Lue keskustelun säännöt.
Kerroin juuri miehelleni, etten halua luovuttaa elimiäni kuolemani jälkeen
01.08.2010 |
Myös mieheni kertoi ettei hänkään halua. Voimmeko ilmaista kantamme jonnekin terveydenhuollon rekisteriin, jotta tahtoamme noudatettaisiin jos niin ikävästi kävisi että aivokuolleena joskus olisimme ja elinluovutuksen mahdollisuutta pohdittaisiin? Oma päätökseni on vakaan harkinnan tulos. En koe sitä itsekkääksi, sillä minulla on siihen eettiset, uskonnolliset syyt, joita en tässä lähde tarkemmin erittelemään. Lakihan muuttui puolisen tuntia sitten.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/elinluovutuksia_koskeva_laki_muut…
Kommentit (17)
ja allekirjoittakaa se ja pyytäkää todistajat. Sen voi pyytää laitettavaksi potilaspapereihin ja antaa säilytettäväksi sukulaisille. Ja jos vielä puhutte mielipiteestänne suvulle, ei asiassa ole mitään epäselvää.
Elimiä ei mennä ottamaan sellaiselta, joka vastustaa. Tulevaisuudessakaan ei tulla irrottamaan elimiä jos omaiset vastustavat, vaikka vainajan mielipidettä ei tiedettäisi. Näin uskon. Lääkärit eivät halua rettelöidä omaisten kanssa tällaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja allekirjoittakaa se ja pyytäkää todistajat. Sen voi pyytää laitettavaksi potilaspapereihin ja antaa säilytettäväksi sukulaisille. Ja jos vielä puhutte mielipiteestänne suvulle, ei asiassa ole mitään epäselvää. Elimiä ei mennä ottamaan sellaiselta, joka vastustaa. Tulevaisuudessakaan ei tulla irrottamaan elimiä jos omaiset vastustavat, vaikka vainajan mielipidettä ei tiedettäisi. Näin uskon. Lääkärit eivät halua rettelöidä omaisten kanssa tällaisesta asiasta.
mielestäni tämä asia ei kuulu heille. Heillä on lisäksi erilainen vakaumus kuin minulla ja miehelläni ja ilmoitukseni voisi herättää heissä hämmästystä ja vastustusta. En edes luota siihen, että he tosipaikan tullen kertoisivat lääkärille vakaumuksestani, koska ovat jyrkästi eri mieltä kuin minä. Olisi mielestäni hyvä, jos olisi jonkin rekisteri, johon helposti saisi ilmoitettua tahtonsa tämän asian suhteen.
ap
Toki mikään pakko ei ole luovuttaa, mutta tiedätkö edes milloin on mahdollista ottaa luovvutuselimiä?
Toki mikään pakko ei ole luovuttaa, mutta tiedätkö edes milloin on mahdollista ottaa luovvutuselimiä?
vakaumuksesta, mikä ei ole sama asia kuin uskonto.
Kun jehovantodistaja tulee sairaalaan, hänellä on mukana paperi, jossa lukee hänen tahtonsa olla saamatta verituotteita allekirjoituksineen. Se laitetaan potilaspapereihin ja sen olemassaolo kyllä huomataan. Ainoastaan alaikäisen ollessa kyseessä voidaan joutua toimimaan vastoin potilaan tahtoa.
En ymmärrä, miksi sukulaisenne haluaisivat ehdoin tahdoin repiä teiltä sisuskalujanne. Mutta voithan tehdä aloitteen siitä, että potilasjärjestelmiin voitaisiin tehdä jokin merkintä suhtautumisesta elinten irrotukseen.
Kannattaa muistaa että elinluovuttajaksi kelpaat ainoastaan jos olet aivokuollut eli elintoimintosi jatkuvat hengityskoneen ja kenties nesteytyksen ja sydämen ja munuaisten toimintaa ylläpitävien lääkkeiden avulla. Aika moni sairaalassakin kuolleista saa kuolla rauhassa, hänet vain löydetään menehtyneenä eikä kuolleelta voi ottaa elimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä edes ajattele, että joskus voivat olla sen luurin päässä elimiä hartaasti rukoilemassa.
Kerrohan mulle, mikä uskonto elintenluovutuksen kieltää? Toki mikään pakko ei ole luovuttaa, mutta tiedätkö edes milloin on mahdollista ottaa luovvutuselimiä?
Tämä on uskonnolliseen vakaumukseen sitoutuneen omatuntoni pohjalta tehty päätös. Olen kristitty. Enempää en asiaan kommentoi, koska en lähde väittelemään asiasta. Ymmärrän hyvin, että joku toinen saman uskonnon edustaja tekee omatuntonsa pohjalta erilaisen ratkaisun. Se on minusta aivan hyväksyttävää. Minusta on tärkeintä, ettei tee vastoin omatuntoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä sä sitä maksaasi pihtaat?
Vai että kristitty vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää.
Todella itsekästä mutta sehän on uskovaisten tavaramerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko arvata, että alkuperäisen kenelläkäään läheisellä ei ole siirtoelintä ja sen tuomaa jatkoaikaa elämässä? Harvoin tuolaisia eettisiä ja uskonnollisia syitä varmaan syntyy omassa päässä, jos on nähnyt, että joku elämä saa jatkoaikaa?
Itsellä on lähipiirissä siirrännäinen ja kiitän sitä kolariin (?) joutunutta tämän tästä!
Noinko kuvittelet?
Maailma pyöriikin vaan oman napani ympärillä!
Kai tässä nyt jokanen saa päättää mitä omalle kropalle tapahtuu!
Minusta on hyvä että hälläväliä ihmiset on luovuttajia ja asia tarttee erikseen kieltää. Näin saadaan enempi luovuttajia koska ne passiiviset ihmiset jotka ei jaksa hankkia elinluovutuskorttia muuttuu luovuttajiksi ja me jäädään vähemmistöön jotka ei halua.
Se ei jää enää pois toisilta jos joku vastustaa.
Ja siitä tulee hyöty jos passiiviset taas saadaan luovuttajiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vastaavalla tavalla ajattelevat uskovat tarvitsevansa niitä elimiä sitten siellä taivaan paratiisissa, he kun uskovat RUUMIIN ylösnousemukseen.
Minulle ainakin ihan käsittämätön ajatus, mutta jokainen tyylillään...
mutta lakimuutos on ihana, kohta ystävänikin varmaan saa kauan odottamansa munuaisen.
Mäkin voin varmaan repiä vuodesta 1987 lompakossa pitämäni elintenluovutuskortin.
ovatko omat elimet terveitä? Entä jos ilmoitan, että elimiäni saa käyttää kuolemani jälkeen mutta niissä onkin jokin vika, joka ei näy päällepäin ja jota ei ole diagnosoitu, kun olen ollut elossa? Sitten se vastaanottaja saa viallisen varaosan.
että kerrankin tuli järkevä laki voimaan! Minut saa pilkkoa vaikka tuhannen päreiksi kuoleman hetkellä, jos siillä pelastetaan yksikin sairas lapsi tai aikuinen! Ei oo enää multa pois enkä elimiöni tarvitse mihinkään, kun pötkötän montussa.