Miksi en saanut omia unelmiani toteutettua tässä elämässä?

Koska et yrittänyt tarpeeksi kovasti, vaan luovutit heti pienimmästä vastoinkäymisestä.

Minä sain kodin ja perheen. Siinä on tarpeeksi henkisen sairauden huomioonottaen.

Ymmärrän, mutta on niitä kiitollisuudenkin aiheita, sittenkin.

Komppaan.

Mitä unelmia sulla sitten oli?

sentään tiedät unelmas, mulla ne vaihtuu vähän väliä

Tiedät siis kuolinpäiväsi ennakkoon. Creepy...

Halusin matkailualalle en päässyt. Lentoemäntä tai opas tms.

Halusin komean miehen, en saanut.

Nää nyt ainakin olisin halunnut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Halusin matkailualalle en päässyt. Lentoemäntä tai opas tms.

Halusin komean miehen, en saanut.

Nää nyt ainakin olisin halunnut.

Ap

Perusta oma matkailualan yritys. Menestyvänä yrittäjänä voit saada myös sen komean miehen.

En mäkään saanut omakotitaloa. En edes pientä mökkiä. Enkä työpaikkaa. Lyhyitä pätkiä vain ja sitten en enää niitäkään. Ja mä olen aina ollut hyvin uraorientoitunut ja kunnianhimoinen. Työttömäksi jääminen on ollut syvä kärsimys ja häpeän olemassaoloani ja epäonnistumistani.

Unelmien toteutus vaatii työtä ja panostamista. Pelkkä halu ja vaatimus ei siihen asiaan auta

Itselläkin olisi unelmissa perhe mutta olen matalapalkka alalla töissä ja ulkonäöltä ruma niin en naisille kelpaa ja en voi perhettä saada. Miten kun kuuluu jäädä yksin ja lapsettomaksi jos nainen ei pääse hyötymään tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Unelmien toteutus vaatii työtä ja panostamista. Pelkkä halu ja vaatimus ei siihen asiaan auta

Kun ei sitä jaksamista ollut ja olin tyhmä enkä yrittänyt uudestaan huonon kokemuksen jälkeen. Kukaan ei tsempannut koskaan kotona nuorena.

Ap

Paikallisessa joulukeräyksessä joku toivoi uusinta pleikkaria ja eikös kukkahattutädit olleet sitä mieltä, että köyhälle lapselle kuuluu toiveet ja unelmat siinä missä muillekin. Alkoi yritysten pommittaminen, että kuka ostaa sen, pitäähän lapsen pelikone saada. Totesin kyselijöille, että ei ole omillakaan lapsilla vastaavaa laitetta, koska unelmat ja toiveet ei keskiluokkaisen yrittäjän perheessä toteudu yhtään sen helpommalla kuin köyhilläkään. Olen kuulemma itsekäs ja pihi, jos en halua tarjota köyhälle jouluiloa. Töihinmenoa ei vanhemmille kuulemma voi ehdottaa, koska lapset (6kpl) tarvitsevat molemmat vanhemmat kotona. Ehkä se on sitten heidän unelmansa, jonka ovat toteuttaneet täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tsempannut koskaan kotona nuorena.

Ap

Tuossa on ongelmasi. Syyttelet menneisyyttä ja jotain tsemppauksen puutetta nykyisistä ongelmistasi. Voit aivan hyvin kääntää katseen tulevaan ja tsempata itseäsi. Niin on tehnyt monet muutkin huonoista oloista ponnistaneet.

Turha ap:n kaltaista ihmistä on tsempata ja neuvoa. Jotkut haluaa olla koko ikänsä katkeria ja valittaa, ei niille voi minkään.

Mulla on uusi unelma josta en ole varma ja en ajattele sitä kovin useasti kun en tiedä onko se unelma vai vaan joku mielikuva. Haluaisin ehkä kosmetologiksi. En tiedä kyllä ammatista yhtään mitään. Varmaan pitäisi yrittäjäksi ryhtyä ja en haluaisi sitä tehdä tässä kaupungissa. Koska tänne liittyy niin paljon huonoa energiaa. Oon vaan jo aika vanha ja tällä hetkellä eläkkeellä.

Ap

Jos et mitään muuta voi muuttaa kuin asennettasi, tee se. Tee se jo tänään. Kun alat ajattelemaan positiivisesti ja kiinnittämään huomion positiivisiin asioihin, niitä alkaa tapahtumaan yhä enemmän. Negatiiviset voi ohittaa olankohautuksella eikä niihin tarvitse jäädä kärvistelemään.

Oon lisäksi huonokuntoinen tällä hetkellä. Oon sille tekemässä jotakin mutta hidasta on. Harmittaa että oon tähän kuntoon itseni saanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kodin ja perheen. Siinä on tarpeeksi henkisen sairauden huomioonottaen.

Minä en, koska mt-ongelmat lapsuudenperheen päihde- ja mielenterveyshelvetin seurauksena. Ymmärrän ap:ta. On raskasta kun joutuu keksimään kaikki unelmansa uusiksi. Varsinkin, jos ei ole ketään tukena.