Onko työttömänä oleminen oikeasti niin hohdokasta mitä tämä palsta antaa ymmärtää?

Onko sillä yhtään mitään väliä? Vain alle kymmenesosa avoimista työpaikoista palkkaa työttömän pois tukia nauttimasta.

Kyllähän niillä rahoilla sikaria poltellaa

No on. Ottaa vielä sen Kela Goldin.

Ei työpaikat palkkaa enään työttömiä herran vuonna 2024.

Riippuu onko jäänyt työttömäksi hyväpalkkaisessa työstä eilen vai onko ollu työttömänä koko elämänsä ajan. Työttömät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Jos jonkun elämä on hohdokasta, jonkun toisen elämä on sinnittelyn päivästä toiseen.

sekin riippuu siitä, että onko työtön keskellä talvea vai kesää? Kivaahan se on lämpimänä kesänä ulkoilla ja tehdä kaikkea (edullista) kivaa, kuin möllöttää kotona jossain 20 asteen pakkasilla tammikuussa.

Riippuu elämäntilanteesta. Kun valmistuin työttömäksi 90-luvun lamassa, elämä ei todellakaan ollut hohdokasta vaan köyhää ja näköalatonta. Tosin silloin oli moni kaverikin työttömänä, joten oli seuraa, vaikkei rahaa harrastaa.

Jos nyt jäisin työttömäksi, eläisin kuin eläkeläiset. Ulkoilisin ja harrastaisin päivät, sekä viettäisin illat vaimon tai kavereiden kanssa kuten nyt töissä ollessani.

Kyllä työttömät luokitellaan alimpaan kastiin, vaikka saisi ansiosidonnaistakin. Eipä käy kateeksi. 

Saatko sinä jotenkin hohdokkaan kuvan työttömän elonpäivistä kun tätä palstaa luet.

Sulla on väärä lukutapa!

Mites sä itte täällä taas tähän aikaan kirjoittelet työttömistä pahaa mieltä aiheuttavia tekstejä.

Olen työtön ja minulla ei ole kavereita eikä ystäviä. Aikani menee kalastamisessa. Nyt tänäänkin heräsin viideltä aamulla ja lähdin lähes heti kalaverkkoja nostamaan. Sitten menin jigillä kalastamaan ahvenia ja sainkin niitä paljon. Kalan perkaamiseen menee 3 tuntia helposti koska teen ahvenista ruodottomia ja laitan vakuumi pakkaukseen ja pakastimeen. Sitten kun minulla on 10 kg ahven filettä niin myyn ne pois. Jos on hyvä viikko niin viikossa saan 10-15 kg ahven filettä eli 300 euroa voin saada rahaa. Tuota hommaa teen koko syksyn ainakin.

Kiitos Petterin, jäin työttömäksi. Lähden huomenna Espanjaan, bye!

Ei ole todellakaan. Nöyryyttävää tämä on. Vaikka mielestäni kaiken teen jotta tämä löyhässä hirressä oleminen päättyisi. Joka kerta haastattelun jälkeen tuntuu että nyt tärppää, niin ei tule valituksi. Todennäköisesti jo iästäni johtuu, yli 60 vaikea kilpailla samoista paikoista nuorempien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Saatko sinä jotenkin hohdokkaan kuvan työttömän elonpäivistä kun tätä palstaa luet.

Sulla on väärä lukutapa!

 

Mites sä itte täällä taas tähän aikaan kirjoittelet työttömistä pahaa mieltä aiheuttavia tekstejä.

Täällä vaan annetaan ymmärtää että tuilla makoilu olisi jonkun mielestä hohdokasta ja kivaa, ja että ihmiset muitta mutkitta valitsee tämän. 

Onhan toki joku pudokas joka ei kerta kaikkiaan kykene töihin, ja varmaan joku kahden hyväpalkkaisen työn välissä pitää pari kuukautta lomaa. suurin osa työttömistä kuitenkin hakee töitä ihan tosissaan. 

