Aamutorkun ja aamuvirkun suhde

Eli minä aaamuvirkku ja mies aamutorkku. Mies käy viikolla eri kaupungissa 100km töissä joten väsyttää vk-loppuisin, mutta on kyllä aina ollut tuollainen. Aiheuttaa kyllä kinaa koska sitten on vähempi lasten elämässä "läsnä"

ja ihan hyvin toimii, kumpikin nauttii omista rauhallisista hetkistään. Eiköhän vanhana sitten rytmit osu kohdalleen, kun unentarve vähenee ja tulee päivätorkkujen tarve. :D

tällaisena aamutorkkuna ihmettelen sitä, että juuri meidän aamu-unisten pitäisi muuttaa rytmiä..



Muuten parisuhteessa täytyy vain etsiä sopiva kompromissi.

tälläkin hetkellä mies nukkuu ja ite oon jo levittäny aurinkorasvat ja oon valmiina lähtemään ottamaan aurinkoo, minne piti mennä yhdessä. oishan se kiva tosiaan joskus mennä samaan aikaan nukkumaan ja herätä aamulla yhdessä, mut minkäs teet kun toinen omistaa paremmat unenlahjat.

perustuu maatilatalousaikaan, jolloin piti työt tehdä päivänvalolla ja näin ollen kuului herätä sianpieremän aikaan.



Ne ajat ovat jo takana.



Tosiasia on, että aamuntorkkuja on ollut aina, ennen vain kaikki pakotettiin aamurytmiin.

pariskuntana toimii hienosti...



ukko saa illalla omaa aikaa ja minä aamulla, kun lapset oli pieniä, muistan, että suututti välillä, mutta nyt ei enää



toinen lapsista on muuten iltavirkku ja toinen aamu =)

tällaisena aamutorkkuna ihmettelen sitä, että juuri meidän aamu-unisten pitäisi muuttaa rytmiä..

Muuten parisuhteessa täytyy vain etsiä sopiva kompromissi.

aamuntorkuthan on vaan laiskoja kun mitkä! Meillä suvussa sellainen itseään tärkeänä pitävä ukko, joka nousee joka aamu kukonlaulun aikaan (ja jaksaa kans jauhaa tästä tosiseikasta) ja torkkuu sitten päivällä vähän väliä milloin keinutuolissa milloin sohvalla...

Meillä on niin päin, että minä olen illan virkku ja aamun torkku. Mies taas menisi ajoissa nukkumaan ja ajoissa heräisi myös.



Itse tunnen, että tästä aamutorkkumisesta olen saanut enemmän kuulla. Ja myös valvomisesta. Mutta kun itse saan parhainten iltasella aikaiseksi, eikä uni tule helposti, niin en halua aikaisemminkaan mennä nukkumaan. Jotenkin tuntuu, että aamuvirkkuus on jotenkin "hyväksytympää" ja hienompaa.



Mutta lasten jälkeen aamutorkkuus on mennyttä. Siinä mielessä, että enää ei voi kahdeksaa kauempaa nukkua, vaikka nukuttaisi. Ja usein joutuu jo seitsemältä heräämään. Se hyvä on, että kun mies on kotona, niin hän aamuvirkkuna yleensä lasten kanssa touhuaa ja laittaa aamupalat... ;)

Mutta edelleen mä valvon pitempään kuin mies.



Eikä aamutorkkuus ole enää ongelma, kun on lasten takia pakko nousta aikaisemmin. Luulisin, että jos olisin jatkanut kymmeneen asti nukkumista, niin ongelma tästä miehelle olisi kehkeytynyt, kun herää aina viimeistään seitsemältä. :/

samoin kaikki lapset ovat illanvirkkuja aamuntorkkuja. Eli ainakin meidän perheessä aamuntorkkuperimä on voimakkaampi. Ellei ole opittu ominaisuus. Mutta mun isäkin teki menestyksekkäästi kolmivuorotyötä 40 vuotta, kun taas äiti sammuu kuin sataman valo kello yhdeksän illalla... ja herää neljältä leipomaan.

Meillä suvussa sellainen itseään tärkeänä pitävä ukko, joka nousee joka aamu kukonlaulun aikaan (ja jaksaa kans jauhaa tästä tosiseikasta) ja torkkuu sitten päivällä vähän väliä milloin keinutuolissa milloin sohvalla...

Herää neljältä lukemaan lehteä ja juomaan kello viiden teen (huumoria!) ja ekat päivätorkut onkin sitten vedettävä ennen puoltapäivää. Ja parit lisää päivän mittaan. Ja sitten on mentävä kymmeneltä nukkumaan, ja muiden on oltava hiljaa, muuten nukkuminen ei suju. Mitään ei jaksa, mutta on mielestään sekä teräskunnossa että todella aikaansaava.

"Isäin oli aamu-uninen ja äitein oli iltauninen ja minä raukka tulin molempiin."

Sama kuvio oli vanhemmillanikin. Isä heräsi aikaisin ja meni aikaisin nukkumaan, äiti valvoi kahteentoista ja olisi halunnut nukkua pitkään.



Minä sitten perin oikeastaan pitkäunisuuden. Nyt lomalla olen järjestään nukkunut yli 9 tuntia vuorokaudessa, kun mies ei osaa nukkua seitsemää tuntia enempää.



