miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Onhan tuo totta. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja kieltämättä elämämme on todella helppoa. Raha riittää paremmin kuin hyvin kaikkiin normaaleihin asioihin ja vapaa-aikaa on ruhtinaallisesti. Voi tulla ja mennä miten haluaa ja hetken mielijohteesta käydä vaikka museossa. Yleisesti koen jaksamisen ja mielialan olevan parempi kuin lapsellisilla tuttavillani.

Miksi ylipäänsä joillekin ihmisille elämä on kilpailu siitä, kuka kärsii eniten?

Olen huomannut, että perheellisille ei voi sanoa mitään omasta raskaasta päivästä tms ilman, että heti vähätellään.

Esim. Bussi jätti tulematta ja aikataulut eivät pitäneet laisinkaan, joten myöhästyin töistä. Kerroin tästä kaverille, joka vastasi vain, että mutta jos sulla ois ollu vielä lapsia vietävänä hoitoon.. Tämä kaveri kulkee omalla autolla, että siitä ei ole kyse.

Meillä on kolme lasta ja en koe, että vaikka minun elämäni olisi ollut raskasta, ei ennen lapsia eikä lasten kanssa. Ihan mukavasti se on aina elämä mennyt, vaikka tietenkin joitakin vastoinkäymisiäkin on ollut.

Lapsuus ja nuoruus olivat ihan keveää ja mukavaa aikaa, nuorena aikuisena myös. Mieheni kanssa löysimme toisemme, kun olin noin 23 vuotias ja asuimme muutaman vuoden ulkomaillakin ennen kuin aloimme miettiä lapsia. Ei meillä ollut mitään raskasta elämässä, vaan lähinnä muistan mukavaa eloa ja oloa.

Lapset syntyivät noin parin vuoden väliajoin ja elämä oli rauhallista ja kiireetöntä heidän kanssaan. Tai ainakin minun elämä oli, mies ajattelisi asian ehkä hieman toisin, kun rakensimme toista lasta odottaessani taloa ja muutimme siihen, kun keskimmäinen oli taapero. Sen jälkeen elämä on ollut taas loistavaa ja ihanaa. Nyt lapset ovat jo isoja ja heidän teini-iätkään eivät ole olleet raskaita, vaan päinvastoin rauhallisia ja naurua täynnä.

Sanoisin, että asennekysymys tämäkin aika pitkälle. Jollekin vaikka tämä minun elämäni olisi voinut olla ihan painajainen, mutta minulle se on hyvää ja keveää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Vähissä taitavat nuo jutut olla, kun ei sitä vastausta tule.

Kuuntelen erästä podcast-sarjaa ja tuli jakso jossa puhuttiin perheellisten haasteista. Eka ajattelin että en jaksa kuunnella mutta sitten aattelin että yritänpä kasvattaa empaattisuuttani ja kuuntelen mitä ihmisillä on sanottavaa asiasta joka ei kosketa itseäni millään tavalla.

Taidan olla just se joka vaikka junassa tuijottaa (tiedostamattani) kun jonkun lapsi häiriköi ja vanhempi yrittää kaitsea lastaan. Eihän se varmaan kivalta tunnu. Lopetan sen.

Ei itseä ole ruokaravintolassa lapset koskaan häirinneet. Hyvä kun lapsia tuodaan ravintoloihin. Eihän ne muuten ikinä opi miten siellä ollaan.

Joku ei voinu lähteä kuukausimaksulliseen harrastukseen koska joka toinen viikko hänellä oli lapsi eikä löytänyt hoitajaa jos vaikka tunnin käy jossain. Puolet rahasta menis hukkaan. No niinhän se on. Ei varmaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Ainakaan lopulliseksi jäävää lapsettomuutta. Silti kummasti tuntuvat tietävän että lasten kanssa on raskaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Eli sinä vaihtaisit vauvavuoden mielelläsi vaikka syöpään tai aviopuolison kuolemaan, koska ne ovat lastenleikkiä verrattuna vauvojen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Et sinä ole kokenut muuta kuin molemmat versiot omasta elämässäsi. Moni perheetön jättää liikakansoituksen ja epäinhimillisten olojen lisäksi siksi lisääntymättä, että on jo raskaampaa kuin perheellisellä eikä sellaista luppoaikaa jonka voisi muuttaa perheajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Ei tämä pidä paikkaansa. Ei esim perheellinen ole kokenut kaikkia niitä vaikeuksia mitä perheetön on voinut kokea. Ei elämät ole sillä tavalla identtisiä että ainoa ero olisi perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Minä jäin lapsettomana leskeksi, hautasin aviomiehen. Tosin ehdin saada perheen vielä sen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Ei tämä pidä paikkaansa. Ei esim perheellinen ole kokenut kaikkia niitä vaikeuksia mitä perheetön on voinut kokea. Ei elämät ole sillä tavalla identtisiä että ainoa ero olisi perhe.

Matalalla äo:lla se on ainoa ero, ja valitettavasti tyhmyys näyttäisi olevan lisääntymisen edellytys: "Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun"

https://www.ts.fi/uutiset/3786346

Vierailija kirjoitti:

Joku ei voinu lähteä kuukausimaksulliseen harrastukseen koska joka toinen viikko hänellä oli lapsi eikä löytänyt hoitajaa jos vaikka tunnin käy jossain. Puolet rahasta menis hukkaan. No niinhän se on. Ei varmaan kivaa.

10-kortilla voi hyvin käydä jumpissa ja jos savityöt oikeasti kiinnostaa, ehkäpä niistäkin voisi sopia lapsivapaalle kaksi kertaa? Tai sitten harrastaa lapsen KANSSA. Oli perheellinen tai perheetön, ihan idiotismiin ei pitäisi sortua.

Odotin kaksosiamme, kun rattijuoppo ajoi päällemme. Mieheni menehtyi heti, kaksoset kuolivat kohtuun. Viisi parasta ystävääni menehtyivät kaikki alle 30-vuotiaina. Viiden vuoden kuluttua mieheni kuolemasta aloitin uuden suhteen. Kyseinen mies kuoli kolmen vuoden päästä syöpään. Äitini ja isäni kuolivat vuoden sisällä toisistaan, kumpikin alle 60-vuotiaina. Töissä sain puukosta, minkä lisäksi minut r#iskattiin. Että joo, varmasti lasten hoitaminen on raskaampaa. Kadehtikaa minua ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

esim  vaikean väkivallan uhriksi joutumisen, niin vaikean, ettei perheen perustaminen ole enää mahdollista

vaikeat oireet, kuten vaikkapa pakko-oireet joiden takia päivästä menee suurin osa oireisiin.

noihin verrattuna perhe.elämä on leikkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Ei tämä pidä paikkaansa. Ei esim perheellinen ole kokenut kaikkia niitä vaikeuksia mitä perheetön on voinut kokea. Ei elämät ole sillä tavalla identtisiä että ainoa ero olisi perhe.

Siitä huolimatta tietämättömyys ei ole tasapuolista. Perheellisellä on tietämys omasta elämästään sekä perheellisenä että perheettömänä, perheettömällä on tietämys omasta elämästään ainoastaan perheettömänä.