Miksi en saanut omia unelmiani toteutettua tässä elämässä?

Jaa-a. Tein 3v töitä sen eteen että pääsen opiskelemaan alalle jolle haluan. Opiskeluaikana otin vastaan kaikki nekin hommat mitkä muille ei kelvannut. Valmistuttuani tein ympäripyöreitä päiviä 3v että saisin kokemusta ja vakiduunin. Nyt on vakityöpaikka hyvillä lisillä.

Kukaan ei ole koskaan omasta lähipiiristä sanonut että hyvin tehty, hienosti jaksoit, hyvin menee. Ei sillä, suomalaisten piirteisiin ei kuulu ylenpalttinen muiden tukeminen ja kannustaminen.

Haluatko oikeasti matkailualalle ja komean miehen? Kertomasi perusteella tuntuu vain haaveiluhaahuilulta eikä intohimolta jota kohti eletään. Matkata voi muillakin aloilla tai harrastuksenaan ja komean miehen naama on äkkiä tylsä jos ei muuten ole kemiaa. 

Siis ihmettelen miten niin monia ärsyttää tää mun viestiketju? Kun masentuneena ne ajatukset on niitä negatiivisia ja kiertää kehää ym ei sitä vaan pysty helposti muuttamaan ja tsemppaamaan itseänsä. Tällä hetkellä kuitenkin yritän. Ja sekään ei riitä vaan pitäisi heti parantaa itsensä. Huomaa että kommentoijille ei juurikaan ole mitään käsitystä masennuksesta, pitkäkestoisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin olisi unelmissa perhe mutta olen matalapalkka alalla töissä ja ulkonäöltä ruma niin en naisille kelpaa ja en voi perhettä saada. Miten kun kuuluu jäädä yksin ja lapsettomaksi jos nainen ei pääse hyötymään tarpeeksi

Nuo sinun hyötymispuheet ja vainoharhainen ajattelu on pariutumisesi todellinen este. Mene Prismaan ja katso kaikkia rumia ja köyhiä miehiä joilla on parisuhde. En tiedä voiko sinua auttaa. Terapia vaatii itsereflektiokykyä ja jonkinlaista älyä onnistuakseen. Mutta kannattaa silti yrittää. Omin voimin et tuosta pääse eteenpäin niin kuin ei kukaan muukaan. Omiin päähänpinttymiin jumiutunut ihminen tarvitsee ulkopuolista inputtia pystyäkseen näkemään maailman uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmettelen miten niin monia ärsyttää tää mun viestiketju? Kun masentuneena ne ajatukset on niitä negatiivisia ja kiertää kehää ym ei sitä vaan pysty helposti muuttamaan ja tsemppaamaan itseänsä. Tällä hetkellä kuitenkin yritän. Ja sekään ei riitä vaan pitäisi heti parantaa itsensä. Huomaa että kommentoijille ei juurikaan ole mitään käsitystä masennuksesta, pitkäkestoisesta.

Ap

Edellisellä sivulla et maininnut olevasi masentunut, siellä syytit tyhmyyttäsi, kannustuksen puutetta, korkeaa ikääsi ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmettelen miten niin monia ärsyttää tää mun viestiketju? Kun masentuneena ne ajatukset on niitä negatiivisia ja kiertää kehää ym ei sitä vaan pysty helposti muuttamaan ja tsemppaamaan itseänsä. Tällä hetkellä kuitenkin yritän. Ja sekään ei riitä vaan pitäisi heti parantaa itsensä. Huomaa että kommentoijille ei juurikaan ole mitään käsitystä masennuksesta, pitkäkestoisesta.

Ap

Edellisellä sivulla et maininnut olevasi masentunut, siellä syytit tyhmyyttäsi, kannustuksen puutetta, korkeaa ikääsi ym.

Ekassa viestissä kyllä mainitsin mt ongelmista

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmettelen miten niin monia ärsyttää tää mun viestiketju? Kun masentuneena ne ajatukset on niitä negatiivisia ja kiertää kehää ym ei sitä vaan pysty helposti muuttamaan ja tsemppaamaan itseänsä. Tällä hetkellä kuitenkin yritän. Ja sekään ei riitä vaan pitäisi heti parantaa itsensä. Huomaa että kommentoijille ei juurikaan ole mitään käsitystä masennuksesta, pitkäkestoisesta.

Ap

Edellisellä sivulla et maininnut olevasi masentunut, siellä syytit tyhmyyttäsi, kannustuksen puutetta, korkeaa ikääsi ym.

Ekassa viestissä kyllä mainitsin mt ongelmista

Ap

Mt ongelma ei ole sama asia kuin masennus.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmettelen miten niin monia ärsyttää tää mun viestiketju? Kun masentuneena ne ajatukset on niitä negatiivisia ja kiertää kehää ym ei sitä vaan pysty helposti muuttamaan ja tsemppaamaan itseänsä. Tällä hetkellä kuitenkin yritän. Ja sekään ei riitä vaan pitäisi heti parantaa itsensä. Huomaa että kommentoijille ei juurikaan ole mitään käsitystä masennuksesta, pitkäkestoisesta.