Ja kyllä se on vaikeaa vieläkin. Olemme olleet aviossa 15 vuotta ja yhdessä asuneet sitäkin kauemmin. Mies nousee aikaisin ja haluaa tehdä päivän työt mahdollisimman aikaisin. Minä heräsin tänäänkin puoli kymmeneltä vasta ja heräily kestään hissuksiin tässä kahteentoista saakka. Työvireessä olen yleensä vasta iltapäivällä ja illalla.



Työpäivinä mun tietysti on pakko nousta aikaisin, samoin lapsen ollessa pieni minä olin se, joka nousi aikaisin lapsen seuraksi. Mutta luonnottomalta se tuntui.



Toivoisin tosiaan, että meitä aamutorkkujakin kunnioitettaisiin sen verran, ettei metelöitäisi, kun meillä vielä on uniaika. Minusta ei ole mikään pakko tehdä päivän töitä aamupäivän aikana.

mutta kun palaan työelämään ei enää toimi.



Molemmilla on paras aika vuorokaudesta klo 8-12 - minulla aamulla ja miehellä illalla. Ja tämä on kyllä aika per....stä ) :

Tutkimusten mukaan (ei ole linkkiä) tällaisissa perheissä toinen sopeutuu toisen rytmiin ajan myötä. Vahvempi pitää rytminsä. Well, jotta saisin edes joskus seksiä, olen sopeutunut mieheni rytmiin. Kun palaan työelämään, loppuu varmaan se vähä seksikin. Argh!



Tiedän perheen, jossa mies on aamuvirkku ja nainen aamuntorkku. Heillä toimii suhde ok.

Tuo on kyllä totta, sillä itsekin olen pikkuhiljaa vuosien aikana muuttunut enemmän iltavirkuksi (mutta en aamutorkuksi), ja silti herään aikaisin. Ja jotta saan seksiä, on itsenikin jaksettava valvoa hieman pidempään. Toisinaan se ärsyttää, koska en vaan jaksaisi aina valvoa ja herätä aikaisin...



Kyllähän tämä erilainen rytmi yleensä sujuu, toisinaan vaan kiukuttaa. Jos joskus saamme lapsia, katsotaan miten hoitovuorot silloin järjestetään :)



ap.

mutta minä tarvitsen unta 2-3 tuntia enemmän kuin hän, eli yleensä 9 tuntia. Olemme ratkaisseet asian niin, että minäkin herään yleensä kuudelta, luetaan yhdessä aamulehtiä, aamupala ja ollaan lapsen kanssa, joka herää yleensä kanssa kuudelta (ihan sama monelta on mennyt nukkumaan...).



Sitten minä painelen joskus puoli kasin maissa takaisin unille ja heräilen tuossa puoli kymmenen tai kymmenen aikaan. Näin siis viikonloppuisin yleensä...

Sama kuvio oli vanhemmillanikin. Isä heräsi aikaisin ja meni aikaisin nukkumaan, äiti valvoi kahteentoista ja olisi halunnut nukkua pitkään.

Minä sitten perin oikeastaan pitkäunisuuden. Nyt lomalla olen järjestään nukkunut yli 9 tuntia vuorokaudessa, kun mies ei osaa nukkua seitsemää tuntia enempää.

Ja kyllä se on vaikeaa vieläkin. Olemme olleet aviossa 15 vuotta ja yhdessä asuneet sitäkin kauemmin. Mies nousee aikaisin ja haluaa tehdä päivän työt mahdollisimman aikaisin. Minä heräsin tänäänkin puoli kymmeneltä vasta ja heräily kestään hissuksiin tässä kahteentoista saakka. Työvireessä olen yleensä vasta iltapäivällä ja illalla.

Työpäivinä mun tietysti on pakko nousta aikaisin, samoin lapsen ollessa pieni minä olin se, joka nousi aikaisin lapsen seuraksi. Mutta luonnottomalta se tuntui.

Toivoisin tosiaan, että meitä aamutorkkujakin kunnioitettaisiin sen verran, ettei metelöitäisi, kun meillä vielä on uniaika. Minusta ei ole mikään pakko tehdä päivän töitä aamupäivän aikana.

Aamen. Voi että on ihanaa kun ei tarvi nousta seitsemältä kun on lomaa! Se jos mikä on myrkkyä meikäläiselle.

Olen aamuvirkku. Jos joutuisin aamulla kyttäämään monta tuntia ukon heräämistä niin en kestäisi. En myöskään kestäisi jos "kopehtisi" hereillä vielä pitkään sen jälkeen kun itse menen nukkumaan. Ensiarvoisen tärkeä parivalinnassa on sama vuorokausirytmi. Jos siis mielii jotain tehdä yhdessä.

tällaisena aamutorkkuna ihmettelen sitä, että juuri meidän aamu-unisten pitäisi muuttaa rytmiä..

Muuten parisuhteessa täytyy vain etsiä sopiva kompromissi.

eikä ole koskaan herännyt hoitamaan lasten aamutoimia. Ehkä olisi reilumpaa, että hänkin välillä heräisi aamulla aiemmin ja hoitaisi osansa. Kun ei hänen kuitenkaan tarvitse iltaisin hoitaa lapsia yksin nukkumaan tms. Kyllä mun mielestä on ihan reilua lapsiperheessä, että myös se aamu-uninen ottaa osaa perheen aamurutiineihin edes muutaman kerran kuussa, ei varmaan ole liikaa vaadittu.

aiheuttaa närää vain seksissä. Mun ei tee mieli myöhään iltaisin ja sitten taas aamuisin olisin valmis milloin vaan. Mies taas mielummin harrastaisi seksiä myöhään illalla.