maailmassa. Kävelen kaupppakeskuksessa mutten ole läsnä. Olen ilmaa. Jos joku pysäyttää minut kysyäkseen jotain, säikähdän.
Olen itse 26-vuotias ja ollut masentunut ainakin kuusi vuotta. Koko aika menee sinänsä paremmin, nykyään pystyn elämään masentuneena paremmin. Pystyn toimimaan robottina, ennen en.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, et ole yksin ajatustesi kanssa!