Ap

Ei ikinä kannata ottaa itseensä muiden kommenteista, varsinkaan anonyymipalstan. 

Lähtökohtaisesti ihmiset eivät osaa "tsempata" masentuneita oikein, jos aihe ei juuri heitä itseään kosketa ja myöskin siksi kun toisia kannustaa eri sanat kuin toisia. Masentuneen ykkösnostaja suosta on masentunut itse. Ei ihmiset tiedä auttaako suosta ylös saamiseksi paremmin piiska vai suklaa. Vai onko kummastakaan apua, jos suossa istuu masentunut joka ei tunne piiskaa eikä näe suklaata.

Ihan ensimmäisenä ja tärkeimpänä: pyri eroon katkeruudesta.

Koska paha olo tihkuu ulos syyttävinä tai mollaavina kommentteina tai vahingonilona, katkeran lähellä on vaikea olla. Hän ikään kuin ui omassa happamessa liemessään. Katkeruus myrkyttää suhteet toisiin.

Tarkista asenteesi ja suhtautumisesi elämään. Jos päätät rypeä kurassa saat sen toki tehdä, vielä jos kerran  siitä nautit kuten vaikuttaa olevan.

Tämä on yllättävän yleinen asenne. Jotenkin kummallisesti marttyriksi heittäytyminen on monelle nautinnollista. En ymmärrä.

Niin ja muista että aina ja kaikkialla kaikki on jonkun muun syytä. Olet uhri, nyt ja aina.

Ei useimmat saa. Varsinkaan jos ne unelmat ei ole kovin arkisia. Kuten nyt tuo sinun, että olisi pitänyt saada nimenomaan komea mies. Suurin osa saa ulkoisesti ihan tavallisen miehen niistäkin, jotka miehen saa. Itselläni taas oli esim. haave tulla kirjailijaksi, ja eihän suurin osa kirjoittelijoista ikinä oikeasti menesty, ja niin kävi mullekin. Jos haaveet olisi arkisempia, niin olisi todennäköisempää ne saada.

Niin, itse en ole saanut elämässäni oikein mitään mistä haaveilin, ikää jo 50, mutta olen tyytyväinen elämääni silti. Haaveissa tosiaan oli se kirjailijanura, puoliso ja pari lasta, omakotitalo, matkustelua ja ehkä ulkomailla talvet asumista. Kirjailutouhuista ei tullut mitään ja olen tehnyt ihan eri alan töitä sitten ikäni. Miestäkään en koskaan löytänyt enkä alkanut sitten yksin lapsiakaan tekemään. Ja koska pk-seudulta on haastavaa keskituloisena sinkkuna taloja ostella, asun edelleen aso-rivarissa. Matkoilla tuli käytyä vähän, mutta totesin etten tykkää yksin matkustelusta, se on liian yksinäistä, kaikki ne illat hotellilla. Mutta mä olen silti tosiaan ihan tyytyväinen elämääni, onpahan kumminkin työpaikka, olen terve, on asunto vaikkei sitten omistusasunto olekaan, ei tarvitse jatkuvasti kituuttaa rahasta vaan se riittää ihan hyvään arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin olisi unelmissa perhe mutta olen matalapalkka alalla töissä ja ulkonäöltä ruma niin en naisille kelpaa ja en voi perhettä saada. Miten kun kuuluu jäädä yksin ja lapsettomaksi jos nainen ei pääse hyötymään tarpeeksi

Toisaalta valtaosa rumista ja matalapalkkaisista miehistä on parisuhteessa ja heillä on perhe, silti vaikka tosiaan todennäköisemmin jääkin perheettömäksi kuin komeampi ja parempipalkkainen mies. Sama se on naisillakin, paitsi että meillä ei edes hyvä palkka auta. Itse olen myös ruma, ja en löytänyt koskaan miestä itselleni, nyt on jo lapsentekoikä ohi. Mutta mitäpä siitä, elämää voi elää ihan hyvää ilmankin puolisoa ja lapsia. Olen sitten keskittynyt nautiskelemaan vapaudestani.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Tein 3v töitä sen eteen että pääsen opiskelemaan alalle jolle haluan. Opiskeluaikana otin vastaan kaikki nekin hommat mitkä muille ei kelvannut. Valmistuttuani tein ympäripyöreitä päiviä 3v että saisin kokemusta ja vakiduunin. Nyt on vakityöpaikka hyvillä lisillä.

Kukaan ei ole koskaan omasta lähipiiristä sanonut että hyvin tehty, hienosti jaksoit, hyvin menee. Ei sillä, suomalaisten piirteisiin ei kuulu ylenpalttinen muiden tukeminen ja kannustaminen.

Haluatko oikeasti matkailualalle ja komean miehen? Kertomasi perusteella tuntuu vain haaveiluhaahuilulta eikä intohimolta jota kohti eletään. Matkata voi muillakin aloilla tai harrastuksenaan ja komean miehen naama on äkkiä tylsä jos ei muuten ole kemiaa. 

