Uskotteko että koirilla (tai ylipäätään lemmikeillä) on kyky vaistota / aistia asioita, joita emme ymmärrä?
Lähipiirissäni on koira (amerikan akita / great), jota aina silloin tällöin hoidan. Tähän eläimeen liittyen sattui erikoinen tilanne. Rodun tuntevat tietävät, että rodulle tyypillistä on että eläimellä on tarkka "sisäpiiri", eikä kyse ole seurakoirasta. Tällä yksilöllä on vielä erityisen tarkka sisäpiiri, eikä se esimerkiksi pidä siitä, että joku vieraampi ihminen lähestyy tai silittää, mieluummin se pyrkii lähestyjästä poispäin. Meitä läheisiään se rakastaa sitäkin enemmän.
Poikaystäväni perheessä oli kultainennoutaja, jonka perhe otti pentuna lasten asuessa vielä kotona. Koira oli hänelle silti erittäin tärkeä. Hiljattain se kuitenkin jouduttiin nukuttamaan vanhuuden mukana tulleen parantumattoman sairauden vuoksi.
Poikaystäväni oli äärettömän surullinen tullessaan luokseni tapahtuneen jälkeen. Olin pihalla hoitokoirani kanssa, tulossa lenkiltä. Akita ja poikaystäväni tapasivat ensimmäistä kertaa, eikä koira yleensä koskaan lähesty vieraita ihmisiä tai ole kiinnostunut rapsutteiluista kuin meiltä lähi-ihmisiltä. Istuin pihapenkille ja poikaystäväni tuli viereeni. Ennen kuin ehdimme vaihtaa sanaakaan tuli akita poikaystäväni luo ja laski suuren päänsä tämän syliin nojaten häneen. Poikaystäväni laski kätensä koiran pään päälle ja koira sulki silmänsä.
Seurasin tapahtumaa ällistyneenä. Kerroin siitä myös koiran omistajille, jotka eivät olleet uskoa korviaan. Olimme kaikki hyvin liikuttuneita ja jotenkin halusimme uskoa, että koira aisti toisen surun ja halusi lohduttaa?
Kommentit (18)
Tottakai eri eläimillä on erilaisia aisteja. Esimerkiksi monet linnut ja hyönteiset näkevät sellaisia valon aallonpituuksia, joita ihmiset eivät näe paljaalla silmällä, ja koirat pystyvät kuulemaan ääniä, joita ihmiset eivät kuule. Mitään yliluonnollista tai maagista siinä ei tietenkään ole.
Ei ne mitään "vaistoa". Niillä on paremmat aistit ja ihan kohtalaisen hyvät hoksottimet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne mitään "vaistoa". Niillä on paremmat aistit ja ihan kohtalaisen hyvät hoksottimet.
Sekä myötäelämisen kykyä tietty.
Jos olet tuntenut poikaystäväsi pidempään kuin toissapäivästä, on haju koiralle tuttu ja sen mukana ihminenkin melko vahvasti, vaikka eivät olekaan aikaisemmin fyysisesti tavanneet. Ja kun sinä, koiralle tärkeä ja luotettava ihminen, koet tarpeelliseksi lohduttaa poikaystävääsi, koira ottaa mallia. Koirat kyllä tuntevat empatiaakin myös ihmisiä kohtaan.
Kyllä niillä on. On omakohtaisia kokemuksia, liian pitkiä täällä kerrottaviksi.
Mä sain itkukohtauksen kerran aika yllättäen (asia sinällään oli iloinen, ei surullinen) meidän koira syöksyi nuolemaan mun kasvoja ja kiipesi syliin. .ei normaalisti viihdy sylissä yhtään, viereen kyllä tulee mutta ei syliin. Että kait se jotenkin siihen mun tunnetilaan reagoi, en yleensä juurikaan itkeskele..
Todellakin on, tästä on ihan tehty monia tutkimuksia ja koitettu selvittää vaikka mitä.
Niitä tarinoita on vaikka millä mitalla että koira pystyy aavistaa omistajan kotiintulonkin kilometrien päästä, vaikka omistaja tulisi ihan random aikoihin yms.
Kyllä eläimet aistivat energioita ja tunteita. Kun minun toinen kissani kuoli, se jäljellejäänyt lohdutti minua olemalla koko ajan lähelläni kun olin surullinen
Kaikki koiran omistajat tunnistavat tämän, luulen. Ainakin useimmat. On ne semmoisia kavereita:-)
Koirat aistii todella paljon asioita ympäriltään
Enemmänkin uskon, että koira vaistoaa sen "lähipiirinsä" olotiloja äärettömän hyvin. Meillä koira esimerkiksi regoi perheen painajaisiin hermostumalla ja vaikuttamalla pelokkaalta ja saattaa hermostuneena räksyttää ovelle, mennä sängyn alle piiloon, juoksennella korvat luimussa huoneesta toiseen tmv. Tätä melkein 10v seuranneena olen aika varma, että se vain tarkemmalla kuulollaan ja nenällään aistii pelon ihmisen kehossa tapahtuvista asioista/likehdinnästä jne. mitä ihminen ei välttämättä omilla aisteillaan havaitse ja mukailee lauman tunnetta.
Sinun tapauksessa koira varmaankin enemmänkin aisti ja mukaili sinun olotilaasi, mitään omia lohdutusaikeita sillä tuskin oli eikä varmaan välittänyt siitä vieraasta ihmisestäkään vaan meni ns. johtajan mukana. Eli periaatteessa tämä on sitä herkempää aistimista ja vaistoamista, mutta se on varsin tyypillistä tällaiselle laumaeläimelle.
En usko, että se akita sentään ymmärsi mistä oli kyse/vanha koira kuollut. Koira kyllä varmasti tunnistaa ihmisen surun, mutta ei tuo akita varmaan olisi lähtenyt ketään ihan vierasta lohduttamaan jos et olisi näyttänyt mallia ja tosiaan haissut poikaystävältäsi iät ajat.
Meidän perheen koira masentui ihan huolella kun meidän perhe hajos aikoinaan, siitä tuli ihan apaattinen eikä sitä kiinnostanut oikein mikää.. Sitte alkoi sen jälkeen sairastelemaan myös ja lopulta menehtyi. Ikävä on välillä.
Jos oma koira ei ole vastaavalla tavalla itseäni koskaan lohduttanut, tarkoittaako että sillä ei ole samanlaista kykyä aistia suruani, vai onko se ihan vaan kusipää?
Vierailija kirjoitti:
Jos oma koira ei ole vastaavalla tavalla itseäni koskaan lohduttanut, tarkoittaako että sillä ei ole samanlaista kykyä aistia suruani, vai onko se ihan vaan kusipää?
Kielenkäytöstä päätellen ei ole vaan tuntee sut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma koira ei ole vastaavalla tavalla itseäni koskaan lohduttanut, tarkoittaako että sillä ei ole samanlaista kykyä aistia suruani, vai onko se ihan vaan kusipää?
Kielenkäytöstä päätellen ei ole vaan tuntee sut.
Ehkä meidän huumorintajut ei kohtaa. Voisin yrittää selittää että suurin osa jutuista sarkasmia, mutta onko kaikki selitettävissä 10v. jälkeen...
Narsistin toiveajattelua. Koira on ihmisen korvike, harha, jossa epämiellyttävä ihminen kuvittelee olevansa hyväksytty ja haluttu.