Lähes kaikki ystävät ovat töissä, joten eipä noita sen enempää kerkiä nähdä. Sitten kun ystävillä on aikaa, he usein haluaisivat lähteä baari kierrokselle, tai syömään ravintolaan, eli usein ei itseltä löydy sen vertaa ylimääräistä. Kirjastossa on tullut vietettyä aikaa, onko se sitten hyödyllistä tai vain keino tappaa aikaa voi miettiä.

Sanoisin että kaikkea muuta kuin hohdokasta, elokuvat, TV-sarjat ja pelit menettävät merkityksensä kun niistä on tullut elämän sisältö. Eräänlaista murmelinpäivää eletään, päivistä ei jää mitään muistettavaa, kun kaikki toistuu vuodesta toiseen samanlaisena.

Valopilkkuna muistuu palkkatukityö.

Työelämästä työttömäksi jääneet 50-40+ iässä eivät tapaa kavereitaan päivisin, koska he ovat töissä. Päivät kuluu työpaikkoja etsiessä ja hakemusten väsäämiseen. Toki päivällä on kuntosalin jumpparyhmissä hyvin tilaa, jos jotain positiivista haluaa tässä kurjuudessa nähdä. Niin ja uimahalliin mahtuu. Lenkille tulee lähdettyä iltasella niinkuin muutkin.

Vältä tätä olotilaa kynsin hampain. Nimittäin, kun aukkoja alkaa tulla CV:hen vaikka pidempiä, et pääse edes haastatteluun ellei sinulla ole jotain työnantajan tarvitsemaa erikoisosaamista, joka sekin kyllä vanhenee melko nopsaan.

Sinulla ilmeisesti on työpaikka ja viisainta työpaikan vaihtoa on entisestä suoraan uuteen kulkematta työttömyyden (vankilan) kautta :)

Vierailija kirjoitti:

Riippuu elämäntilanteesta. Kun valmistuin työttömäksi 90-luvun lamassa, elämä ei todellakaan ollut hohdokasta vaan köyhää ja näköalatonta. Tosin silloin oli moni kaverikin työttömänä, joten oli seuraa, vaikkei rahaa harrastaa.

Jos nyt jäisin työttömäksi, eläisin kuin eläkeläiset. Ulkoilisin ja harrastaisin päivät, sekä viettäisin illat vaimon tai kavereiden kanssa kuten nyt töissä ollessani.

Samoin valmistuin minäkin 90-luvulla, mutta lähdin suorilta jatko-opiskelemaan, ja sen jälkeen tein kolmentoista vuoden työuran.

Työttömien oltavat ovat toistaiseksi lokoisat, mutta tukia saatetaan vielä leikata. Kaikki keskiluokkaiset eivät ole tyhmiä lypsylehmiä...

Muistele millaista oli elää koronasuluissa. Ei saanut mennä ravintoloihin, kahviloihin, elokuviin, minnekään, tavata ketään.

Sellaista on pitkäaikaistyöttömän elämä AINA, koska mihinkään ei ole varaa.

Elämä on tylsää, tapahtumaköyhää kotona istumista ja yksin ulkoilua. Väsyttää ja nukuttaa, koska ei ole mitään tekemistä, mitään mitä odottaa, mitään minne mennä. Passivoituu vain täydellisesti ja alkaa tappamaan loputonta aikaa vaikka nukkumalla ja netissä roikkumalla.

Eli sellaista elämää kuin koronasuluissa. Kaipaatko sinne takaisin? Ne muuten laukaisivat pahat mt-ongelmat ja itsetuhoisuuden monille nuorille. Sen se pitkäaikaistyöttömyys tekee pitkäaikaistyöttömillekin.

Työttömyys on ihmisen parasta aikaa.

Pysyy matematiikka hallussa kun jatkuvasti saa laskea riittääkö ruoka koko kuukaudeksi.

Ainakin näin ansiosidonnaisella on ihan lokoisaa. Aikaa liikkua ja harrastaa. Olen elämäni kunnossa. Ja mieli lepää. Saa aikaiseksi vaikka mitä, kun ei mene työhön matkoineen yli 10h/työpäivä.