En ole ap, mutta mulla ongelma on ollut juuri tuo että mun haaveet on ollut aina sellaista haaveilua, ei riittävän vahvoja että olisin oikeasti alkanut tekemään jotain niiden eteen, ainakaan pitkäjänteisesti. Esim. halusin kovasti olla muusikko, koska isäni on rock/jazzkitaristi. Hän on menestynyt, minä en. Syyt on aika selvät. Hän pikkulapsesta asti eli ja hengitti musiikkia, opetteli soittamaan monia soittimia, soitti jo teininä bändeissä, opiskelikin musiikkia. Minä taas olen ollut laiska harjoittelemaan, liian epäsosiaalinen bändikuvioihin, opiskelin ihan muuta alaa (kuivaa, mutta "järkevää" turvallista alaa jolta löytyy töitä aina), ja kas kummaa, ei ole muusikonura auennut. Se ei ollut mulle oikeasti intohimo se musiikki, vain joku epämääräinen haahuiluhaave, että olisi cool olla taitelija, se elämäntapa kiinnosti ja luovuus yms.

No sulla sentään oli ja on haaveita. Mä en vielä 46-vuotiaanakaan yhtään tiedä mitä isona haluaisin. Olen vaan ajelehtinut päivästä ja vuodesta toiseen, ihmettelen mitä haluaisin oikein tehdä. En ole sitä tosiaan vieläkään keksinyt. 

Eihän ap ole tehnyt mitään unelmiensa eteen. Luuleeko niiden toteutuvan itsekseen?

Itse olen ollut koko elämäni vanhempieni talutushihnassa. He ovat aina määräilleet elämästäni. Se on ihan ok, kun on lapsi (ja nuori), mutta se, että puututaan aikuisen ihmisen (37) asioihin, tökkii todella paljon.

Eivät arvosta minua yhtään, eivätkä pidä aikuisena ihmisenä. Omat unelmat ja tavoitteet on aina pitänyt pistää sivuun. Olen ollut liian kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut koko elämäni vanhempieni talutushihnassa. He ovat aina määräilleet elämästäni. Se on ihan ok, kun on lapsi (ja nuori), mutta se, että puututaan aikuisen ihmisen (37) asioihin, tökkii todella paljon.

Eivät arvosta minua yhtään, eivätkä pidä aikuisena ihmisenä. Omat unelmat ja tavoitteet on aina pitänyt pistää sivuun. Olen ollut liian kiltti. 

En ihan ymmärrä, miten aikuinen ihminen voi olla vanhempien talutushihnassa? Voihan ne yrittää puuttua elämääsi, mutta kun olet aikuinen itsenäinen ihminen, voit pistää sellaisen touhun poikki. Puolustaa itsemääräämisoikeuttasi, ja tarvittaessa tehdä selväksi että olet valmis katkaisemaan heihin välit kokonaan, elleivät he hyväksy sinua tasavertaisena aikuisena ihmisenä, joka tekee itse oman elämänsä päätökset.

Syytä miestä. 

Se ei saanut laitettua edes pihvejä jääkaappiin, vaikka laitoit tekstarin.

Ja söi vielä lasten vanukkaatkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut koko elämäni vanhempieni talutushihnassa. He ovat aina määräilleet elämästäni. Se on ihan ok, kun on lapsi (ja nuori), mutta se, että puututaan aikuisen ihmisen (37) asioihin, tökkii todella paljon.

Eivät arvosta minua yhtään, eivätkä pidä aikuisena ihmisenä. Omat unelmat ja tavoitteet on aina pitänyt pistää sivuun. Olen ollut liian kiltti. 

Ihme vätys. Tuon takia "kilttejä" kartetaan, toi ei ole kiltteyttä vaan lapsellisuutta ja laiskuutta. Heivaa ne vanhemmat elämästä jos eivät osaa olla sekaantumatta.

elämä on pskaa enimmäkseen. pitää olla joko rikas tai hyvännäköinen päästäkseen ns.mukaan elämään.itse juon enään alkoholia niin kauan että elämä loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on uusi unelma josta en ole varma ja en ajattele sitä kovin useasti kun en tiedä onko se unelma vai vaan joku mielikuva. Haluaisin ehkä kosmetologiksi. En tiedä kyllä ammatista yhtään mitään. Varmaan pitäisi yrittäjäksi ryhtyä ja en haluaisi sitä tehdä tässä kaupungissa. Koska tänne liittyy niin paljon huonoa energiaa. Oon vaan jo aika vanha ja tällä hetkellä eläkkeellä.

Ap

Minkä ikäinen olet?

Siis nämähän on ihan mitättömiä ongelmia, kuka tahansa pääsee amikseen ainakin kosmetologiksi. Luulin että tässä haikaillaan tyyliin 50 vuotiaana lääkärin uraa, joka jäi saamatta tai lapsia tms. Aivan turhaa ulinaa ap. Hakemusta vaan aina kun amiksessa haku.